28. huhtikuuta 2015

Rallytokokisat Muuramessa 27.4.

Uusi, keväisempi ulkoasu nyt julki, mitä mieltä?



Eilen kävin muutamat räpsyt ottamassa rallytokoilijoista Muuramessa. Jännitin toki Annan ja Lakin suoritusta, joka meni hienosti, AVOsta 98p. ja menolippu VOIttajaan! :) Turisin lisäksi tuttujen kanssa ja päädyin lupautumaan kennelkerhon mätsäriin tuomariksi, haha! Päivitin kuvien julkaisun yhteydessä myös kuvaussivustoni, tsek it aut.

Lähdettiin myös mukaan tällä viikolla Paimenlauma -blogissa esiintyneeseen haasteeseen kirjata koiran/koirien liikuntamäärät ylös viikolta.

24. huhtikuuta 2015

Kontaktit kuntoon

En ole pitkään aikaan päivitellyt meidän kontaktiosaamisia blogiin! Ollaan päästy kontaktilaatikosta eroon ja ollaan treenattu aika paljon puomin alastulopään ympäri pyörimällä, muutamalla kerralla ollaan tehty kokonaista puomia, mutta nyt tehotreenit ollaan aloitettu uudella jutulla...


Annan kanssa tänään aamusta hallilla, kun Anna kaipaili treeniapua omien kontaktien suhteen. Kake treenasi siinä sivussa samaa asiaa. Haukkuvaarassa on Agimetin kontaktiharjoite -kapistus, joka on ihan pirun kiva! Raahautuu lähikentälle yhden (voimakkaan) ihmisen voimin ja vähän kauemmaksikin kaksistaan varsin näppärästi.

Ensiksi tehtiin kontaktiharjoitteen puomin alastulospäähän kiihdytysajoja, eli väli 1-2, ei tehnyt kuin ehkä yhden läpijuoksun! Samalla saatiin tehtyä kivasti takaakiertoharjoitusta :) Tauon jälkeen myös toiseen suuntaan, eli väli 4-5, jossa kontaktipintana A:n alastulo. Tässäkin taisi tulla vain yksi läpijuoksu ensimmäisellä kerralla, mutta hei, onhan se eri asia tehdä toiseen suuntaan ja eri jyrkkyyskulmalla.... Loppuun vielä muutama koko 1-5 pätkä, Anna oli namikipon kanssa lähtöpaikassa, ja Kake teki silti puomipäätyynkin tosi, tosi hyvät pysähtymiset!

Vielä kun saisi keinun treenattua, niin oltaisiin varmaan jo kisavalmiita ;)

22. huhtikuuta 2015

Kahdesta askeleesta viideksi askeleeksi

Tänään oltiin nuorten koirien tokovalkassa. Alkuun paikkamakuu. Hirveellä kierroksilla kentälle, viluili, pälyili, alkoi rauhoittelemaan... Sitten kun sain riviin ja maahan, alkoi haistella jotain nami-nami-pissahajua puolen metrin päästä, kuolasi oikein. Joutui takaisin häkkiin pohtimaan ja minä nollasin  ärtymystäni.

Uudestaan kentälle, ohjeeksi sain olla hirvittävän musta-valkonen, haistelut ja pälyilyt ovat totaalinen nounou, ja jos nousee, niin takaisin niin takasin mattoon ja asiasta ei keskustella. Paikaksi otettiin rivin toinen pää, missä sitten ei ollutkaan muuta ongelmaa kuin vaan vähän pälyilyä ja haistelua. Sain vielä ohjeeksi katsoa reippaasti koirasta viistoon, sillä ilmeisesti, jos tuijotan suoraan kohti, paineistuu ja alkaa rauhoitella.


Sitten päästiin tekemään jotain yksilöliikkeitä. Halusin tehdä pitkästä aikaa noutoa, näytin ensin kapulanpitoa, sitten otin muutamat eteentuonnit, ja sitten koko liikkeen. Saatiin kehuja hyvästä pidosta, liike ei ollut kokonaan valmis. Yritettiin tiivistää pitoa ja luovutusta, mutta toistot alkoivat vaatia pienen sollien keskittymiskyvyn ja vielä kun kasvattaja ravasi kentän ympäri hakemassa omaa koiraansa viereisen kentän aksatreeneihin, oli homma jo tapultetu poikki ja pinoon. Lisäksi väsyessään Kake alkoi "mälvätä" kapulaa, ja tähän taas ohjeeksi ensiksi napakka kielto, sitten toisella kerralla jos jatkaa, niin herättää koira todella, "mitä sä nyt teet, keskity". Kake pääsi huilimaan hetkeksi häkkiin, kun muut esittelivät yksilöliikkeitään.

Toisella kiekalla otin alkuun ihan häiriössä perusasennon kontaktia, kommentoin, jos meni pieleen (eli pälyili muualle). Pakko hehkuttaa, peili on tässä asiassa todella pop ja nopeuttaa minunkin palautteen antamista! Koska aloitukset sujuvat meiltä niin hyvin, tehtiin nyt pidempää seuruupätkää, tavoitteena viisi askelta pitäen koko ajan kontaktin (bileet loppuun). Hah, olipa hauska huomata, että kaksi askelta menee tosi hienosti, mutta kolmannella pudotti kontaktin kokonaan! Hetki vielä sitten Kake teki sitä, että kun liikkeelle lähtiessä pylly nousi ylös, tipahti kontakti kohti mattoa. Nyt ollaan saatu siis kontakti nollasta kahteen askelta pysymään, mutta kolmannella putoaa.


Kun Kake pääsi homman makuun, se teki tosi makeeta seuraamista! Miksi tätä ei ole aiemmin minulle neuvottu, tai siis, miksen ole aiemmin tätä treenannu? Joku Huotarinkin valmennus olisi voinut mennä paremmin, jos olisin enemmän musta-valkoisempi koiralle ja kertoisin, että mikä on ok ja mikä ei. Kake sai tosissaan kehuja vielä syttymisestä työntekemiseen, ja minä olin onnellinen.

Kotiläksyksi sitten samaa, mitä tehtiin nyt, eli paikkamakuu kuosiin ja viittä askelta aletaan kasvattamaan kymmeneen. Onpas kiva, että tietää, mitä sitten treenata :) Lisäksi pitäisi ennen kentälle menoa ottaa "omat skabat" kentän ulkopuolella, että saan koiran sopivaan vireeseen kentälle.

Kake pääsi vielä juoksemaan metsään Kuje-kaverin kanssa. Tyytyväinen hurtta nukkuu meillä tällä hetkellä :)

20. huhtikuuta 2015

Kaipuu Lappiin


Kaivoin viime viikolla kuvan Kakesta Lapin reissulta esille, ja siitä asti olen pohtinut, että pitäisi päästä ensi kesänä taas Lappiin. Kuin sattumalta, törmäsin käydessäni pitkästä aikaa koirat.comissa keskustelupalstalla vaellus -viestiketjuun ja se sai minut entistä kuumeisemmin selailemaan mm. luontoon.fi -palvelua.


Kun olin pikkutyttö (ykkös- tai kakkosluokalla ala-asteella, kai?), kävimme perheen kanssa Saariselällä muutamana talvena hiihtämässä hiihtolomalla. Menimme 30km pitkiä matkoja päiväseltään, ajatella, minäkin olen jaksanut! :D Nyt haluaisin lähteä Kaken kanssa vaeltamaan jotain reittiä, mieluiten se olisi rengasreitti, ettei tarvitsisi pohtia autokyytejä. Matkaa saisi olla maks. 50km (kolme yötä, neljä päivää vaeltamista?) ja maasto olisi helppoa tai keskivaativaa.


Pohdin jo, että jos olisimme isäni suunnatessa Tenolle päässeet kyydillä Lappiin, olisimme lähteneet kulkemaan Pyhä-Luosto -reitin, mutta kuulemma auto on jo täysi. Myös Hetta-Pallas -reitti houkuttelisi, mutta pituus alkaisi olla jo kipurajoilla, lisäksi se ei ole rengasreitti, ja se on jo melko kaukana Keski-Suomesta.

Onko kenelläkään mitään ehdotuksia, mikä olisi meille sopiva reitti? Millä reiteillä lukijat ovat vaeltaneet koiriensa kanssa?

18. huhtikuuta 2015

Toisen koiran kuume

Olen jotenkin erityisesti mieltynyt collieisiin rotuna. Helppo ensikoira, ei hajoa tekemättömiin päiviin, viettiä löytyy itselle tuosta omasta rekusta tarpeeksi ja tottelee, kunhan osaan komentaa. Silloin tällöin haaveilen ja pohdiskelen, mikä voisi olla toinen koira minulle, sitten joskus tulevaisuudessa.

Hurjimmissani haaveissani (jotka eivät varmaan tule koskaan toteutumaan) olen kunnon hard core -tottistelija ja kisaan bortsulla tai belgillä. Mutta ei, rodut ovat todennäköisesti liian vaativia minulle ja kaipaavat liikaa aktivointia, ettei minulla riitä aika eikä kantti.

Joissain haaveissa hankin kivan pikkukoiran, jonka kassa voisi harrastaa. Ulkonäöllisesti oon pohtinut jotain volpino italianoa tai schipperkeä. Mutta liian pieni koira ei saisi olla.


Toisen koiran pitäisi kuitenkin olla koiran kokoinen. Koska Kake on about 30kg, kaveriksi kävisi joku vähän pienempi, 20kg painoinen koira. Paimenet viehättää, mutta ei noutajatkaan olisi hassumpia. Olen myös unelmoinut hankkivani labradorinnoutajan tai kultaisennoutajan, koska ne ovat niin iloisia ja haluavat tehdä yhdessä hommia. Miksipä ei tolleri tai flätti? Tolleri saattaisi olla jopa liian hysteerinen. Koikkeri olisi ehkäpä kiva aksakaveri, mutta se alkaisi olla jo liian pieni.


Mutta ne paimenet. Paimenista tuntuu löytyvän jotain, mikä vaan on se mun juttu. Muutama tuttu on ottanut beussin hetki sitten, ja oon kattelu rotuyhdistyksen sivuja mielenkiinnolla, tutustuen tähän rotuun. Vaikuttaa kivalta, mutta menee liian isoksi. Sama on suursnautserin kanssa. Ehkäpä normi-snautseri siis?

Shelttejä löytyisi vähän kaikissa kokoluokissa, mutta ne tuppaa rakastamaan ääntään liiaksi. Pitkä karvakin on vähän siinä ja siinä. Mudi/pumi/kroaatti voisikin olla sopivan kokoinen ja tervehkö koira. Auspai olisi myös kiva ja uskoisin, ettei karvan pituuskaan olisi ongelma. Tai jos olisi, se ajeltaisiin veke. Ehkä villein ajatus seuraavasta koirasta on ollut rotuna buhund! Nätin värisiä, nätin näköisiä, alkukantaisia, suht' terveitä.


Mutta jotenkin kaikki yllä luetellut rodut tuntuvat niin vierailta. Ehkäpä se seuraava hurtta on kuitenkin samaa rotua. Itse asiassa löysinkin nyt aivan ihanan colliepentueen, jossa osa pennuista on pinoja (eli nahkoja, jotka ovat pitkäkarvaisia ja voidaan siirtää pehkoiksi sitten aikuisena). Rakastuin jo yhteen pinaan viime syksynä luonnetestissä. Nykypäivän pehkocollie on mielestäni järkyttävä leijonanpuuhkassaan ja pallomaisessa olemuksessaan, kun sitä karvaa on vaan _aivan_ _liian_ _paljon_. Mutta pina. Se hillitty karva. Ei semmoista kauheaa karvapalloa.

Pina. Tai nahka.

14. huhtikuuta 2015

Rallytokokisat Haukkuvaarassa 11.4.

Vihdoin ja viimein kisapäivitystä (ai, miten niin kiinnostaava luento klo 16-18?)...

Päivän rata, tuomarina Minna Hillebrand
Lähdettiin Kaken kanssa viime lauantaina selättämään vuoden takaista rallytokokisa-mörköä, kun "kotihallissa", Haukkuvaarassa, järjestettiin PopDogin ensimmäiset viralliset rt-kisat. Viime vuoden toukokuussahan debytoimme alo-luokassa, mutta homma meni vähän lörinäksi, kun pakka hajosi juoksuun lähtiessä...

Meidän startti alokasluokassa oli vasta puoli neljän jälkeen (oikeastaan taisi olla kello jo yli neljän, sillä me olimme neljänneksi viimeisiä koko 20 starttaajan porukasta), joten aamulla lähdin talkoilemaan kisoihin. Kiikutin aluksi avoimessa luokassa arvostelupapereita kansliaan ja sitten toimin voittaja- ja mestariluokissa tuomarin sihteerinä. Oli mielenkiintoista, varsinkin voittajassa (mestarissa starttasi vain yksi koirakko)! Sain siis jännittää koko päivän omaa suoritustani.



Taktiikkani oli tyyliä "miltei suoraan häkistä radalle", eli jätin virittelyt todella vähiin ja otinkin valmistelukarsinassa vain muutamat lähdöt. Kuitenkin jännittämiseni sai Kaken välillä pongailemaan mielenkiintoisempia hajuja ja ihmisiä kehän laidalta (mm. ajanottajana Tiina ja tuomarin sihteerinä Anna-kasvattaja....) Radalta silti selvittiin hengissä muutamilla mokilla, ja pisteitä saatiin 76p, eli hyväksytty suoritus! Tänään on kisasulkeiset Oonan vetämänä, ja hänellä olikin monta kohtaa, mihin pureutua. :P

Olen hieman suunnitellut BH-koetta tälle vuodelle Kaken kanssa. Se siis tietää paikkamakuun ottamista jokaiseen treenikertaan, onneksi aloitimme Kaken kanssa Haukkuvaarassa nuorten koirien tokon valmennusryhmässä! :) Ihanaa päästä valmentautumaan.

7. huhtikuuta 2015

Collielenkkeilyä

 Meillä oli eilen kiva päivä Kaken kanssa. Aamulla starttasi auto maakuntamatkailureissumme loppusuoralle, kun päräytimme Kuopion sukulaisten luota takaisin Jyväskylään. Kerkesin käydä kotiin tultuani vain sisällä pikaisesti pyörähtämässä, kun suuntasin takaisin tien päälle - suuntana Vesanka ja perinteinen kevätretki collieporukassa.


Paikalla oli ennätysmäärä väkeä - 15 koiraa ja 11 ihmistä! Ja mikä parasta - koirat tulivat kaikki porukalla juttuun keskenään, mitään rähinöitä tai kähinöitä ei ollut. Oli virkistävää vaan nauttia metsästä ja upeasta ilmasta, kun ei tarvinnut stressata, että Kake leikkisi liian rajusti kavereiden kanssa. Hauska oli huomata, että porukasta nahkat painoivat menemään vauhdilla etunenässä porukkaa, kun taas pehkot olivat letkan perällä. :)





Onnekseni olin ottanut kameran mukaan, sillä sää suosi! Kuvia tuli kivasti, tässä postauksessa vain osa, loput löytyy tämän linkin takaa. Parin tunnin lenkkeilyn jälkeen istahdettiin hetkeksi nuotion äärelle ja nautittiin makkaraa. Tiedättekö sen ihanan savun tuoksun, joka tarttuu vaatteisiin nuotion ääressä istuttua? :)

2. huhtikuuta 2015

Kiirastorstaita



8kk taukoa lypsykumilla leikkimisestä. Tarvitseeko minun edes mainita, että tuo koira on onnellinen?