9. elokuuta 2017

Agilitykisoja ja treenejä


Viime viikonloppuna Poppareilla oli agilitykisat, joissa toimin vastaavana koetoimitsijana. Työt vähän haittasi lauantain paikallaolemista, mutta sunnuntaina sain sitten pyöriä koko päivän ja ohjeistaa talkoolaisia. Onneksi alkaa olemaan seurassa useampi, joka on ollut kaikissa neljässä kisassa mukana, ja täten myös hommat alkavat olemaan tuttuja. Varsinkin toimistoon saatiin hyvin perehdytettyä porukkaa. Vielä pitäisi tulokset lähetellä liittoon, jonka jälkeen nämä kisat olisi taputeltu. Sunnuntaina meillä oli kaksi tuomarikokelasta (Jouni Kautto ja Mika Kangas) ja heidän kollegio, jota olivat vastaanottamassa Salme Mujunen, Kari Jalonen ja kisojen tuomarina toiminut Anne Viitanen. Molemmat läpäisivät loppukokeen ja ovat Kennelliiton vahvistusta vaille virallisia agilitytuomareita, onnea!


Java saikkuilee yhä, joten sain Santun taas lainaan agilitytreeneihin. Viime viikolla haettiin paljon yhteistä säveltä ja haettiin irtoavaa liikettä, mutta tällä viikolla niistä asioista ei ollut mitän tiedossa - vaan treenit sujuivat huikeasti! Tuntui, että Santulla oli tällä viikolla enemmän tarmoa ja vauhtia, kuin viime viikolla. Tämän viikon radalla kysyttiin paljon rytmitystä ja rytmin kohdilleen osumista. Vaikein kohta oli alla olevan piirustuksen mukainen:

Eihän se nyt vaikealta näytä, eihän?

Kepeiltä piti ensin saada koira kauempaan päähän putkea. Kyllä, tästäkin me jouduttiin neuvottelemaan muutamaan otteeseen, kuten viime viikolla renkaan jälkeen. Putken jälkeen olikin haastetta - putken linja heitti koiran muurin jälkeen aidan väärälle (eli vasemmalle) puolelle, joten koiran tullessa putkesta pitäisi kertoa, että hyppää mutkalla ja laskeudu aidan vasemmalle puolelle. Ja jotta kerkeäisit ohjaamaan vitoshypyn ilman, että koira painelee muurista ohi, tulisi olla mahdollisimman pitkällä vastaanottamassa koiraa putkesta, neloshypyn kohdilla. Kikka oli siis tässä polkaista linja muurille muurin takana, neloshypyn oikealla puolella. Tämän jälkeen matalalla oikealla kädellä vedättää linja neloshypylle ja tämän jälkeen tehdä sokkari nelos- ja vitoshyppyjen väliin. Ilokseni osasin hoitaa juoksemisen ja hoideltiin kuvio Santun kanssa heti ykkösellä, kunhan se oli päässyt oikeaan putkenpäähän keppien jälkeen!

Olin niin flow-tilassa treenien jälkeen, että pohdin jo lisenssin hankkimista ja muutamien starttien juoksemista syksyn aikana. Piirinmestikset olisi Jatilla syyskuussa, se voisi olla ihan ok suunnitelma :)

2. elokuuta 2017

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle

Käytiinpä Santun kanssa treeneissä. Java on mielestäni ruvennut pelittämään varsin hienosti agikentällä - se lukitsee jo hienosti kauempaa ohjattuna esteitä ja pystyy irtoamaankin. Kuitenkin se on vielä nuori koira agilityssä ja jotkin asiat eivät ole kovin varmoja sillä, eikä se kestä vielä kovin pitkää rataa korkealla vireellä.

Treeneissä oli nollaratahaaste. Olin tyytyväinen, kun sain välistä treenattavaksi koiran, joka suoriutuu pidemmästäkin radasta hyvällä draivilla ja jolle on kaikki esteet jo varmoja. Kuitenkin koko homma kosahti aluksi ihan vain ohjaajan törttöilyihin.


Ohjaajan törttöilystä hyvä esimerkki oli ihan tuo alku, kolmen esteen pätkä. Liiaksi tuudittaudun siihen, että oma liike riittää viemään koiran putken väärästä päästä ohi, mutta ei, kyllähän se sinne livahtaa, kun tarjolla on. Niinpä harjoittelin lukituksen poistamista ("SANTTU!") ja pientä käsiärsykettä, jotta koira tulee käteen ja pystyin sen ohjaamaan oikeaan putkeen.

Seuraava vanha ongelma nosti päätään seiskahypylle. Santtu ei ole vahvasti irtoava, vaan lukee helposti pois päin kääntyvää liikettä ja jättää hypyn välistä mielusti. Piti vähän treenata sitäkin, että hypylle voi lähteä vähän röyhkeämmin, ohjaaja voi lähteä jo liikkumaan koiran suorittaessa vielä hyppyä. Sama probleema oli esillä, kun valssasin neloshyppyä (koira tuli vitosputkesta) ja lähdin liikkumaan muurille - Santtu tuumasi, ettei tarvitsekaan hypätä. Vahvistamisen jälkeen onnistui.

Harjoiteltiin myös takaaleikkausta 8-putki-muuri-(3-vääräpää)putki -kombolla. Santtu muutaman kerran nappasi neloshypyn ennen putkeen menoa, mutta omalla vahvalla liikkeellä ja lukituksen purkamisella sujahti koira oikeaan päähän putkea ilman hyppyä.

Treeni oli hyvä, vaikka olisin voinut saada enemmänkin aikaiseksi. Treeni herätti ajattelemaan, miten taitava oikeasti Java onkaan jo nyt - sen kanssa voisi lähteä muutamien möllikisojen kautta hyppäreille, kunhan kepit saadaan vielä oikeasti suoritusvarmoiksi!

Java on muuten toipunut tosi hyvin jo leikkauksesta. Poistin tänä aamuna haavateipin, ja haava näyttää hyvältä. Eilen en olisi muistanut antaa Javalle kipulääkettä (niin reipas se oli jo), ellen olisi aamulla katsellut kuittia ja hoito-ohjeita.


31. heinäkuuta 2017

Meidän kesään on sisältynyt vaikka ja mitä

Oho, viimeks toukokuussa olen blogia päivittänyt ja kohta kuukin vaihtuu elokuulle! No, tässäpä muutamat jutut, mitä ollaan tehty:

Java sai kesätrimmin toukokuun puolivälissä. Ostin trimmerin Lidlistä 25€:lla, ja kyllähän tuolla nyt pariin tuntiin sai koiran ajeltua. Rankkaa puuhaa, ehkä ulkoistan seuraavalla kerralla ammattilaiselle.

Toukokuun lopulla koirat pääsivät Dynamic Fysioon Marjon hierottavaksi. Javalla oli selässä kireyksiä edellisellä kerralla, nyt oli parempi. Ollaan käyty juoksemassa, ja selvisipä juhannuksena, että Java on vallan mainio pyöräilykoira!


Juhannus vietettiin tosissaan Punkaharjulla, koirat saivat rellestää pihalla melko vapaasti. Javan kanssa testattiin pyöräillä, ja selvisi, että se ei tuumannut alusta alkaen ollenkaan mitään pyörästä, vaan jolkotteli heti vierellä kuin vanha tekijä. Suunnattiin pyhien jälkeen Kuopioon. Kävin ostamassa Tokmannilta 18€:n kahden hengen teltan Lieksan reissua varten, sillä lähdin sukulaiseni kanssa vaeltamaan Ruunaan koskille 30km:n Koskikierroksen. Kelit suosivat meitä, minulla oli mukana vain Java, ja Kake sai jäädä hoitoon Kuopioon. Teltta oli oikein näppärä kuivalla kelillä, piti hyttyset ulkona.

Onkilampi, Koskikierroksella
Mökillekin kerettiin jossain vaiheessa. Silloin koirat oikeastaan elivät pihalla, mitä nyt vähän haittasi menoa naapurit, joita koirat eivät olleet koskaan nähneet ja niitä piti käydä välillä morjestamassa. Kake kävi uimassa useampaankin otteeseen ihan vain huvin vuoksi.

Me ihmiset pyörähdettiin minilomalla Vantaa-Helsingin hoodeilla pari viikkoa sitten ja koirat jäivät ystäväpariskunnalle hoitoon pariksi päiväksi. Java oli vetäissyt sitten dyykkausoperaation seurauksena 5-6kpl broilerinkoipia gourmet-ateriana nassuunsa, jolloin kaverini oli soitellut muutamat klinikat läpi ja kysellyt, mitä tehdä. Ohjeena seurailua, mikäli tapahtuu jotain voinnissa, niin sitten esille. Java oli saanut reippaan annoksen öljyä ja parsaa, ja Kake oli osallistunut hoitamiseen vetämällä parsaa suoraan purkista selän takana. Reissun jälkeen saatiin kehuja, miten meidän koirat ovat "erikoisimpia persoonia, joihin ollaan törmätty".

  Kake täytti 25.7. viisi vuotta. Hurjaa!! Onnea myös sisaruksille.


Tänään Javalle oli varattu sterkka-aika AlmaVetiin. Itse leikkaus meni ok, mutta intubaatioputken mukana oli tullut muutama pisara verta, mutta Suvi ei ollut siitä huolissaan. Saatiin kattava paketti hoito-ohjeita mukaan. Nyt agilitytreenit jää neidillä tauolle hyväksi aikaa, mutta onneksi saan itselleni lainakoiria, että pääsen treeneihin.

9. toukokuuta 2017

Tiivistykset viime viikkojen agivalkoista

Javan kanssa ollaan käyty nyt kuukausi Julian treeneissä Haukkuvaarassa. Muutamia huomioita ollaan tehty:

- Koiralle mielentilan työstäminen tehdään nyt kunnolla. Hetsataan vähän (tai paljon) ennen estettä, palkkaaminen tapahtuu kun koira laukkaa kovaa. Lelupalkkaus, kaikki syötävä laskee virettä. Lyhyet radanpätkät, jotta vire pysyy hyvänä.

- Muutamien opetettavien ohjausten opettaminen vahvistaminen: takaakierto ja saksalainen. Merkkauksen lukitseminen.

- Koiralla selkeä idea pysäytyskontakteista, jatketaan kovempaan ohjaajahäiriöön (makaamista, lattian hakkaamista käsillä) ja pyritään suoristamaan koira (ainakin A-esteellä) targetin avulla.

- Kepit 12kpl menee hyvin, seuraavaksi ohjauskulmat 4kpl kepeillä vahvistukseen ja linkittämiset keppeihin (hypyn kautta kepeille tai keppien jälkeen hyppy). Eri treenikerralla treenataan nopeutta.

- Ohjaaja opettelee ohjaamaan: valssissa kädet ei retroile (kädet alhaalla, vastakäsi mukana), välissävedossa ei peruuteta, vaan juostaan eteenpäin.

- Rytmitys: koira ei tule sen nopeampaa, mikäli ohjaaja on liikaa edellä radalla. Koiran hukkaamisen / ohjaajan esteen törmäämisen riski kasvaa.

Lelupalkkaan liittyen: yritin esitellä vinkulelua Javalle. Alkoi kuitenkin vänistä sen vinkumisen takia, luuliko se raukka sitten lelua ennemmin pennuksi, jota pitäisi hoivata. Ei suostunut leikkimään kovin hyvin, joten narulelulla mennään.

4. huhtikuuta 2017

Ekaa kertaa agivalmennuksessa

Javan kanssa päästiin aloittamaan agility ohjatusti viikkovalmennusryhmässä. Jee! Otin meille missioksi tehdä eka rataa ja jotain teknisiä juttua opettaa koiralle, toisella kierroksella sitten tehtäisiin rengasta tai kysyisin hyppytekniikka-asioista.


Valkoinen 1-2 oli juttu, mitä ensiksi tehtiin. Nelosputken väärä päähän oli todella houkuttelevasti edessä, joten lukituksen purku ja käden pitäminen oli tärkeä, jotta koira ohjautuu oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen siirryttiin tekemään "mustia numeroita" (jotka oikeasti oli valkoisia, mutta putken jälkeen oli rengas, jota en ottanut piirustukseen mukaan, siksi eriväriset numerot, eri tehtävä). Seiskaesteelle opetettiin niistoa, Java hiffasi asian. Sitten tauko.

Väsynyt vuffe treenin jälkeen.
Tauon jälkeen pohdin, josko pitäisi opettaa maksikorkuinen rengas, mutta päädyttiin hetken keskustelun jälkeen kokeilemaan hyppykorkeuden treenaamista 6-6-9 -hyppytekniikkatreenillä. Ekalla kierroksella korkeudet oli 40cm Javalle, ja Julia katsoi Javan tekniikan. Kotiläksyinä syvien selkälihasten vahvistamista, sillä koira ei jaksa ponnistaa, vaan 45cm korkeilla rimoilla ei käytä selkäänsä. Fyssarille siis jumppaohjeita hakemaan, lisäksi minulla oli tarkoitus käyttää molemmat koirat hierottavana pitkän liukastelujakson jälkeen. Mutta tuntuupa hyvältä päästä treenaamaan!

Vielä treenin päälle Java pääsi lenkkeilemään Kuje-kaverin kanssa tunniksi metsään. Neiti kyllä näytti ihan siltä, että se olisi arvostanut enemmän kotiin ja nukkumaan pääsyä.