31. maaliskuuta 2014

Tätähän voisi jo sanoa agilityksi

"Ai mitkä epikset? Mee vaa keskenäs, mä jään nukkuu..."
Tänään Haukkuvaaran epiksissä, meidän luokkana putkiralli. Viimeisin agilitytreenikerta kolmisen viikkoa sitten Kana-areenalla, jes. Turvauduin sian sydämeen nakkivalintana, eikä ollut huono. Pikkasen jännitti ennen omaa vuoroa, mutta voisin kiitellä omia vuoden nakki ja muusi judokauraa, kun tuli aikoinaan kisattua paljonkin ja jonkinlaista rutiinia kisajuttuihin. Päivällä pohdin, että jos 1) Kake haisteleekin vain pohjaa tai 2) juoksee kasvattaja-Annan luo (hän kun lupautui olemaan ratahenkilönä putkiralliluokassa!).


Mitä jäi käteen radalta? Hyvä mieli, muutamasta virheestä huolimatta. Osasin juosta (enkä hölkkäillyt missään likkojen kympillä), osasin liikuttaa koiraa ja huudella ohjeita. Omia mokia nuo koiran ohijuoksut tai kieltelyt, mutta ei siis hyllyä ja olin todella iloinen meidän menosta! 1) Kake ei haistelltu pohjaa eikä kiinnittänyt siihen huomiota, muilla koirilla oli muutamia kohtia, missä hajut vei. 2) Eikä ihana kasvattaja tainut pahemmin Kaken näköpiiriin eksyäkään! Oma kumartelu näyttää johtuvan siitä, että olen liikaa edellä ja jarrutan, mutta oma ruumis jatkaa eteenpäin ja sitten olen kaksin kerroin :P

No, tästä on hyvä jatkaa seuraaviin epiksiin! :)

30. maaliskuuta 2014

Uutta ulkkaa pukkaa!


Mielipiteitä, risuja, ruusuja? Bannerissa tosissaan vanhat kuvat (viime syyskuulta), mutta kaipa ne ajavat asiansa :) Meinasin ensin tehdä muutamasta talvikuvasta uuden bannerin, mutta havahduin siihen, että nythän on kevät jo korvilla ja kesä tulee myös hyvin pian! :)

Ajattelin korkata tämän kauden jäljestyskauden, kun lähdimme kotipaikkakunnalle viikonlopuksi, mutta menin tietysti unohtamaan valjaat ja narun kotiin... No, jos ensi viikolla olisi aikaa?

Huomenna ollaan jännän äärellä - mennään Kaken kanssa Haukkuvaaraan agilityn epiksiin juoksemaan putkiluokka läpi! Hyvä idea lähteä pitkän tauon jälkeen muistuttelemaan itselle ja koiralle agilityn saloja kisoihin, eikö? :P

22. maaliskuuta 2014

Collielenkki 22.3.

Tänään käväistiin Kaken kanssa SCY:n K-S:n ao:n järjestämällä kevätlenkillä Vesangan maastoissa. Aikaa taisi mennä kolmisen tuntia makkaranpaistoineen tuohon lenkkiin, ja mulla ainakin oli tosi kivaa, puhumattakaan Kakesta!


Muutama räpsy lisää täällä. Sen verran sain raitisilmamyrkytyksen, että vetäisin tunnin päikkärit sohvalla äsken. Ja nyt ärsyttää :)

18. maaliskuuta 2014

Valintoja, valintoja

Argh, kun pistää omat hermot risaseksi, kun pohdin, mitä teen koiran kanssa tämän kevään. Tai oikeastaan seuraavan kuukauden-pari.

Maaliskuu on pyhitetty treenilomalle. Nyt olikin tänään viimeinen rallytokon kerta, ja Kaken kanssa ei treenata pariin viikkoon. Kahden viikon päästä alkaisi huhtikuu, ja voisin hankkia uuden vapaakortin Haukkikseen, mutta mutta.

- Koulua minulla on koko loppukevät aamukahdeksasta iltapäivään. Ei siis "iltakeittiötä", jolloin koulu alkaisi klo 11-13 välillä, vaan raahaudun joka hiton arkipäivä klo 8:15 koululle ja pääsen koulusta klo 13-16 välillä pois.
- Pääsykoemateriaali ilmestyy viikon päästä. Kaikki ylimääräinen aika pitäisi käyttää lukemiseen. Pääsykoe on toukokuun alussa.
→ Lisäksi käyn 2-3 kertaa viikossa valmennuskurssilla pääsykoetta varten iltaisin.
=> Jos haluan vapaakortin huhtikuulle, minun pitäisi käydä treenaamassa joko aikaisin aamulla (siis tyyliin kuudelta) tai myöhään illalla (kymmenen jälkeen), mahdollisuuksien mukaan voisin päästä kahden-neljän jälkeen myös hallille.
==>> Treeniaikani ovat hyvin rajalliset, miten ohjattu treenaaminen? Ei onnistuisi kovin helposti. Pitäisi yrittää harjoitella semmoisia tehtäviä yksin, jotka minä osaan, eikä lähteä tekemään vahinkoa liian vaikeilla harjoituksilla.
===>>> Miten jaksan yhdistelmää koulu + pääsykoe + koira?

Onko halli treenaamiseen välttämätön? Tällä hetkellä näyttää siltä, että on: lunta on tullut tänne Jyväskyläänkin reippaasti ja pakkasta luvataan seuraaville viikoille. Tietysti voisin lopettaa olemasta mukavuudenhaluinen ja treenata jossain hiekkakentällä lumen keskellä, mutta en lopeta. Missä vaiheessa ilmat lämpenevät sen verran, että voi treenata ulkona? Milloin lumet sulavat pois? Pitää muistaa toukokuussa olevat rallytokokisat, jonne valmistauminen on ykkösprioriteetti. 

No, vielä on viikko aikaa pohtia, ennen kuin pääsykoemateriaali ilmestyy. :) Tuunaan tällä hetkellä blogiin uutta banneria, stay tuned ;)

14. maaliskuuta 2014

Tokoilua höntsäillen

Kaikki kuvat postauksessa © Tiina, kiitos!! :)


Käytiin Tiinan kanssa vähän tokoilemassa lähikentällä. Koira toimi hyvin ja hyvällä moodilla (seuruuta, käännöksiä ja luoksetuloa), loppuun tein superpalkkauksen muutaman askeleen seuruusta ja päästettiin koirat lopuksi leikkimään. Siirryttiin siitä sitten läheiselle pellolle lisää leikittämään (koska kävi pieni episodi yhden ohikulkijan kanssa:).




Ja loppuun Kaken maaliskuun pose, ikää melkein 1v 8kk.

13. maaliskuuta 2014

Koirakavereita kerrakseen

Tiina: Caro the Dog Whisperer
Tänään oli Kakelle mieluinen päivä. Tiina nappasi minut ja Kaken mukaan klo 0815 aamulla kyytiinsä ja suunnattiin hallille. Kuvasin Tiinan ja kasvattajan suoritukset treeneistä ja Kake odotti sillä aikaa autossa. Treenien jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria porukalla (Lettu-Laki-Muru-Tulppa-Pongo-Kake) läheisessä metsässä:


Hah, meillä oli yritys saada sitten myös yhteiskuvaa, mutta oli liikaa koiria ja liian vähän ihmisiä ohjaamassa niitä, joten hommasta ei tullut mitään!

Neljältä sitten otin koiran mukaan ja hurautin Killerille Annan kanssa treenaamaan. Aluksi Murun kanssa heiteltiin (tai siis Anna heitteli) frisbeetä, minäkin kokeilin Kaken kanssa. Kake ei vielä saanut (minun huonojen heittojen takia) kiinni ilmasta "lättyä", mutta kun niitä "rollasi" maata pitkin, Kake oli kyllä hyvä ;--) Tein lisäksi sivulletuloja luoksetulona ja sitten treenattiin vähän myös seuruuta. Alkaa olla todella hyvä! Tämän lisäksi Kake treenasi autoon hyppäämistä (joo-o, sitä kun vähän ahdistaa) - lopulta koira meni autoon ilman houkutinta ja ilman hihnaa :) Autokäyttäytymistä pitäisi enemmän harjoitella!


Killeriltä sitten ajoin Tiituspohjaan toisen collieihmisen luo juoksuttamaan koiria hiekkakuopilla. Oli muuten huikeet maastot ajatellen koirien juoksuttamista: "aakeeta laakeeta", hieman upottava pohja (väsyttää kivasti ja antaa vastusta juoksemiseen;) eikä pahemmin muita ihmisiä tai autoja, mopojen renkaanjälkiä siellä näkyi olevan, mutta nekin (siis mopot) kuulemma kuulee kaukaa :)

Nyt on hauva kanttuvei ja näillä eväillä on hyvä jatkaa!

// pst. ilmoittauduin todella rallytokokisoihin toukokuulle Muurameen. a-p-u-a.

11. maaliskuuta 2014

Reipas aamulenkki ja illan treenit

Aamulla yhdeksän aikaan kokoonnuttiin Annan ja Tiinan kanssa Koivusillantien risteykseen aamulenkille. Paikalla oli kuusi koiraa; Kaken mummo Lettu, Laki-äippä, velipuoli Tulppa, sisko Muru ja sitten tietysti Pongo. Vajaa tunti käytiin kävelemässä metsässä ja tiellä, ja koirat saivat pelmuta. Parhautta! Ja lisäksi vielä nätti auringonpaiste toisinaan :)

Hurja Tulppa!

Kake juoksee Lakin kanssa.
Nyt sitten oli illalla rallytokokerta. Meitä oli tällä kertaa kolme, joten jaksotettiin niin, että kaikki eivät koko aikaa olleet yhtäaikaa kentällä, vaan saatiin tehdä rataa:


Kakella on todella hyvä moodi alussa! Tehtiin aluksi rata siten, ettei palkattu ollenkaan (joka on harmi, olisi pitänyt palkata!), vaan mentiin kehuilla rata läpi. Koira on iso ja tarvitsee paljon tilaa. Pitää ottaa siis tilaa.


Sitten "häiriötreenissä" tein Kaken kanssa saksalaista naksuttelemalla toisinaan. Alkaa toimia:)


Toinen pätkä tätä rataa, joka lopulta kosahti siihen, että Kaken perusasento oli vino. Tää on just tätä, että jos annan sen tehdä yks tai kaks kertaa "ookoosti siten", niin sitten koira oppii, että se on "ookoo". Liioitellulla yläkropan kääntämisellä ja nakilla vähän imuttaen Kake sitten suoristui (jota ei videolla).

Acting-päivä Kana-Areenalla

Sunnuntaiaamuni starttasi kuudelta, kun heräsin nakkaamaan Kakelle Antepsinin kurkusta alas ja painuin tunniksi nukkumaan. Seiskalta sitten heräsin ruokkimaan koiran ja annoin itselleni luvan nukkua vielä tunnin verran. Kello kahdeksan sitten pakotin itseni nousemaan ylös ja lenkittämään koiran pikaisesti tarpeillaan lähimetsässä.

Tämän jälkeen söin ja selailin nettiä, kunnes havahduin, että kello oli yhdeksän, minulla kamat pakkaamatta ja Tiina oli tulossa hakemaan minua 15 minuutin sisään. Pikapikaa vaihdoin vaatteet, otin suklaakakun (!) mukaan, pakkasin reppuni ja aloin metsästää koulutustaskua. Tiina kerkesi tulla jo pihaan ja kävi hakemassa Kaken autoon. Löysin taskuni ja riensin autoon, kunnes tajusin että nakit unohtui... No, mutkien kautta matkaan ja kohti Länkipohjaa!

Utu ja Muru paikkamakuussa
Saavuttiin vaille puoli 11 Kana-Areenan pihaan ja aloitimme päivän yhteislenkillä. Yhtään juoksuista narttua mukana ei ollut, mutta Kake muisti Utun viime vuoden kevään Jämsän näyttelyreissultaan (köh-eimeinannuthypätäjuoksevanUtunselkään-köh) ja oli aivan täpinöissään. Riikka sanoi, että hänen toinen, kotiinsa jäänyt koiransa juoksee tällä hetkellä, joten se selitti asiaa. Lämmittelylenkki meni lähinnä minulta siihen, että joko kiskoin Kakea pois Utun perästä, juoksin porukan edellä tai tappelin hinaajan kanssa porukan takana etenemisvauhdista. Kake jopa edellä ollessaan vei minua kuin rättiä, että jossain vaiheessa huomasin Kaken kielen sinertävän ja päätin ottaa etäisyyttä porukkaan, että sain koiran hengittämään...

No, Kake selvisi lenkistä hengissä, mitä nyt vähän tuntui kuppi kaatuvan jäätäessä taakse ja Kake olisi mielellään mennyt kuin höyryveturi eteenpäin, mutta vaadin koiralta hieman korvia. Kake joutui autoon odottamaan ja sillä välin kävimme rakentamassa radan:


Kaken kanssa ajatuksena oli tehdä väli 3-14, mutta minulta pakka hajosi jo 9-11 -välin ohjaamiseen, eikä päästy koskaan kymppiä pidemmälle :D Mutta tässä video ehkä siitä parhaimmasta pätkästä meidän treeneistä tuolta päivältä:


- Haha, olin vastakäännöksen kanssa vähän hukassa (en kyllä tuolla videolla, mutta kun näkisitte sen ensimmäisen...), koskaan aikaisemmin kun sitä en ollut tehnyt!
- Typeränä ja liian innoissani siihen asti onnistuneesta suorituksesta rupesin ohjaamaan väärällä kädellä ysistä eteenpäin, kun olisi vain nätisti pitänyt itse kääntää omaa rintamasuuntaa, kyllä se koira olisi sieltä hyppinyt... Ehkä.

Kakesta huomasi, että ekalla kerralla se oli tosi innoissaan, mutta heti kahden-kolmen toiston jälkeen sen polla ei kestänyt enää toistoja ja koira lässähti. Muutenkin tuohon treenaamiseen pitäisi tehdä muutos, eli ihan kaks-kolme toistoa superiloisesti ja koira pois kentältä.

Ruokailun jälkeen otin Kakelle paikkamakuun: ryhmässä oli mukana (rivissä järjestyksessä) Pongo-Hupi-Kake-Pitko. Ja voi apua, miten tytöt sai Kaken sekaisin! Ei ole ikinä ollut noin vaikeaa paikkamakuussa meillä ikinä. Kake piippasi ja tsiigaili koko ajan ympärilleen, muutamaan otteeseen otti itsensä ylös, mutta ripeästi kävi takaisin maate, kun komensin. Häiriö oli tietenkin paljon suurempi, mitä Haukkuvaarassa tehdessä töitä, mutta silti... .__.

Annikan ja Taimin taidonnäyte.

Tauon jälkeen tokoiltiin, me oltiin ikäänkuin demokoirana esitettäessä rallytokoa: tehtiin pieni rata, johon tutustuttiin porukalla etukäteen. Kakella oli selvästi tekemisen meininki, ja saatiin kommenttia, ettei ole ongelmia lähteä pienellä lisätreenillä toukokuuhun Muurameen ekoihin (ja jopa virallisiin!) rallytokokisoihin! :) Tein vielä taka-alallla hallissa Kaken kanssa saksalaista käännöstä, ja se alkoi sujua.

Päivä oli taas kerran liian lyhyt, mutta antoisa ja oli mukava nähdä muita koiria ja ihmisiä pitkästä aikaa :) Kesällä sitten seuraavan kerran ;)

8. maaliskuuta 2014

Väsynyt sollie

Koska olen viikonlopun yksin koiran kanssa, päätin eilen kutsua Tiinan ja Pongon meille yökylään. Pojathan nujusivat kunnolla pitkin iltaa, mutta rauhoittuivat myös makoilemaan ja nukkumaan. Edistystä siis on huomattavissa. :)





Tämän aamun tunnelmia. Muutenkin koirien leikkiminen oli välistä sitä, että Pongo vaan ottaa Kaken pään suuhunsa ja oli. Kake on niin Pongo-fani, ettei pistänyt pahakseen ja liehitteli oikein kunnolla Pongoa toisinaan leikkimään (kuten videosta 1 voi nähdä ;).

Kake tänään sitten tapasi myös kaverini iiiiiihanan 11-viikkoisen shelttipennun. Pentu oli toisinaan kova komentamaan ja haukkumaan Kakelle, mutta juoksi kuitenkin kauheaa vauhtia pakoon, kun Kake tuntui tulevan päälle. Toisinaan Kake tuntui ajattelevan "kiva lelu tämä" pennusta, joten olin todella skarppina Kaken käytöksen suhteen. Onneksi pojat tulivat toimeen oikein hyvin ulkonakin isosta kokoerosta huolimatta :) Käytiin kävelemässä puolen tunnin lenkki metsässä, ja ei ole tarvinnut Kakea pahemmin kehottaa nukkumaan sen jälkeen.

Huomenna olisi luvassa sitten kasvistapaaminen Acting-porukalla Länkipohjassa Kana-Areenalla. Wuhuu! :) Päästään treenaamaan Kaken kanssa agia ja tokoillaan sitten myöhemmin kans. Katsotaan, jaksanko huomenna tulla purkamaan päivän antia blogiin.

6. maaliskuuta 2014

Tähystyksen tulokset

"Kake tuotiin mahavaivojen vuoksi (ajoittainen oksentelu, närästys) tähystystutkimukseen. Kake nukutettiin toimenpidettä varten. Mahalaukku tutkittiin ja myös ohutsuolen alkuosa nähtiin. Koepaloja otettiin useita mahalaukun alueelta sekä yksi ohutsuolen alueelta. 
-- 
Endoskopiatutkimus: Ruokatorven ja malaukun limakalvo silmämääräisesti normaali. Ei merkkejä haavaumista. Ei ruokatorven tulehdukseen viittaavaa (mitä voisi olla, mikäli mahalaukun sisältöä pääsisi ruokatorven alueelle ruokatorven alemman sfinkterin läpi). Mahaportin soppi ja pylorus -alue olivat normaalin näköiset, pylorus toimi normaalisti. Pääsimme kurkistamaan myös ohutsuolen alkuosaan (otimme sieltäkin yhden biopsianäytteen).

Yksi asia kiinnitti erityisesti huomiota tähystyksen yhteydessä: mahan cardia-alueella (alue, johon ruokatorvi tyhjenee) oli mahalaukun alkuosan pussimaisuuttaa, mikä saattaa olla viite lievästä hiataalisesta herniasta eli pallean läpi liukuvasta/tyräytyvästä mahalaukun osasta. Kuitenkaan viitteitä limakalvon muutoksista tms ei ollut. Tämä rakenteellinen ongelma voisi selittää Kaken oireita. Kuitenkin löydös on niin lievä eikä diagnoosi ole varma, että en lähtisi sen vuoksi tekemään kirurgista avausta vaan hoitaisiin lääkkein ja ruokavaliolla. Ja kuitenkin on pidettävä mielessä myös muut syyt oksenteluun kuten mahdollinen ruokayliherkkyys.

Kaken vatsaontelosta otettiin vielä röntgenkuva; keskustelen vielä huomenna kuvista ja olen teihin yhteydessä. --"

Yo. tekstissä olennaisin osa Kaken kotiuttamisohjeista. En tiedä pitäisikö olla helpottunut. Ei toisaalta saanut avaimia koiran olon helpotukseen, mutta toisaalta ei haavaumia mahassa tai muuta falskaamista mahaläpässä tms. Jatketaan Antepsin -kuuria, lisäksi siihen tulee Pepcid ruuan yhteyteen ja uutena lääkkeenä Primperan, joka edistää vatsan tyhjenemistä.

4. maaliskuuta 2014

Asiaa närästyksestä ja illan treenistä

Tai ehkä se treeniselostus eka. Tänään rallyilemassa oltiin Tiinan kanssa kahdestaan, olipa kiva! Saatiin ainakin vinkkejä ja ohjausta tarpeeksi. Tehtiin eteentuloja (siis niin kuin koira tulisi luokse, pk-luoksetulo) ja siitä sivulle, sitten sivulta eteen. Tehtiin liikkeestä myös tätä. Kakelle pitäisi hirmuisesti vahvistaa edessä olemista, että siinä voi vaan hengata ja se on tosi super juttu!! Hahah, Oona-koutsi sanoikin, että Kake on koira, joka on älykkö ja sille kahden kerran toisto on jo sarja. Pitää siis olla tosi tarkkana, mistä palkkaa, sillä muuten koira menee sekaisin ja on projekti saada myös pinttyneet tavat pois.

Harjoiteltiin myös "vanhan ajan pk-käännöstä", tai miksikä sitä nyt kutsutaan, olen myös kuullut saksalaiseksi kutsuttavan. Eli ohjaaja kääntyy vasemmalle, koira kiertää oikealle, ohjaajan takaa, vasemmalle. Käsiavuilla tämä alkoi luonnistua, sitten vain häivyttämään ilman nakkeja ja sitten vaan käsiapuja pois. Minulla oli kuulemma käsiliikkeet kuin agilityradalla, sillä minulta kysyttiin, että harrastanko agia, minä vastasin että joo... "Sen kyllä huomaa". :D

Tunnin lopuksi tehtiin vielä isoa rataa, jossa ensin käännös 360° vasemmalle, sitten täysikäännös oikealle, sitten 270° vasemmalle, juosten, 270° oikealle ja täysikäännös vasemmalle (saksalainen), koira istu, maahan ja kierrä koiran ympäri, käännös vasemmalle ja maali. Kake alkoi väsyä ja viereisellä kentällä oli paljon häiriötekijöitä, piti paljon tsempata ja tietysti unohdin palkkailla. Toisella kierroksella meni jo paremmin ja annoin koiran rallatella lelun kanssa hyvän pätkän jälkeen, joka juuri tuli onneksi maaliin :)

* * *


Kakelle on huomiseksi varattu aika vatsalaukun tähystykseen. Miksi; koska närästys. Kakella on ollut närästysoireita jo marraskuusta lähtien, hoitona olen tehnyt mm. muutaman Pepcid-kuurin ja myöhemmin Antepsin-kuurin. Laitoin Kaken kana-riisi-kuurille pahimpina vaiheina. Koira sai yhden ruuan päivässä, sitten se sai ruuan useamman kerran päivässä, ruoka vaihdettiin nappulasta raakaruokaan; mikään ei tuntunut auttavan. Kolme viikkoa sitten käytin Kakea eläinlääkärissä ja poistuin sieltä Antepsin- ja Zantac -närästyslääkekuurien kanssa. Kake nieli tabletit ja söi Zantacia ruokailujen yhteydessä, mutta silti se tuntui (varsinkin lääkekuurin lopussa) aamuisin maiskuttelevan ja yökkäilevan.

Viimeisin oksennus oli sunnuntai-aamuna, kun Kake oli oksentanut kolmesti ennen aamukahdeksaa. Iltaruokansa se oli saanut edeltävänä yönä yhden aikaan, eli ruuan ja oksennuksen välissä oli ollut kuudesta seitsemään tuntia.

Sunnuntaina oloni oli hyvin kurja, sillä itsellä tuntuu olevan paukut loppu koiran hoitamisen suhteen. Asiaa ei auta yhtään se, että koira ei osaa puhua ja kertoa, kun on paha olo. Soitin maanantaina eläinlääkäriin ja kysyin, että onko mahdollista saada koira tähystykseen. Hyvä etten itkenyt, selostaessani hoitajalle puhelimessa Kaken oksentelukertoja ja niitä kaikkia hoitoja, mitä olen sille antanut helpoottakseni koiran olemista. Hoitaja mietti, että pystyykö ottamaan tähystykseen (koska Kakelle ei olla pahemmin tehty muita tutkimisia jne), ja konsultoi tästä eläinlääkäriä. Onnekseni lääkäri oli myöntyväinen ja suostui ottamaan meidät vastaan huomenna keskiviikkona.

Herään usein aamuyöstä tuijottaen kelloa ja kuunnellen samalla, ettei koira vaan oksenna olohuoneessa. Säpsähtelen usein myös talomme vieressä olevan rakennustyömaan ääniin puoliunessa. Oma stressaus ei auta varmasti koirankaan oloa :(

Pitää toivoa parasta, mutta pelätä pahinta. Toivon, että huominen valoittaa Kaken vatsan tapahtumia ja tilannetta. Ja lisäksi pakko hehkuttaa, että minulla on tällä hetkellä maailman ihanin esimies töissä, sillä ensin ei ollut ongelmaa vaihtaa vuoroja koiramenojen takia ja nyt ei ollut ongelmaa, kun sanoin, että mahdollisesti myöhästyn töistä huomenna. Minulle sanottiin "juu tule kunhan kerkeät"! :)