7. helmikuuta 2015

Mokaamista, tositarkoituksella

Allekirjoittaneen päivä alkoi, no, ei niin mukavasti. Viisi tuntia unta takana, kello 7:15 ja herätys töihin. Paiskin kahdeksan tuntia hommia töissä ja jalat oli huuti hoosiannaa, kotiin päästyäni ainut ajatus oli "ruokaa ja nukkumaan", mutta sitten Tiina muistutti meidän treeneistä. Meinasin jo hylätä koko ajatuksen, mutta onneksi hän sai minut tuntemaan hieman huonoksi kaveriksi, niin lähdin hallille saatuani mahani täyteen.

Suunnittelin Kakelle paikkamakuuta Pongon kanssa, ja koska minulla oli Tiina apukäsinä, päässäni oli ajatus luoksetulon treenaamisesta. Ajellessani hallille muistinkin meidän yhden treenikerran Anna-kasviksen kanssa, jossa koiralle tehtiin häiriötä tarkoituksella kovastikin. Anna silloin ryömi ja juoksenteli koiran ympärillä, Kakesta olisi ollu ihanaa mennä ihmettelemään maassa makaavaa kasvattajaa ja lähteä mukaan juoksemaan ympäri hallia. Päätin ottaa samaisen häiriöharjoituksen tälle kerralle.

Pääsin hallille, ihastelin hetken Tiinan ja Pongon yhteistyötä, kävin hakemassa Kaken autosta ja käytin sen pikaisesti tarpeillaan. Sitten halliin, itselle kamppeet päälle ja kentälle! Jätettiin koiralle yhdessä suurieleisesti namikippo kentän laidalle. Kakella oli kiva draivi päällä ja se oli iloinen. Jätin maahan, siirryin noin kahden metrin päähän. Tiina kutsui Kakea nimeltä, huutaen "tuletule", käveli läheltä, potki kentällä olevaa rallytokokyltin pidikettä, lähti juoksemaan koiran viereltä, heitteli lelua ja esitteli sitä Kakelle vierestä. Palkkasin tiheästi, aina katsekontaktista. Useamman kerran Kake nousi ylös, mutta palautui nopeasti takaisin alkuperäiseen työhönsä, kun siirryin takaisin koiran paikalle tai selvitin kevyesti hieman kurkkuani. En halunnut kommentoida edes ääneen "oho", sillä Kake tajusi mokansa nopeasti ja tajusi, mitä oltiin tekemässä. Onnistuneen pätkän päätteeksi vapautin koiran kipolle ja sitten sen saatua syötyä otin lelun esiin.

Olisittepa olleet näkemässä Kaken leikkiä! Varsinkin jälkimmäisellä kerralla koirasta pursusi onnistumisen iloa niin, että se laukkasi ympäri kenttää lelu suussaan, samalla hurjasti muristen ja äristen. Se toi minulle lelua revittäväksi ja meillä oli tosi hauskaa! Kake sai voittaa lelun itselleen ja sitten koira intoa pursuten häkkiin. Koko treeni taisi kestää viisi minuuttia, mutta ne oli parhaimmat viisi minuuttia, mitä oltiin tuolla kentällä tehty koskaan. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Kake oli onnellinen "jee vähä mä olin paras" ja loikki kuin gaselli. Tämmöisiä treenejä pitäisi saada huuurjasti lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti