30. tammikuuta 2013

Pentukursseilua ja pyyhkeen tappoa

Eilen käytiin taas kursseilemassa. Mentiin hieman myöhässä paikalle, ja huomasin onnekseni, että meitä oli tällä kertaa yhteensä neljä koirakkoa paikalla. Luvassa oli siis hieman syvällisempää opetusta ja mahdollisesti uusia juttuja :)

Meinasin jo perua sanani, sillä vetäjä aloitti sanoilla "Aloitetaan taas kontaktin hakemisella". Onneksi en heittänyt kirvestä kaivoon ja odotin, josko sieltä tulisi kivempaa kuultavaa, jotain uutta kenties? Ja kyllä, lähdettiin hakemaan häiriössä sitä kontaktia! Keskellä maneesissa (me olimme päädyssä) oli menossa agilitykurssi, jonka esteitä (lähinnä keppejä) kohti sitten lähdimme kävelemään, koira tietysti kontaktia hakien. Ja koska me tulimme myöhässä paikalle, ohjaaja jäi siihen seuraamaan meidän touhujamme ensimmäisenä. Kake kävi haistelemassa muutaman kerran hiekkaa ja sitten muisti taas "ahaaa, olisit heti sanonut että mä saan nakkia, tää oli tämä paikka! Jee! Nakkinakkinakkiiii..." :) Jälleen kerran Kake sai kehuja keskittymisestä, ja minä sainkin neuvoksi alkaa harjoittelemaan jossain muuallakin häiriö-kontaktia, kuin pelkästään kotona ja kurssitapaamisilla.

Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole pentukurssilta, mutta piristykseksi yksi julkaisematon kuva pentutapaamiselta! Vasemmalta oikealle: Kake, Muru, Pitko, Toffe ja Iita.
Mitäköhän sitten tehtiin... Öö. Niin! Kerrattiin istumisen kestävyyttä. Kakella oli ongelmaa siinä, että se meinasi (innoissaan kun oli) stepata istuessaan hieman minun eteen. Tämähän oli ehdoton nou-nou. Vinkkinä sitten pitikin helpottaa koiran oloa ja palata taaksepäin, eli palkata useammin, minun lyhyemmillä siirtymisillä. Vaadin Kakelta liikaa (joka on kuulemma hyvä juttu ;), mutta minun pitää malttaa mieleni, etten harpo liikaa. Baby steps ;)

Loppuun sitten aloiteltiin harjoittelemaan seisomista. Tarkoituksena oli (ihmisen) peruuttaa niin, että imuuttaa koiraa eteenpäin nakilla, sitten pysähtyä ja palkita koira seisomisesta, niin nopeasti, ettei pylly kerkeä mennä maahan. Kuitenkin kaikkien jalkojen tuli olla pysähdyksissä. Minulle tämä oli hieman vaikeaa, sillä en meinanut löytää oikeaa kohtaa Kaken nenän edessä. Joko se oli liian alhaalla, jolloin Kake meni melkein ryömien, tai sitten liian ylhäällä, jolloin Kake yritti hieman tavoitella nakkia liian keveällä etuosalla. Harjoitusta vain :)

Ja loppuun kevennykseksi Kaken riehumista!

27. tammikuuta 2013

Laiskistumista ja pulkkamäkeilyä

Möyh! En ole viikkoon postaillut. Noo, tekosyitä voisin esittää loputtomiin, mutta annetaan niiden olla! Sen sijaan voisin kertoilla meidän viikosta muutamasta päivästä. Siis, semmoisista tapahtumarikkaista.... :)


Tiistaina käytiin taas pentukurssilla. Ensin taidettiin ottaa kontaktiharjoitusta niin, että pyrittiin pidentämään kontaktin kestoa. Kake töllötti minua kuin vanha tekijä, ja en jaksanutkaan kovin paljoa syötellä sille namia, tää kun on sille aika passeli homma jo. Kurssin vetäjä taas kävi katselemassa hampaat ja testaamassa luoksepäästävyyttä, Kake olisi ennemmin haistellut ja leikkinyt kuin näytellyt raateluhampaitaan... :)

Sitten treenattiin istumista. Naureskeltiin poikaystävän kanssa ennen kurssitapaamista, että miksiköhän me istumista harjoitellaan, kun Kake on oppinut sen jo kuitenkin jotain 15 viikkoa sitten? Kerroin sitten myös vetäjälle tästä, ja hän neuvoikin, että otetaan ohjelmaan istuminen paikallaan, vaikka minä liikkuisin ja heittäisi kärrinpyörää koiran ympärillä. Tarkoitus siis oli myös opettaa vapaa -käsky Kakelle. Tätä tehtiin myös sitten maassa makaamisena, eli tavoitteena oli saada ohjaaja suoristamaan selkänsä liikkeen aikana. Palkattiin aina koiran tasolle alas, ja annettiin vapautuskäsky.

Sivulletulo oli seuraavana. Kake oli kuin vanha konkari, muutamalla kerralla valui liian eteen tai vinoon, mutta sitten muistuttelin nakin avulla missä piti olla- Sitten kun vetäjä katsoi Kaken suoritusta, hän kommentoikin, ettei hänellä ole paljoa korjattavaa. Pientä hienosäätöä kyllä löytyy, sillä tassut eivät ole ihan linjassa keskenään ja Kake vähän nojaa vinoon, varmaan tämä siis minun vinouden syytä :)

Ei varmaan muuta ihmeellisempää. Kaken kaverikoiramiitit ovat hieman vähentyneet Kakella olevan silmätulehduksen takia! Vaikka tuokin silmätulehdus oli ollut hirmuisen pitkään ennen kuin siihen havahduin (kiitos Tiina huomiostasi ;), niin ollaan pidetty koirakavereista pientä taukoa, vaikka näihin koiriin ei ole tulehdusta tarttunut. Kuitenkaan ei voi olla liian varovainen!


Viikonloppuna päästiin taas pitkästä aikaa maalle rymyämään! Oi, kun voi nähdä koirasta sen iloisuuden, kun huomaa että ollaan kivassa paikassa ja pääsee juoksemaan vapaana! Häntä pystyssä kirmaa pitkin hankia... :) Käytiin pulkkamäessäkin lauantaina, minua hieman hirvitti ottaa Kake mukaan, kun pelkäsin sen jäävän Stigan alle! No, kovastihan tuo komensi meitä laskijoita "ettehän te nyt voi tuommoisella laskea mäkeä, ihan vastuutonta hommaa! Ettekö huomaa, minä yritän kertoa teille!" :D Onneksi Kake ymmärsi väistää Stigaa niin saatiin paljon iloa kaikille! Kake juoksi hirmuisesti minun ja ylhäälle kipuavien mäenlaskijoiden välillä, joten ei tarvinnut hirveämmin tuuditella sitten koiraa uneen illalla. ;)

Pulkkamäestä tullessa piti saada Kakesta kuva noiden ihanasti lumen painosta riippuvien oksien alla... :)

Loppuun vielä video juoksenteluista ;) Laittakaa videon laatu paremmaksi!!


Ja omistaja vain ähisee "äh... äh" :D

20. tammikuuta 2013

Painimista jälleen!

Kake muutamaa päivää vaille 6kk
Tänään miittailtiin Toffen ja tämän omistajan kanssa, päästettiin pennut leikkimään keskenään. Toffe höykyytti Kakea ensiksi aika paljonkin (roikkui Kaken poskissa ja hännässä :), mutta jossain vaiheessa sitten hieman vaikeni ja Kake puolestaan jahtasi toista. Kake käytti välillä haukkua pienesti komentamiseen, ja Toffe-parka kun yritti tulla meidän luokse, niin Kake blokkasi jotenkin hassusti aina! :D Sitten kun ajateltiin lähtöä, niin koirathan aloittivat juuri sillon sen painimisen :) Ja valitettavasti koirat tuntui ujostelevan minun kameraa, eli kun olin laittamassa kameran pois, niin sitten saivat sen hepulivaihteen päälle...

Tässäpä muutama kuva!




Toffe on niin komea! (Ja copyright-merkinnät nyt varmuuden vuoksi kuvan keskelle, ettei vaan joudu minnekään virtuaalikennelien luvattomaan käyttöön!)

17. tammikuuta 2013

Hiekkaisia nakkeja

Nyt, viimein! Pentukurssipäivitys on odottanut hetken aikaa, sillä tiistaina ei jaksanut enää yhdeksän-kymmenen jälkeen ruveta kirjoittamaan blogia ja eilen minulla oli hulinapäivä, joten se jäi sitten tälle illalle :) Eilen minulla tosissaan oli vähän ehkä tylsäkin päivä, sillä aamulla hoidin koiran, lähdin kouluun vaille kymmenen, sitten suoraan koulusta (tunnilta olin jopa poissa, mutta onneksi on luokanvalvoja joka ymmärtää töiden tärkeyden ja antaa vapaata koulusta!) töihin, töissä sitten olin puoli yhdeksään asti ja kotiin tullessani vastassa minulla oli koira, jonka kanssa sitten lähdettiin iltalenkille hyvin pian. Joten, jos sitä nyt hetkeksi istahtaisi (okei, on minulla vielä yksi koulutyö tässä koneella tehtävänä, jonka "deadline" on huomenna.. :) ja kirjoittaisi muutaman sanan tiistaisesta kurssitapaamisesta.


Niin, siis.. öää. Mitäs me tehtiinkään? Aluksi hyvin perussettiä, kontaktin ottamista ja vetäjä kiertää katsomassa koirakot läpi. Kake oli heti maneesiin mennessä ajatuksella "ahaa, tämä oli tää paikka! Mä saan täällä nakkia, kun katson tuota ihmistä silmiin!" ja alkoikin heti tuijottaa namien toivossa. Heh, hassu. Vetäjä kävi meitä tiirailemassa ja kehui jälleen Kaken keskittymistä, jeee :) Itse olin hidas palkkaamisessa, mutta hyvin se meni!

Niin, siis otsikko "hiekkaiset nakit" tulee nyt siitä, että onnistuin pudottamaan ennätysmäärän nakkeja, koiraa palkatessani, maahan! Kake söi ne kyllä hyvällä ruokahalulla, mutta minua ärsytti! :D

Sitten, anteeks mitä, istumista? Joo-oo.. Vaikka tehtävä oli hyvin simppeli, keskityin saamaan Kakelle nopeutta suorittamiseen. Ilmeisesti se toimi, sillä kun vetäjä tuli taas meidän luokse, hänen suustaan pääsi "vau mikä nopeus!" :) Muutaman kerran kun toistin istu-käskyä, niin Kake alkoikin ennakoida ja istahti ilman käskemistä. Tähän väliin sitten otin muutaman maahanmenon, että koira käyttäisi korviaan eikä retestelisi oman mielen mukaan. Istuminen onnistui niin eteen kuin taaksekin, sivut oli myös hyviä, vasen puoli vielä ehkä vahvempikin sivulle-käskyn opettamisen seurauksena?


Jossain vaiheessa vetäjä kävi katselemassa koirien suuhun. Ajattelin että Kake olisi nätisti, mutta eeei.. Kake kun olisi halunnut vain antaa pusuja! Ihan tyhmäähän se on, että hampaita olisi pitänyt näyttää, kun Kake olisi voinut näyttää oman iloisuutensa! Koira siis päätti hieman peruuttaa aina pois käsistä, mutta sitten rauhoittui. Tätä siis pitää treenata enemmän!

Se katsoo minua silmiin, ei namikättä ;)
Loppuun oli vielä muiden koirien välistä pujottelua. Mulla oli tehtävän alussa kaks nakin palaa jäljellä, ja sitten toisella kerralla nolla... No, hyvin se meni, ainakin ensimmäisellä kerralla! Kake vaan toljotti "nakki nakki nakki nakki" ja käveli edessäni. Vielä kun itse nostaisin katseeni ylös.... Toisella kierroksella sitten kun Kake huomasi, ettei minulla ollut mitään annettavaa, se lähti haistelemaan maneesin hajuja sunnuntai-kävely -tyyliin :| Reeniä reeniä...

Sunnuntaina sitten hieman lajitovereita moikkaamaan!

14. tammikuuta 2013

Toivepostaus: Miksi päädyin sk collieeseen?

Apua, sehän alkaa olla iso!
Toivepostausäänestyksessä voiton vei aihe "Miksi päädyin sk collieen?" kymmenellä äänellä. Seuraavana oli aihe "Kaken tarvikkeet" seitsemällä äänellä ja jaetulla kolmannella sijalla "Kaken aktivointi" ja "Analyysiä Kaken luonteesta". Kuten joku anonyymi toivoi, niin suunnitelmissa olisi tehdä kaikista muistakin aiheista joskus sitten tulevaisuudessa postausta, jos ja kun ei tunnu olevan mitään varsinaista kirjoiteltavaa :)

Mutta siis, miksi päädyimmekään sileäkarvaiseen collieen (vai collieeseen? :D) rotuvalintana ensikoiraa ottaessa?

No, itsehän en ole collieita pahemmin tavannut eläissäni. Joskus vuonna nakki ja muusi perhepäivähoitopaikan naapurissa oli pitkäkarvainen collie, jota käytiin aina joukolla ihailemassa. Lassie-koira. Kokemuksia minulla on ollut vuosien varrella suomenajokoirasta, labradorista, australian karjakoirasta, beaglestä, bokserista ja mäyräkoirasta.

Kun rupesin kyselemään poikaystävältäni, että minkälaisen koiran hän haluaisi, jos joskus koiran ottaisimme, hänen vaatimuksensa taisi olla luokkaa "koiran kokoinen koira, ei mikään ärsyttävä pikkupuudeli, joka räksyttää jokaiselle vastaantulijalle". Itse vähän haaveilin pienemmästä koirasta, joka olisi kätevä ottaa mukaan bussiin (silloin ei vielä ollut suunnitelmissa auton hankkimista), veisi vähän ruokaa (mitä isompi koira, sitä enemmän syö ja sitä enemmän palaa rahaa "vakiona" kuukausittain) ja jonka pystyisi kantamaan helposti sylissä. Noh, kauas ollaan tultu minun haaveista... :)

Yleisesti lähdettiin hakemaan helppoa ensikoiraa. Rotua miettiessä oli muutama kriteeri.

Yksi: "Koiran kokoinen ja näköinen koira, ei semmoinen ärsyttävä pikkupuudeli tai mikään ryttykuono."
Kaksi: lyhytkarvaisuus, sillä en jaksaisi laittaa turkkia aina joka viikko kuntoon.
Kolme: helposti motivoitavissa oleva, miellyttämisenhaluinen ja laumajäsenä toimiva, eli ei tämmöinen "omanarvon tunteva, erakoituva" koira.
Neljä: Mielellään ei yksivärinen (oli taas poikaystäväni yksi näitä harvoja kriteerejä)
Viisi: ei tarvitse hirmuista aktivointia, eli tyyliin viittä tuntia juoksutusta päivässä, vaan pärjää myös silloin, mikäli ei pääsekään ihan heti ulos.

Pääpiirteittäin siis noin. Kriteerit kaksi ja kolme rajasi vaihtoehtoja noutajiin ja paimeniin, yksi taas rajasi, no, ne pikkukoirat ja lyttykuonot pois. Kriteeri nro neljä rajasi yksiväriset koirat pois, esimerkiksi labradorinnoutaja, jonka tiedän olevan miellyttämisenhaluinen, naurava koira, jäi myös pois. Lisäksi vierastin lapukkaa sillä muistikuvalla, miten muutamat (ei kaikki) tapaamani labradorinnoutajat ovat olleet hirmuisen lihavia sohvakoiria, jotka tulevat jalkoihin kerjäämään rapsutuksia. Tietysti lapukoissa löytyy näyttely- ja käyttölinjat :) Kriteeri viisi taas rajasi vinttikoirat pois, ja osittain myös nro kaksi oli tässä myös mukana.

Laitoin sitten eräälle keskustelufoorumille kyselyä "Mikä koira meille?" ja kirjoitin nuo kriteerit viestiin mukaan. Loppupeleissä ehdotuksissa oli whippet ja sk collie. Selasin collieiden pentuilmoitussivustoa pupsit.haukotus.net, joissa sitten ihastuin varsinkin blue merlen väriseen collieen. Poikaystäväni tyrmäsi merlen, mutta kehui tricolouria. Soopelista emme kumpikaan välittäneet.

Aloin selailemaan pentuilmoituksia, niitä suunnitelmissa olevia ja odotettavissa olevia pentuja :) Katselin ensisijaisesti kasvattajia Keski-Suomesta, ja jossain vaiheessa Kaken kasvattajan kotisivut tulivatkin eteen :) Pentujen synnyttyä en ollut valmis ottamaan koiraa (lue: menin paniikkiin :), mutta muutaman viikon aikana sitten asiat järjestyi nopeasti, joten pystyimme ottamaan koiran. Varsinkin se, että Kake kasvattajineen asui lähellä, sai minut lopulta taipumaan koiran ottamiseen.


Jos vielä jotain tähän loppuu höpöttelisin, niin ehdottomasti pitää mainita Kaken oppima jalo taito, vahtiminen. Ärsyttävää, kun koira menee ikkunaan tiirailemaan (vaikka verhot olisi kiinni) pihaa ja vierestä menevää kevyen liikenteen väylää ja ilmoittaa haukulla + murinalla, jos joku kulkee ohi! Myös rappukäytävässä liikujia pitää haukkua. Eka ajattelin olla välittämättä koiran haukkumisesta, mutta homma ei tuntunut ottavan laantuakseen millään, joten kun koira haukkuu, minä kiitän sitä ilmoituksesta. Sitten jos ei-toivottu käytös alkaa/jatkuu, ihan sama, kiellän koiraa. Muutaman päivän oppi on tehnyt tehtävänsä, ja nyt Kake vain muriseekin hiljaa ikkunassa.

Huomenna olisi pentukurssia luvassa (jee pitkän tauon jälkeen!) ja sunnuntaina sitten mahdollisesti taas pentutapaamista rotukavereiden kanssa :)

12. tammikuuta 2013

Yksi päivä äänestää toivepostausta!

Heissan, ja huomaankin (että otsikossa on virhe, yksi päivä AIKAA äänestää toivepostausta), että viime postauksesta onkin aikaa. Syynä tilanteeseen on oman elämäntilanteen muutos: minulla ei ole aikaa! :) Pääsin sittenkin opiskelemaan, joten päivät menee koulussa, joskus sitten illalla töissä. Kaken pentukurssin tapaaminen oli tältä viikolta peruttu, mutta ensi viikolla toivottavasti sitten onnistuu! Ainakin tällä hetkellä Ilmatieteen laitos lupaa tiistaille -7°C, joten hyvältä näyttäisi!

Niin, siis, piti muistuttaa! Nyt on viimeiset 18 tuntia aikaa äänestää mieleistä toivepostausta! Äänestys päättyy huomenna klo 24, joten, klikkailemaan omaa toivetta :)

Hahaa, Kaken oikea ruoka- ja juomakuppi jäivät kyläpaikkaan, joten jouduttiin sitten ottamaan tilapäiskupiksi muovikippo. Kake päätti sitten hieman ilmoittaa, että tämähän on hyvä leikkikalu!
Viime päivät ollaan menty kivalla menolla, ollaan miitattu Tiinan ja Pongon kanssa iltalenkin / -leikittämisen muodossa! Hahhaa, viime kerroilla onkin ollut niin, että Pongon mielestä Kake onkin ollut tyttö... Ei siitä sen enempää :) Meillä on siis ollut hyvin aina iltaisin väsytetty pentu , joka on nukkunut yönsä sikeästi!

Toivepostausta heti tiedossa sitten äänestyksen ratkettua :)

Ja ainiin, vielä saa linkittää blogeja!


6. tammikuuta 2013

Pentupainia!

 HOX! Äännestäkäähän toivepostausta tuosta sivusta :)

Kake, Iita (Acting Top Model) ja Muru (Acting Top Notch)
Tänään oltiin Killerin parkkipaikalla muutaman muun nahkalapsen kanssa. Itseasiassa paikalla oli Kake, kolme siskoa ja yksi vieraileva tähti.

Paikalle saavuttuamme tapasimme Toffen ja hänen omistajansa. Kohtapikaa paikalle tuli Anna ja Pitkon omistaja. Laskimme koirat irti ja annoimme niiden temmeltää. Kake jäi alakynteen kolmen siskon kanssa ja joutuikin juoksemaan ilkeitä siskoja pakoon, jotka näyttivät ottaneen Kaken yhteiseksi kiusattavakseen!

Kake juoksee Murua pakoon

Vasemmalla Iita, sitten Kake, Muru, takana Pitko (Acting Top Lass) ja edessä Toffe.

Tehokaksikko Iita-Muru höykyyttää Kakea.

... Ja Muru nyrkkeilee Kaken kanssa

Kake suivaantui!

Ja taas juostaan!

Nauravaisia kavereita.
 Minua suretti aika-ajoin Kaken puolesta, kun koko porukka jahtasi isointa koiraa hirvittävää vauhtia :D Jossain vaiheessa Kake tuli hengähdystauolle minun ja poikaystäväni jalkojen väliin, ja Muru, Iita ja Pitko haukkuivat rivissä edessä Kakelle! Reppana ei osannut komentaa siskoja.

Myöhemmin sitten pennut löysivät jonkun roskan, josta sitten tuli hirrrvittävä tappelu! Iita taisi olla se, joka ihan kunnolla höykytti Kakea. Tuloksena oli muutamia veritippoja Kaken niskassa ja Kaken kolhiintunut omatunto. Myöhemmällä tarkastelulla ei löydetty mitään haavoja tai hampaanjälkiä niskasta, onneksi.

Kakella kuin omistajillakin oli hirmuisen kivaa päästessä hieman muita pentuja katsomaan, toivotaan, että olosuhteet suosivat meitä jatkossakin! :)

5. tammikuuta 2013

40 lukijaa! + höpötystä

Huhhei! Neljäkymmentä rekisteröitynyttä lukijaa seuraa Kaken touhuiluja! :) Kiva nähdä. Tämän kunniaksi voisinkin kuunnella teitä lukijoita (niin rekisteröityneet, kuin anonyymitkin), että mistäs Te haluaisitte kuulla, nähdä ja/tai lukea? Eli toivepostausta olisi tiedossa! Itse olen ajatellut tyyliin
- Kaken päivä kuvina (se perus.)
- Uuden tempun opettaminen videoiden (ai mitennii motivaatio alhaalla?)
- Kaken kamat (jee, rimmaa..)
- Syvällisempää analyysiä Kaken luonteesta etc. (köhköh nyt menee jo köyhäksi)

... mutta muutakin saa ehdottaa! Uskoisin, että teiltä tulee ne paremmat ideat :)

Ainiin, ja kukas jo huomasi uuden välilehden? Suunnitelmat vuodelle 2013 ! Käykäähän kurkkaamassa! Alustavasti kalenteri näyttää varsin tyhjältä ja pelkistetyltä, mutta täytettä tulee lisää, kunhan päivät etenevät ja ihmiset aktivoituu järjestämään tapahtumia :)


Viime päivinä ollaan käyty ahkerasti koirapuistoilemassa! Joka kerta on löytynyt mieluista painiseuraa (paras taisi olla nelivuotias hovawart, jonka Kake-viiskuukautta kellisti kahdesti! Ja sitten kun tää koira otti "otteen" Kaken kaulasta, oli koko kaula hampaiden välissä! :), poislukien tämä aamu. Eka oltiin ihan minä ja Kake kaksistaan puistossa, kunnes sinne tuli 9-vee ja 11-vee labbis-narttu ja kelpie-uros (roduista nyt en ole satavarma, mutta niiltä ne nyt äkkisistään näytti). Ei siinä mitään, vanhoja koiria, jotka eivät innostuneet leikkimään Kaken kanssa, mutta sietivät pennun leikkiyritykset. Vanhempi, kelpie, varoitteli muutaman kerran Kakea kun tuppasi liian iholle tulemaan.

Sitten tuli uusi koira sisään, kookas bokseriuros, kuulemma kaksivuotias. Vähän oli tällä uroksella egoa koko kroppa täynnä, ja sitten kun se sattu ottamaan yhteen vähän enemmän rähisten tämän vanhaherra-kelpien kanssa, minä päätin, että me ollaan Kaken kanssa tältä aamulta tarpeeksi jo ulkoiltu, enkä viitsinyt jäädä ottamaan mitään riskejä kukkoilevien urosten kanssa.

Mikä parasta, ekana tullut seurue, eikä myöhemmin tullut bokserinulkoiluttajamies, eivät tervehtineet ollenkaan tai kyselleet minusta tai muista koirista (esim. sopiiko tulla, onko uros/narttu, minkä ikäinen jnejne, puistoetiketti!) Pöllähtivät vaan sisään varoittamatta. Ja siis kyllä, puisto on hyvinkäyttäytyville koirille, ja se, joka ei tule toimeen, poistuu. Olisi nyt sentään kannattanut ehkä vähän ilmoitella omasta koirastaan ja kysellä muista koirista, jotta konfilktit vältettäisiin. :)


Huomenna olisi suunnitelmissa kasvattajan kanssa tapaamista ja ilmeisesti luvassa olisi jonkin sorttista pentupainia! Yritän ottaa kameran mukaan ja saada jokusen kuvan, saa nähdä, miten pakkanen vaikuttaa (kuitenkin on luvattu -14°C huomiselle päivälle). Kaken korvat (kts. yo. kuva) eivät ole näyttäneet mitään ihmeellisiä tai radikaaleja muutoksia sitten hampaiden vaihtumisen alkamisen jälkeen, joten olen vähän huolissani, joko niitä pitäisi sitten alkaa hoitamaan pystympään. Kasvattaja lupasi huomenna katsella korvia :)

Ja ainiin! Tilasin zooplussalta hyödyllisiä tavaroita koiraan liittyen! Ensimmäinen on ensiapupakkaus, harkitsen toisen mokoman tilaamista vielä (toinen autossa, toinen kotona). Toinen sitten on leppäkerttuharja, joka kuulemma poistaa tehokkaasti irtokarvat! Kaken fleece, joka toimii petinä, onkin aika karvainen... :)

3. tammikuuta 2013

Kaken uusi lempparilelu


Tänään töistä päästyäni suuntasin paikalliseen Mustiin ja Mirriin, aikeinani ostaa Kakelle uusi vinkulelu. Edellinen, Minimanista ostettu halppis-rätti-vinkulelu hajosi pennun naskalihampaissa alta aikayksikön, joten päätin ilahduttaa koiraystävääni uudella vinkulelulla.

Eräs tuttavani varoitteli "joo älä osta vinkulelua, että sitten kun se oppii puremaan maitohampaiden vaihdon jälkeen niin sitten teillä ei muuta tehdäkään kun vinguteta sitä lelua...". Tuttavani viisaat sanat mielessäni menin kauppaan, kun mieleeni muistui vinkulelu, jota testasimme eräs lauantai, kun olimme Mustissa ja Mirrissä yrittämässä tavata muita pentuja. Pentutapaaminen, you know? Se nimittäin oli äänetön vinkulelu. Tai no, äänetön, ainakin ihmiskorville. Koira kun tuppaa kuulemaan korkeampia ääniä kuin ihminen, niin pehmolelun sisällä oleva vinku päästääkin tooodella korkeaa vinkua. Testasimme tuota lelua siis jo aikaisemmin Kaken ollessa paikalla, ja kappas, koira esittikin ihan semmoisia luonnollisia reaktioita, että se voisi todellakin kuulla jotain, mitä me ihmiset emme pysty. Hintaa oli kympin verran, joten lelu lähti mukaani.

Kotiin tultuani otin lelun esille ja testasin uudestaan. Olin keittiössä, koira eteisessä. Puristin lelua kahdesti, ja näin, kuinka koira hieman skarppasi. Puristin uudestaan, ja koira lähti kävelemään keittiötä kohti. Kohta se olikin minun jalan vieressä, katsoen ihmeissään sinistä lelua. Puristin muutaman kerran lelua uudestaan - Kake pomppasi ilmaan ja alkoi leikkiä kanssani! :)

Kuten kuvasta voi nähdä, Kake tykkäsi leikkiä uudella valaallaan. Kun yritin ottaa lelua Kakelta pois, se lähti kuljettamaan sitä suussaan kuin suurinta aarrettaan - pää ylhäällä ja häntä pystyssä. Maannitellessani "anna se tännee..." Kake murisi hurjasti ja lähti juoksemaan taas pois parhain lelu suussaan :) Sitten kun sain valaan kätösiini, koira oli pomppimassa jo ilmaan, ikään kuin huutaen "anna tänne, anna, anna!"

Taisi olla ihan hyvä ostos :)

Tätä tekstiä kirjoittaessakin koira istui tuolini alla, iloisesti vingutellen leluaan. No, minun korvaani se vain tuhisutteli sitä :)

1. tammikuuta 2013

Linkitä blogisi!


Asiaan! Lukulistani kaipaa uutta täytettä, joten linkitä blogisi alle kommentteihin! Blogisi saa olla niin koira-, koni-, kissa-, pupu- tai ihan pelkkä ihmisblogi ("lifestyle" taitaa olla hyvin käytetty sana, hrrrh..), kaikki käy! Vilkaisen kommentteihin jätetyt blogit pikasesti tai pitkänlaisesti läpi, ja kiinnostavien blogien kohdalla käy niin, että ne saavat minusta lukijan! :)

Tämä myös siksi, että ajattelin kerätä listaa tuohon sivuun kiinnostavista blogeista! Eli kun päivität blogiasi, se voipi näkyä minun blogin etusivulla 'Suosittelen' -tekstin alla! Saa nähdä, miten toimitaan!

Ja vielä vinkkiä hätähousuille:

1) Linkitä blogisi näin: <a* href="blogisi osoite tähän http:// -alkuisena">Blogisi nimi</a*>, ilman tähtiä. Eli esimerkiksi:
<a* href="http://actingtopdog.blogspot.com">Acting Top Dog</a*>
ja vielä nuo tähdet pois. Katsokaahan, että ensimmäisen hakasen jälkeen tulevan a:n ja href:n välissä on välilyönti :)
2) Kirjoita blogistasi pieni esittelyteksti linkityksen yhteyteen! Tällöin saat jo mielenkiintoni korkeammalle ja autat minua pääsemään kärrille blogistasi :)

Noniin, hophop! :) Ja vinkatkaa kaverille kanssa!

Meidän hauvasta tulee isona oravakoira!


Hahaa! Kake oli isäni kanssa ulkoilemassa lumitöitä tehden (kyllä, koira teki myös lumitöitä ;) ja siitäpä sitten isäni äkkäsi talomme seinällä oravan. Täällä oravat ovat ottaneet tavakseen talvehtia talven ullakolla ja sitten keväisin ollaankin nähty muutama oravanpoikanen viilettämässä alas tiiliseinää pitkin.

Kake komensi!
Itse ryntäsin siitä sitten ulos innoissani oravaa katsomaan. Isä yritti Kakelle näyttää oravaa heittelemällä lumipalloja sitä päin (!! ei siis tarkoituksenaan osua), ja pienen yrittämisen jälkeen Kake hiffaskin ruskean möykyn seinällä. Myöhemmin sitten orava pääsi livahtamaan taas ullakolle, mutta koira ilmeisesti näki sen liikkumisen ullakon lankkujen alla. Voi pojat sitä haukkumista :D Välillä oli kuin kovakin poika ja välillä kuullosti että vanhaa moottoria olisi pyöritetty.. Wroouuu.... wrouuuu-uu..


Katsokaa nyt miten iloinen komentajakoira se on!