31. elokuuta 2014

Tokoilemassa pitkästä aikaa

Hox. Ulkoasun vaihto pahasti kesken. Koittakaa kestää.

Tiinan kanssa erään koulun hiekkakentällä. Mulla oli superherkkuna tällä kertaa possun pihviä, kun saatiin puoliskon mummolta mukaan viikonloppureissulta. Ja kyllähän tuo koira pelitti aika hauskasti. Tiina totesi, ettei oo enää "natsi-Karo", vaan paljon iloisempi Karo. Lieköhän taukokin tehnyt minulle hyvää?

Kenguru-loikka -Kake


Aloitin luoksepäästävyydellä ja pienellä paikkamakuilulla. Kakella oli kierrokset kaakossa, ja se haukkuikin jotain turhautumistaan. Se toisaalta hymyilytti minua, sillä ehkä se kielii siitä, että koira haluaa tehdäkin jotain?! Otettiin luoksepäästävyys kolmisen kertaa, jolloin vikalla kerralla Kake olikin jo ihan hiljaa ja tiesi istua nätisti, "kyllä se nami mulle tulee kun tuo kääntyy tuosta eestä pois".


Seuruuttelin Kakea, hieman meinasi jäädä laahaamaan ja haistelemaan, mutta kimakalla "seuraa"-käskyllä sain kuulolle ja palkkasin. Paljon pitää toistoja tehdä, mutta pitäisi saada hommasta kivempaa vielä.. arhg.


Luoksetuloja. Kiljuin "PIAN! PIAN!" ja juoksin pois. Tiina piteli Kakea ja päästi, kun huudahdin "sivu!". Vauhtiahan tuolla oli varmaan tuhat kilometriä tunnissa, mutta nätisti se sivulle palautui ja vieläpä oikein optimaaliseen kohtaan. Ei paha. Lopputreenistä tehtiin vielä  hieman pienemmällä hetsauksella, jolloin ei juossut turhaan taakse, vaan pyörähti sivulla nätisti viereen. Tauolle autoon, mutta eipä tarvinnut pakottaa, sillä edistystä ollaan tehty huomaamatta arjessa: hyppäsipä aika vauhdilla takakonttiin syömään muutamaa namia!


Otin loppupalkan auton viereen, kun koira tuli autosta pois tauolta, joka selvästi toimi. Kävi muutaman kerran aluksi katsomassa, josko se purkki aukeaisi. Teki kivasti hommia, muutamat maahanmenot liikkeestä, luoksetulot ja seuruutukset. Sitten "JIPII, NAM NAM!" -huutoa ja juoksu autolle. Ja niin vain minun autoa ahdistava koira juoksee täyttä häkää autolle syömään loppupalkkaa. Juoksutettiin koiria hieman ja otettiin muutama valokuva.

Ja sieltä se loppupalkka löytyikin :)
Ja niin, Haukkuvaaraan ensi kuulle hankittu vapaakortti :) Tiukkaa tekee varmaan aikataulujen kanssa, mutta tehkööt. Keskiviikkona olisi möllitokot Aholaidassa, jonne ainakin lähden pällistelemään menoa, ehkä jopa koiran kanssa!

Kiitos Tiinalle postauksen kuvista!! :)

29. elokuuta 2014

Kaivettiin lypsykumi taas esiin

Hohoo, kesällähän kävi semmoinen äksidentti, että luulin lypsykumin kelluvan ja kiskaisin sen sitten järveen. Kake lähti urheasti uiden hakemaan sitä, mutta reppana ei tietenkään löytänyt. Meni sitten aika pitkällekin sen perässä selälle päin, mutta saatiin koira takaisin rantaan karjumalla korkealta ja kovaa. Lypsykumi jäi järven pohjaan, mutta onneksi se saatiin ylös joku aika sitten (kirkas vesi + lämpimät kelit = uivat ihmiset).


Nyt sitten päästiin taas heittelemään lypsykumia. Ja oli koiralla hauskaa.


Syksy tulee ja pimeä ja kylmyys ja loska ja lumi ja ja ja... Mun tekis ehkä mieli treenata. Tokoa. Ehkä agilityäkin. Pitäisi kai ostaa vapaakortti Haukkikseen. Onneksi olen nykyään työssäkäyvä ihminen, heh... Ja alkaahan se yliopistokin ensi viikolla. Tiina niin kovasti mainosti ja aivopesi vapaakortin ostamiseen. Äh, elämä on valintoja täynnä!

22. elokuuta 2014

Rungon päivitys ja testikuvat

Huomasin viikon alussa yhdellä fb-kirppiksellä Nikon D7100 olevan myynnissä hyvään hintaan, joten tein nopeasti kaupat ja runko saapui kotiin keskiviikkona. Onneksi edelliselle rungolle on useampi ottaja jo jonossa, niin ei tarvitse sitä murehtia, vaikka olisihan se mennyt myös kakkosrunkonakin :)

Myös Kaken runkopäivitys, ikää siis 25kk.

Mun kuvat tuntuu olevan hyvä todiste siitä, ettei kallis runko tee kuvista yhtään sen parempia, vaan taitava kuvaaja saa onnistuneita kuvia millä tahansa kameralla. Haparoin vielä todella paljon räpsimisen kanssa - sarjakuvauksen kuusi kuvaa sekunnissa on herkullista, mutta myös niin petollista! Kamera tarkentaa nopeasti - mutta helposti myös väärin, kiitos 51 tarkennuspisteen.


Kaken perusilme vähän kaikissa paikoissa.


Kakella on onnenpäivä ollut tänään - isäni osti sille kolmen euron pandan Ikeasta riepoteltaviksi ja sitten sai juosta takapihalla jahdattavana. Lisäksi Kakelle heiteltiin paljon frisbeetä (siis lättyä, koiran kielellä ;). Huomenna luvassa kaupunkimaisemissa pyörimistä.

Vielä saan odottaa omaa tietokonettani huollosta saapuvaksi, snif! Älkää siis ihmetelkö mahdollisesti jänniä värejä tai muuta.

16. elokuuta 2014

Cake'n'Late

Kakelle tuli tänään kaveri kylään, aiemminkin blogin puolella vilahtanut Late! Late on meillä viikonlopun hoidossa ja minähän menen huomenna ja sunnuntaina auttamaan alaosaston luonnetestiin (mitä, ei se ole ongelma, onneksi on olemassa myös toinen puolisko:)!

Aluksi jännitti, että laittaako pojat meidän kämpän uusiksi riehumalla koko ajan. Suunnattiin siis heti, kun Late tuli, läheiseen puistoon juoksuttamaan koirat. Olivatpa alkutöpinöiden jälkeen niin isoja poikia, ettei kaveria meinannut edes nähdä omilta hajujen skannailuilta. Puistossakin pyrähdettiin aluksi hieman vauhtiajoja, mutta sitten kiinnostuttiin omilla saroilla puiston moninaisista hajuista ja kaverin olemassaolo oli toissijaista.


Tultiin kotiin, ja Kake oli selkeästi hieman enemmän kierroksilla kuin Late. Late pani maate, Kake hyrräs hetken aikaa seisaallaan, mutta kävipä sekin sitten nukkumaan. Ja minä kun olin pelännyt, että pojat tajuaisivat toisensa sisällä, kun muuta mietittävää ei olisi! Poistuin kotoa muutamaksi tunniksi, jätin koirat koiraportin eri puolille nukkumaan ja tulin muutaman tunnin päästä takaisin. Vastaan minua jolkotteli unisen oloinen Late, Kaken ollessa myös hieman uninen meidän makuuhuoneessa, eli ei oltu kiusattu mitä ilmeisimmiten kaveria portin toisella puolella :)

Iltalenkkeily sujui minulta yllättävän hyvin. 60kg hihnojen päässä oli vähän arveluttava yhdistelmä, mutta mitä vielä! Late on hihnassa jopa parempi talutettava Kake, joten pojat jolkottelivat kuin vanhat tekijät toistensa vierellä hajujen perässä, sillä ei taas kaveria ollut olemassakaan hajujen takia.

Nyt on pakko painua nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys :)

11. elokuuta 2014

Miltei stadilainen, hetken aikaa

Käväistiin viikonloppuna Järvenpäässä. Keskustassa oli Streetfest -niminen tapahtuma, jota hyödynsin tokoiluun. Musiikki pauhasi ja ihmisiä oli paljon ympärillä, mikä olisikaan kivempi paikka tehdä hieman perusjuttuja!


Olin yllättynyt, miten siivosti Kake osasi olla suuren ihmisjoukon seassa. Se ei valittanut, ei piipannut, ei höseltänyt ja juoksennellut ympäriinsä, vaan chillasi nätisti vieressä, seisten tai istuen. Se keskittyi todella hyvin hommiin illalla tokoillessa. Tarjosi jopa kontaktia myöhemminkin ympäri keskustaa kuljeskellessamme, vaikken mitään sanonut tai pyytänyt.

Sunnuntaina Kake pääsi juoksemaan kahden kääpiösnautserin kanssa. Pitää hehkuttaa Kaken luonnetta: se on niin leikkisä ja saa leikkiin mukaan vähän aremmatkin kaverit. Nyt käppänät olivat hieman ihmeissään ja peloissaan, kun heidän kotiinsa tuli iso tumma koira, mutta alun jännäilyn jälkeen kolmikko leikki sulassa sovussa äänekkäästi. Käppänöiden äänet olivat kyllä jotain todella ihmeellistä - narttu päästi yliääniä kiljumisen muodossa! Kakella mopo ei karannut käsistä eikä yliajoja tullut, vaan se osasi katsoa jalkoihinsa ja leikki todella nätisti. Olen ylpeä. :)



Sunnuntaina piti päästä tietenkin myös pyörähtämään Maailman Voittaja -näyttelyissä katsomassa nahkakehä ja kiersin tietenkin expo-alueen! Mukaan tarttui (kun halvalla sai) kaksi Hurtan Lifeguard -pantaa (kympin kappale, lisäksi hyödynsin "ota kaksi, maksa yksi" -tarjouksen, eli hintaa tuli 5€/kpl!!). Lisäksi olen hieman tuskastellut vanhan grippihihnan kanssa, kun siitä alkoi olla kumiosat kuluneet pahastikin pois tietyistä osista, joten hankin uuden grippihihnan. Pitää todeta, snif, että harmikseni se on 180cm, kun edellinen oli ainakin sen 200cm pitkä!

6. elokuuta 2014

Roiskintaa

Alkuun pitää pitää pienenpieni vuodatus: rakas tietokoneeni (Lenovon G505s) on ostamisestaan lähtien ylikuumentunut aina välillä (esim. jotain raskaampaa ohjelmaa pyörittäessä, peliä pelatessa tai kuvia muokatessa) ja täten sammuttanut itsensä äkkiä ja mitään ilmoittamatta. Tänään yritin siirtää kuvia talteen (huoltoa ajatellen), kun kone taas zippasi. Eihän se onneksi mitään koskaan kadottanut, mutta päätin kuitenkin laittaa sen huoltoon ja katsoa, löytyykö jotain vikaa. Toivon, että kuvat eivät katoa koneeltani huollon myötä. Onneksi sain Lapin reissun kuvat pelastettua, mutta esimerkiksi uusimpien Kaken kuvien originaalit versiot olisivat menetettyjä, jos kone tyhjennetään täysin.


Aikoinaan Gigantista koneen ostaessani joku toinenkin koneen tosikäyttäjä oli kirjoittanut arvosteluun, että se kuumenee helposti. Tiedä sitten onko vain tehokkaan prosessorin ongelma vai onko esim. tuulettimessa vikaaa. Nyt surffailen seuraavat pari viikkoa puoliskoni läppärilllä, ja voi taivas, että on näyttömme ovat melkein kuin yö ja päivä. Täten tämän postauksen kuvat saattavat olla kontrastiltaan, valoitukseltaan ja väreiltään paljon muuta, kuin edelliset kuvat. Kovasti katselen histogrammia säätäessäni kuvia. Kuitenkin näyttää siltä, että musta on tukossa enemmän tai vähemmän jokaisessa kuvassa. Pahoittelen etukäteen.


No, niitä kuvia sitten. Kake on talvella hulluna lumipalloihin: niitä on kiva jahdata, kun jaksaa vaan heitellä. Tän kesän villitys on ollut kivien jahtaaminen järvessä. Kyllähän tuo koira kiviä jahtaa ihan paljaalla maallakin, mutta kepin noutaminen on hiukan huono juttu, sillä Kake nielee vettä. Kivet uppoavat eikä koira saa niitä kiinni. Kunhan vaan pitää huolen siitä, että heittää varmasti poispäin koirasta, sillä helposti voisi olla vesikammoinen koira kun kerran täräyttäisi koiraan!

Tarkennus ei ole ehtinyt ihan mukaan, mutta kuva saa nähdä päivänvalon ihan vaan noiden jalkojen takia :P

Valkotasapainot taas heittää häränpyllyä - sininen vesi on kiva, mutta toisaalta kuva saattaa näyttää sitten liian siniseltä. Vaikeaa, ja varsinkin vielä lainanäytöltä. Äh, sanokaa te, miten on hyvä? Minä kun tunnen itseni jotenkin niin sokeaksi :(

Syksy tekee tuloaan ja kesä myös loppuu, lämpö siis alkaa hävitä ja mietinpähän taas vaihteeksi meidän treenaamisia. Voisin alkaa panostaa tokoon, yrittää tehdä siitä kivaa ja helppoa. Rajoituksia on vaan kaksi: opiskelut ja työt. Okei, kyllä kolmaskin juttu, eli raha, pitää ottaa huomioon. Haukkuvaaraan vapaakortti 70e/kk on aika kova paikka tällä hetkellä mun kukkarolle. Ehkäpä nyt treenataan taivasalla niin kauan kuin säät antavat periksi ja pohditaan lisää sitten myöhemmin. Tältä kesältä muuten on kokonaan korkkaamatta haku- ja jälkitreenit!

3. elokuuta 2014

Uimassa







Tämmöisiä räpsyjä tällä kertaa. Valkotasapaino vähän on erilainen jokaisessa kuvassa, toiseen käytin jälkikäsittelyssä asetusta "suora auringonvalo", toiseen "pilvinen". Säähän oli pilvinen IRL, mutta pilvinen-moodilla tuli hirmu lämminsävyisiä kuvia. Yhdellä näistä kuvalla osallistun arvontaankin! :)

1. elokuuta 2014

Lapin reissu 27.7.-1.8.

Home sweet home. Kesän kohokohtani - Lapin reissu on takana päin ja voin sanoa, että oli kyllä kivaa! Päämääränä oli Utsjoki, jonne tuli rapiat 970km matkaa suuntaansa. Matka oli kalastusreissu Tenolle, mutta itse lähdin vain patikoimaan koiran kanssa.  Kake matkusti ukkini farmarin takaboksissa ruhtinaallisen tilavasti ja hyppäsikin paremmin sinne, kuin omaan autooni.

Matkaan lähdettiin viime sunnuntaina aamupäivällä ennen yhtätoista. Matka Utsjoelle olisi kestänyt Kuopiosta suunnilleen 12h, joten päätimme olla kiirehtimättä ja yöpyä matkalla Sodankylän paikkeilla. Kuljettiin reittiä Kuopio - Kajaani - Kuusamo - Kemijärvi - Sodankylä - Ivalo - Utsjoki. Päivä oli lämmin ja aina pysähtyessämme tarjosimme koiralle juotavaa. Pohjoseen päin mentäessä kuitenkin ilma hieman viileni.


Ajellessa pohjoiseen päin sai olla valppaana porojen takia. Ne kun eivät ymmärtäneet varoa autoja, eivätkä olleet moksiskaan tööttäilystä. Ne saattoivat juosta toisella puolen tietä varsin nätisti ja sitten yhtäkkiä rynnätä auton eteen. Kävipä joku poron vasa haistelemassakin farmarin konepeltiä.

Kake rakasti vaihteeksi elämää Saariselällä

Hieman tuskaisesti nukutun yön (majoituspaikassamme oli hirvittävän kovat patjat) jälkeen lähdimme maanantaiaamuna Sodankylästä kohti Utsjokea. Pysähdyttiin matkalla mm. Saariselällä, sillä Kuukkelista (paikallinen supermarket) saa pororieskaa, jota on vaan pakko aina saada, kun niillä nurkilla pyörii. Käytiin samalla pysähdykellä pyörähtämässä Kaunispään laella. Minulle tuli hirvittävä innostus päästä laskettelemaan ja hiihtämään, mutta minkäs teet, kun on väärä vuodenaika! :)


Perillä Utsjoella ensimmäisenä iltana piti jo päästä läheisimmän tunturin huipulle. En tiedä miten korkea tunturi oli, mutta varmaan joku kolme varttia meni päälle kipuamiseen, sillä emme löytäneet mistään polkua tai vastaavaa, vaan rämmimme vaivaiskoivujen ja suopursujen seassa ylöspäin. Lapin tuoksu on muuten yksi niistä lempparituoksuista, mitä tiedän, ah. Kake oli onnellinen päästessään revittelemään pitkin tunturin rinnettä, se vaan juoksi hepulijuoksua ympäri meitä. Poroaidan vierestä olisi löytynyt hirvittävästi mielenkiintoisia tuoksuja ja sain olla muistuttamassa seurueestamme ja sen suunnasta koiralle.

Fb:iin laitoin kuvan tekstin kera: "Day 1: kiivettiin läheisimmän tunturin huipulle ja en tiedä, oliko helpompaa kulkea ylös vai alas tunturia. Vaatteet märät kun päästiin takaisin mökille, mutta oli ne maisemat kyllä upeat."
Tunturia alas tullessamme alkoi satamaan ja kastelin sitten goretex(!!) -retkeilykenkäni märiksi. Seuraava päivä menikin kenkiä kuivatellessa. Tuumasin tunturin huipulla, että pitää tulla uudestaan oikean kameran kanssa. Ja niin minä kiipesin sinne keskiviikkoaamuna aamulenkillä.

Maisema tunturista, kuvassa virtaa Teno.

 Tällä kertaa löysin huipulle polun, vieressä kulki myös mökkärireitti. Reipas tunti käveltiin tunturissa - varmaan nopeamminkin oltaisiin päästy huipulle, ellen olisi jäänyt ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia koirasta ja maisemista. Milloinkahan muuten opin näköjään kuvaamaan koiraa siten, että sen katse on muualle kuin oikealle?


 Iltalenkkimaasto näytti tuommoiselta useampana päivänä. Ei huonot maastot, sanoisinko :)

Torstaina Utsjoella satoi, joten lähdimme käymään Norjassa. Kake jäi mökkivahdiksi, sillä sillä ei ole eläinpassia ja kaikki rekkaritkin ja rokotustodistukset jäivät kotiin. Ajattelimme ensin käydä ihastelemassa Jäämeren alkua Varangerbotnissa (taisi suomeksi olla Varangerinvuono), mutta hurautimme sitten tunnin matkan Norjan itäisimmälle saarelle, Vardø -nimiseen kylään. Saarelle pääsi kolme kilometrin pituisen tunnelia pitkin meren ali - tunneli kävi 88 metriä merenpinnan alapuolella, mikäli tulkitsin norjankielistä taulua oikein :)


Vardøsta palattuamme päätimmekin lähteä ajamaan kohti takaisin Kuopiota, eli kuuden aikaan eilen illalla lähdettiin ja Kuopiossa olimme kuuden aikaan aamulla. Paluureitti poikkesi hieman tuloreitistä, sillä ajoimme Sodankylästä Rovaniemelle, josta Ouluun ja siitä Iisalmen kautta takaisin Kuopioon. Ajoa tuli 24 h:n sisään 1300km ja olin hieman tööt valvottuani 24h. Ajattelin eilen vielä lähteväni tänäaamuna SawoShow'ta katsomaan, mutta nukuin sikeästi herätyskellon yli ja heräsin iltapäivällä kahden maissa. Josko sitten huomenna.

Ei siinä, mukava reissu ja paljon uutta tuli nähtyä ja koettua! :)