27. helmikuuta 2015

Arvonta!

Blogillamme on miltei 130 lukijaa ja kiitokseksi siitä - arvonta! :)

Voit osallistua useammalla arvalla:

1 arpa - kerro kommentissa oma s.postiosoite ja postaus- tai blogin kehitysehdotus
2 arpaa - kerro kommentissa oma s.postiosoite ja postaus- tai blogin kehitysehdotus ja mainitse arvonnasta omassa blogissasi (muista linkittää blogin / postauksen osoite)!

Vielä ne pikkujutut:

- arvonta avoinna vain blogin rekisteröityneille (, julkisille) lukijoille
- osallistumisaika arvontaan 27.2.-8.3. klo 23:59
- voittaja arvotaan puolueettomalla arvontakoneella

Palkintona:

HauHau Championin paketit Kana-lammasviipaleita ja Denta Stickseja!

Onnea arvontaan :)

26. helmikuuta 2015

Valjakkohiihtämässä

Käytiin collieporukalla testaamassa valjakkohiihtämistä Muuramen metsissä. Seitsemältä alkoi valjakkohiihtovuoro. Käytin Kakea jaloittelemassa, vaihdoin itselleni monot jalkaan ja lähdin käymään hieman testailemassa suksia. Aiemmin olen aina hiihtänyt perinteisen suksilla, joten luistelusukset oli uutta minulle :P Nopeastihan uudet lihakset löytyi ja jalat oli pienen hiihtämisen jälkeen jo hapoilla.

Katselin hieman eka muiden menoa ja sitten kävin hakemassa Kaken paikalle. Siinä sitten annoin J:lle Kaken eka hiihdettäväksi siksi aikaa, kun laitoin itselleni sukset uusiksi jalkaan ja sauvat käteen. Hahaa, eihän siitä paljoa tullut, koska Kake jo paikalle saavuttuamme haukkui J:n pystyyn, vieraat miehet kun aina pelottavia. Hyvin kyllä tuli kohti aina, hirrrveetä kyytiä :)

Sitten lähdettiin baanalle, J hiihti edeltä vedättäen, eikä minun tarvinnut paljoa Kakea komentaa, kun se jo juoksi hullun lailla mun edellä! Ihan törkeesti löyty siis potkua! Takaisin päin taas kavereiden luo mentiin kahta kauheemmin, ja sain oikeastaan vaan jarrutella, kun koira juoks niin kovaa, että meikäläistä hirvitti... :P

Hyvillä mielin siis saatiin testattua uusia valjaita ja suksia! Siihen sitten loppuun tuli vielä joku nainen äkäiseen äänensävyyn valistamaan meitä valjakkohiihtovuoron säännöistä, miten siellä ladulla koiralliset väistää normihiihtäjiä ja laduilla mennään vain yhteen suuntaan ja pälä pälä... Kehotti sitten meitä siirtymään ns. alaladulle - siis ladulle, joka oli pilkkopimeä?! Oltiin vähän porukalla ihmeissämme, sillä ne muutamat (!) hiihtäjät, jotka sattuivat meidän porukan ohi menemään, eivät joutuneet mitenkään väistämään meitä, eivät edes jarruttamaan!

Missäköhän sitä sais testata valjakkohiihtoa kunnon laduilla, ilman kenenkään nillittämistä, jos ei edes valjakkohiihtovuorolla :| ?!

Paljastuksia!



Muistatteko tämän postauksen joulukuulta? Tässä video kyseisen kuvan selittäjäksi. Kyseessä on siis opintojeni ohjelmointi 1 -kurssin harjoitustyö, josta tein esittelyvideon ruutukaappausohjelmalla :) Saa kommentoida.

Laittakaa laaduksi 720p, että saatte teksteistä selvää! :)

24. helmikuuta 2015

Uudella ulkoasulla intoa postaamiseen



Pari tuntia taas hurahti, kun ajattelin uusivani varsin kesäisen bannerin talvisempaan versioon. Ulkassa on käytetty trikkivärejä, mutta mikään vaihtoehdoista - oranssi, musta tai valkoinen - ei sopinut taustaväriksi, joten tuommoinen vastaväri-tummansininen kuvio sai tulla antamaan vähän ryhtiä :)

Palautetta, kiitos! :)

Huotarin koulutuksessa on tulossa postausta. Kunhan kerkeän ja jaksan.

10. helmikuuta 2015

Kuvahaaste tokoilijoille

Tänään käytiin hallilla treenaamassa koiria Anna-kasvattajan ja Tiinan kanssa. Tulipa siinä sitten mieleen Vilman alullepanemasta perusasentojen keskustelukuvaketjusta collieryhmässä, että voisipa ottaa koirista kuvat perusasennossa ja liittää ne mukaan. Collieharrastaja Vilma oli siis ollut Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutuksessa viime perjantaina ja oli saanut vinkkiä "colliekinttujen" korjaamiseen perusasentotreenissä. Siis mitkä colliekintut? Ulospäin nojaaminen, etutassun nostaminen, paino etuosan päällä jne.

Tunnistin Vilman kuvauksen colliekintuista hyvin selvästi Kaken emästä: Lakista. Muistan jo aikoja sitten hihitelleeni Lakin etutassun ylhäälläpitämiselle. Se on varsinkin ollut noutoon ja ruutuun lähtiessään oikein heilutellut toista etujalkaansa ilmassa. Kaken olen huomannut nostelevan tassuaan aina, kun koira on innoissaan tulossa autosta ulos: huono tasapaino ja kiire ulos on aiheuttanut tätä tassun nostelua. Perusasennossa ei tassun nostamista esiinny, mutta kuikuilijaksi olen Kaken huomannut jo aikoja sitten, mutta nyt iski tajuntaan karu todellsuus näiden kuvien myötä:

Koiran puolustukseksi sanottava, että se ei oo suora. Ei se normaalisti (kai) pidä toista etutassua ylhäällä.

No jaa, on toi sisempi jalka aika ilmava "väärällä" puolellakin...
Kuikuilua havaittavissa, ja paljon. Nytpähän tiedetään, mitä treenataan, kun on ajatus "mä en tiiä, mitä mä treenaisin".

Haastan tokoilijat, varsinkin collieihmiset, ottamaan joko kotona tai treeneissä kuvan oman koiran perusasennosta - tähän lisäksi voisi liittää sen sivuprofiilikuvan, jotta huomaisi, könöttääkö koira etujalkojen päällä. Nakita kuvaajaksi puoliso, lapsi, vanhempi, treenikaveri, koiraihminen tai ota kuva kotona ajastetulla kameralla tai kuvaamalla peilin kautta. Kokovartalopeilihän on must jokaisella tokoilijalla kotona ;)

Tämän postauksen kommenteissa näkisin mielelläni linkkejä omiin postauksiin perusasennoista! :)

7. helmikuuta 2015

Mokaamista, tositarkoituksella

Allekirjoittaneen päivä alkoi, no, ei niin mukavasti. Viisi tuntia unta takana, kello 7:15 ja herätys töihin. Paiskin kahdeksan tuntia hommia töissä ja jalat oli huuti hoosiannaa, kotiin päästyäni ainut ajatus oli "ruokaa ja nukkumaan", mutta sitten Tiina muistutti meidän treeneistä. Meinasin jo hylätä koko ajatuksen, mutta onneksi hän sai minut tuntemaan hieman huonoksi kaveriksi, niin lähdin hallille saatuani mahani täyteen.

Suunnittelin Kakelle paikkamakuuta Pongon kanssa, ja koska minulla oli Tiina apukäsinä, päässäni oli ajatus luoksetulon treenaamisesta. Ajellessani hallille muistinkin meidän yhden treenikerran Anna-kasviksen kanssa, jossa koiralle tehtiin häiriötä tarkoituksella kovastikin. Anna silloin ryömi ja juoksenteli koiran ympärillä, Kakesta olisi ollu ihanaa mennä ihmettelemään maassa makaavaa kasvattajaa ja lähteä mukaan juoksemaan ympäri hallia. Päätin ottaa samaisen häiriöharjoituksen tälle kerralle.

Pääsin hallille, ihastelin hetken Tiinan ja Pongon yhteistyötä, kävin hakemassa Kaken autosta ja käytin sen pikaisesti tarpeillaan. Sitten halliin, itselle kamppeet päälle ja kentälle! Jätettiin koiralle yhdessä suurieleisesti namikippo kentän laidalle. Kakella oli kiva draivi päällä ja se oli iloinen. Jätin maahan, siirryin noin kahden metrin päähän. Tiina kutsui Kakea nimeltä, huutaen "tuletule", käveli läheltä, potki kentällä olevaa rallytokokyltin pidikettä, lähti juoksemaan koiran viereltä, heitteli lelua ja esitteli sitä Kakelle vierestä. Palkkasin tiheästi, aina katsekontaktista. Useamman kerran Kake nousi ylös, mutta palautui nopeasti takaisin alkuperäiseen työhönsä, kun siirryin takaisin koiran paikalle tai selvitin kevyesti hieman kurkkuani. En halunnut kommentoida edes ääneen "oho", sillä Kake tajusi mokansa nopeasti ja tajusi, mitä oltiin tekemässä. Onnistuneen pätkän päätteeksi vapautin koiran kipolle ja sitten sen saatua syötyä otin lelun esiin.

Olisittepa olleet näkemässä Kaken leikkiä! Varsinkin jälkimmäisellä kerralla koirasta pursusi onnistumisen iloa niin, että se laukkasi ympäri kenttää lelu suussaan, samalla hurjasti muristen ja äristen. Se toi minulle lelua revittäväksi ja meillä oli tosi hauskaa! Kake sai voittaa lelun itselleen ja sitten koira intoa pursuten häkkiin. Koko treeni taisi kestää viisi minuuttia, mutta ne oli parhaimmat viisi minuuttia, mitä oltiin tuolla kentällä tehty koskaan. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Kake oli onnellinen "jee vähä mä olin paras" ja loikki kuin gaselli. Tämmöisiä treenejä pitäisi saada huuurjasti lisää.

6. helmikuuta 2015

Luonnonvalo on kaunein

Pläjäys lumikuvia Kakesta, enemmän tai vähemmän painottuneena pääpotretteihin!



Mulla oli niin kevätfiilis! Auriinko paistoi ja vesi tippui lumisista puista, eikä tarvinnut palella... Valitettavasti tää on väliaikaista. No, pitää ottaa talvesta kaikki irti, kun luntakin on. Mainitsinko mä jo täällä, että ostin luistelusukset, että saan Kaken valjastettua eteeni? Vetovyökin tuli tilattua ja se saapui viime viikolla. Alkuviikolla suunniteltiin tämän kuun lopulle valjakkohiihtoa collieporukalla, huisia! :) Kunhan saan suksiini voiteet pohjiin ennen sitä.








Ihana aamulenkki. Kake sai juosta lumipallojen perässä (taas) ja minä olin haltioissani auringonvalosta (miten niin tykkään tuosta bokehista ja piirrosta 70-200mm f/2.8-putkella?). Mukavaa huomata neljältä luennolta päästessä, että ulkona onkin suht' valoisaa vielä, eikä tarvitse koiraa mennä lenkittämään pimeyteen. Harmillisesti vain nämä plussakelit nostattaa jäälle vettä, eikä oikein onnistu lähteä koirakavereiden kanssa rälläämään jäälle. Ja kun mulla on vapaata, on mulla töitä...

Vielä loppuun, menkäähän nyt selaamaan siitä uutta luettavaa koirablogit.net -listauksen kautta, sain jononkin purettua eilen :)

1. helmikuuta 2015

Lunta tulvillaan




 Lumi on haasteellinen kuvattava. Se tuppaa ottamaan "värinsä" taivaasta, joten kelistä riippuen se voi näyttää punertavalta, siniseltä tai harmaalta. Tänään lumi oli harmaata. Ja vielä sekin, että kun aukaisen kuvat ViewNX2:ssa, muokkaan ne ja konvertoin jiipekeiksi, ja sitten aukaisen kuvat Gimpissä, näyttää kuvat taas vähän eri värisiltä. Ehkä siksi, että tausta kuvien ympärillä on eri värinen eri ohjelmissa.

Tänään oli aamulla herätessä niin kiva keli, että otin kamerankin mukaan aamulenkille. Luntakin satoi kivasti ja lumihiutaleet tallentui ruutuihinkin :) Lenkithän yleensä meillä sujuu niin, että kävellään jokusen kilometrin matka, mutta koira saa juosta turkasen paljon lumihangessa lumipallojen perässä. Nyt alkaa Kaken jaksaminen olla kyllä rajoilla, ennen on jaksettu peuhata lumessa ja ottaa koviakin spurtteja, mutta lunta on aika paljon täällä (kiitos mulle riittää!) eikä koira jaksa pomppia hangessa. Hyvää treeniä kumminkin :) Olen saanut olla jopa tiukkana siitä, että Kake saa tarpeeksi riittävästi rasituksen jälkeen jolkotella hajujen perässä, jotta saisi vähän verrytellä eikä sillä menisi mikään jumiin. "Mutta kun on kiva heitellä lumipalloja", sanoo tuo toinen puolisko ;)

Jumeista puheenollen, pitäisi varata Kakelle fyssariaika. Tekisi varmaan hyvää.

Loppuun vielä kuvasarjan hauskin kuva mielestäni, optinen harha: tässä Kake 40kg.


Tärkeintä on se, että itte on tyytyväinen

Olipa hulinapäivä tänään. Nousin seitsemän jälkeen aamulla töihin, olin töissä kahdeksasta kahteentoista (vaikka piti olla yhteen, mutta oli hiljaista ja sain lähteä aikasemmin kotia). Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa koiran mukaani ja suuntasin kohti PopDog ry:n koulutusohjaajakurssia!

Kurssilla lähinnä kerrottiin mitä alkeis- / jatkokurssilla tehdään ja minkälaisia harjoituksia on käytettävissä. Tehtiin oman koiran kanssa lämppäharjoituksia, jotta konkretisoituu, miten koira pitää toimia. Sit katteltiin muutamaa demokoiraa ja oli btw tosi kiva nähdä in-real-life semmonen ylikierroksilla oleva koira, joka ei toiminut namilla siinä tilanteessa, ei kuulemma voinut vaan odottaa kolme tuntia että se rauhoittuu (oli kuulemma testattu), ei ottanut mitään yhteyttä ja kaikki oli kierroksia nostattavaa. Ja siis se kiva osuus tossa, oli se, että näki, että miten semmonen koira saa kierrokset alas, ja miten semmoista lähtee treenaamaan, miten rakennetaan pohja oikealle mielentilalle. Tulipa vaan mieleen, että Kakellekaan ei tekisi pahaa semmoiset harjoitukset...

Koulutuksen jälkeen otettiin Tiinan kanssa Kakelle perusteiden vahvistamista agin estehakuisuudella hypyllä ja putkella. Sitten toisella kierroksella meinasin ottaa semmosen helpon rallatteluradan, mutta päädyinkin tekemään Tiinan väsäämää rallytokorataa. Ja olin muuten iloinen!


 (note to self: ryhti kuntoon. Heti.)

Mä mietin postauksen otsikkoa kirjoittaessani, että hehkutanko, miten koirani on mahtava. Se teki makeet takapään käytöt ja seurasi häntä heiluen, jes?! No, faktahan on se, että ei se kovin "mahtava" tokon saralla ole, nyt vasta kaks ja puoli vuotiaana rupee tajuamaan, että miten seurataan. Ja just kun vuoden sisään taisin kuunnella, miten kasvattaja voivotteli, että koiran pitäs olla kaksvuotiaana tokovalio... :--D

Okei okei okei, en ehkä ihan voi verrata itteeni muihin ja ruveta voivottelemaan, mutta semmonen mä oon, että vertaan itseäni muihin ja masennun koska me ei osata, koskaen osaa. De facto: koira on elämäni ensimmäinen ja me tehdään molemmat tätä kokemattomina. Ei voi asettaa tavoitteita liian korkealle. No, mä uskon, että meidän rima on siinä huhtikuun Popparien järkkäämissä rallytokokisoissa, siihen me tähdätään. Mutta, mä oon koiraani tyytyväinen, ja sen pitää olla se, mikä on tärkeintä :)

Edit. Ja niin siis, olin kotona sitten lopulta puol kympin jälkeen. En kerinnyt kotona olemaan tänään paljoa. Koirablogit.netin blogilistaus on jäissä, hommaa yritetään saada pikapikaa tietokantapohjaiseksi, mutta mun pitää opiskella asiaa enemmän... Siinä sivussa yritän laittaa blogeja listaan. Kattellaan huomenna tilannetta uusiksi. Pahoittelen kovasti tilannetta heille, jotka odottavat sen oman blogin näkymistä listauksessa ja toivovat saavan uutta luettavaa.