30. kesäkuuta 2015

Voi neiti, mitä sinä teet


Neiti edustaa taas. Juuri ennen kuvia Java sai hepulin "jee olen vapaana ja sinkoilen sinne, tänne ja tuonne päättömästi ja en varsinkaa jää kiinni tolle isoveikalle!" ja niin penneli hulahti uimaan kuraojassa. Hankin kohta oikeasti föönin tuolle koiralle....

Sit vähä kuvia juoksentelusta. Valon määrän vähyys yllätti, eli kuvissa kohinaa ihan laittoman paljon.




Ja sitten vielä tähän blogin nimeen. Kuten jotkut ovat voineet arvata, opiskelen yliopistossa tietotekniikkaa (ja sen aineenopettajaksi). Vitsillä aikoinaan naureskeltiin, että seuraavan koiran nimi on jokin tietotekniikkaan liittyen. Haaveilin uroskoirasta, jonka nimeksi tulisi Heksa tai Bitti. Asiat meni vähän eri tavalla ja tulikin narttupentu meille. Pohdittiin ohjelmointikielinimiä nartulle. Ois ollu Algolia, Basicia, Delphiä, Fortrania, Haskellia, jopa Lispiä. Ei ne ollu kuitenkaan nartulle sopivia. Silloin oli opinnoissa menossa Ohjelmointi 2 -kurssi, jossa koodattiin Java -nimisellä ohjelmointikielellä (toim.huom. Ohj1 oli C# -kielellä, eli "cee sharpilla"). Java oli allekirjoittaneen mielestä uroksen nimi, mutta puolisko repi jostain todisteita Jaavan saaresta ja jostain naispuolisesta, joten Javasta tuli Java, kun mä myönnyin.

Javasta voi tulla tavan talliaiselle mieleen JavaScript, joka ei ole sama asia kuin Java-ohjelmointikieli. No, blogin nimeksi tuli kuitenkin Kakescript, sillä halusin Kaken nimen mukaan, ja jotenkin myös Javan - mielikuvien kautta sitten, vaikkei Javan nimi olekaan JavaScript. :)

28. kesäkuuta 2015

kakescript


Tämmöiseltä nyt näyttää tämän blogin uusi ilme. Kommentit ovat tervetulleita. Todellakin kuljin mukavuusalueeni ulkopuolella, kaukana sieltä keskustasta. Banneriin taisi upota neljästä viiteen tuntia ideoidessa, kokeillessa, yrittäessä, erehtyessä ja korjatessa. Mikä vielä oli mahtavinta - photoshoppini jumahti edeltävän version tallentamisvaiheessa ihan kokonaan, ja en ollut muistanut ollenkaan tallentaa välivaiheita....

Kommenttia voi myös jättää blogin nimestä - kakescript. Tajuaako ihmiset "vitsin" nimen pohjalla (lue: mistä nimi koostuu)?

Meinasin pohjan jättää ensiksi kokonaan valkoiseksi, mutta sitten muistelin muutamaa luentoa nettisivujen asettelusta ja ihmissilmän luonteesta Ihmisen ja teknologian välinen vuorovaikutus -kurssilta ja päädyin jättämään hieman väriä :)

Plussaa vai miinusta?
ps. Javan viikkokuva tulee huomenna.

26. kesäkuuta 2015

Pieni loma

Kuopion satamassa miltei heitettiin talviturkit pois // Java löysi kotiparvekkeelta sopivan paikan nukkua // Java simahti parvekkeelle isäni luona ollessamme, sillä se oli huoneiston viilein paikka :--D // Kake ihastelee Kuopion satamassa maisemia
Ylempi kuva Punkaharjulta, alempi Kuopion hoodeilta. Java tykkää lätystä kanssa.


Noh, nyt minäkin sorruin innostuin kännykkäkuvakollaasista, mutta harmi vaan, että ei ollut kännykässä kovin montaa kuvaa jaettavaksi. Videomateriaalia löytyy enemmän.

Javan neljätoistaviikkoiskuvat (huuh olipa pitkä sana) jäi ottamatta, sillä joku järjen jättiläinen pakkasi viikon mittaiselle reissulle mukaan toki parikiloisen objektiivin, mutta jätti kameran kotiin. Lisäksi samainen järjen jättiläinen oikein varmisti, että pakkasi mukaan vara-akun ja laturin sekä toisen muistikorteista! Kamera nökötti sitten hyllyssä nätisti tullessamme kotiin. :) Yritän sunnuntaina käydä räppäseen päivitystä neidin koivista.

Käytiin siis perinteisellä maakunta-ajelulla Itä-Suomessa: lauantai-aamuna juhannusaaton juhlien jälkeisessä väsymyksessä ajeltiin ensiksi Kuopioon. Majailimme vaihtelevasti isäni ja puoliskon porukoiden luona, kunnes tiistaiaamuna auton nokka kääntyi kohti Joensuuta. Kävimme moikkaamassa puoliskon isovanhempia ja samalla näytettiin Java, ja matka jatkui Joensuun kautta kohti Punkaharjua puoliskon toisten isovanhempien luo. Maaseudulla saimme nauttia luonnon kauneudesta ja hirvittävästä määrästä punkkeja (note: punkkikarkotteet kehiin taas). Kake kävi heittämässä talviturkin, Java ei uskaltautunut vesirajaa pidemmälle 14-asteiseen veteen. Käytiin Kaken kanssa myös pyöräilemässä hiekkateitä pitkin, koira jopa osasi ravata nätisti pyörän vieressä vapaana (alkuhaukkumisen ja komentamisen ja järkyttymisen jälkeen)!

Savonlinnan kautta ajeltiin tänään aamulla takaisin ja allekirjoittanut ryntäsi töihin yli viikon tauon jälkeen. Ei huono reissu, ensi kuussa päästään toivottavasti uudestaan Punkaharjun maisemiin.

15. kesäkuuta 2015

Java 13 viikkoa

14.6.2015


Bongasin siitä läheisestä puistosta penkin, ja tajusin, että sen päällä on hyvä ottaa Javasta viikkokuvat. Viereisellä kentällä tietenkin joku perhe pelasi pesistä samaan aikaan, mutta onneksi Java keskittyi hienosti minuun ja nameihin.

Rupee neiti olemaan kohta pelkkää jalkaa :)

14. kesäkuuta 2015

Pentutreffit x2

Perjantaina miittailtiin Tiituspohjassa collieihmisen kanssa, heillä on 15-viikkoinen beussipentu Sera :) Juoksutettiin pentuja ensiksi aidatulla takapihalla ja sitten suunnattiin kaikkien koirien kanssa hiekkamontuille. Kake rakastui tähän neitiin vähän liikaakin ja sai viettää loppulenkin hihnassa.


Eiliseksi olin sopinut Satun kanssa treffit tuohon lähipuistoon - ilmeni että asutaankin yllättävän lähellä toisiamme ja molemmilla oli hyvä kävelymatka puistoon. Tuntia aiemmin treffien sovittua alkua satoi niin paljon, että pohdin jo kotiin jäämistä. Laitoin sitten hetkeä ennen viestiä Satulle, että ollaanko menossa, ja hän vastasi, että he olivat jo paikalla. Rohkaistuin lähtemään, sillä sillä hetkellä ei satanut, eikä ollut huono päätös! Ukkoskuuro pyyhkäisi puistossa ollessa meidän ylitse, mutta penneleitä se ei haitannut! Me omistajatkin pysyttiin kuivina, kun isot lehtikuuset antoivat hyvän suojan. Koirat oli kyllä hyvin uitettuja :)

Musta tuntuu, että molemmilla pennuilla oli ihan kivaa :) Kotiin päin kävellessäni katsoin Javan pantaa ajatellen "onpas se löystynyt tässä", mutta sitten tajusin, että Javan kaula ja karvat ovat märkiä ja tuuheus ja pörröisyys on lähtenyt pois ja kaula on ihan ruikula :D

12. kesäkuuta 2015

Pitkospuilla

Eilen käväistiin Tiinan ja Pongon kanssa niiden lähimetsässä rämpimässä hieman punkkiviidakossa. Matkamme suuntautui pitkospuita pitkin rantaa kohti, vain päästäksemme toteamaan, että vesi oli hieman korkealla ja peruslenkkiä ei päästy kävelemään. Palattiin sitten niitä samoja pitkospuita pitkin takaisin ja Java päätti vähän uiskennella. Tai siis taisi tipahtaa uiskentelemaan mutalälliin väistäessään Kakea, mutta ei kai sillä väliä.

 Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja huonoa muokkausta, nimimerkillä mukavuusalueelta pois ja Photoshopin käyttöön... Ehkä vielä joku päivä osaan säätää värejä.

10. kesäkuuta 2015

"Onks sillä rokotukset kunnossa?"

Koiranpentu on varsin suloinen otus, milteipä rotuun katsomatta. Ei tarvitse ulkoilla kovin kauaa yksin pennun kanssa kadunvarrella tai puistossa, kun on jo innokkaita silittäjiä ja löpertelijöitä ympärillä pennun kimpussa. Eikä siinä mitään, jos lähestyy ilman koiraa ja kysyy kauniisti luvan ennen kun tunkee meidän ihoille. Saa sitä tulla silittämään ja rapsuttamaan, ja Javakin kyllä tykkää kaikista ihmisistä.


Mutta sitten. Mutta sitten on ne - hnngg - ärsyttävät koiranomistajat Jeppeineen ja Tessuineen, jotka välttämättä haluavat näyttää suloista sheltinpentua omalle koiralleen. Niin siis, tää on collien pentu, ja ei, sitä ei noin vaan näytetä teidän Tessulle. Mistä minä pentuni omistajana tiedän varmasti, ettei koirallasi ole penikkatautia, kennelyskää, raivotautia tai jotain muuta pennulle vaarallista tautia? "Joo kyllä tää nyt on terve eikä tällä oo koskaan ollut mitään" ei ole kovin vakuuttavaa. Mielummin valitsen pentuni sosiaalistavat aikuiset koirat itse.

Lisäksi, mistä minä tiedän, miten sessesi suhtautuu pentuihin? Jos koirasi on aikuisille tutuille koirille ystävällinen, ei se välttämättä ole sitä muille aikuisille koirille, eikä välttämättä pennulle. Tutun kanssa juttelin tässä eräänä päivänä, ja hän totesi, että hänen narttunsa on tyyliä aluksi "ai kun oot kiva" ja sitten saattaakin tulla hampaasta. Minun tehtäväni on suojella pentua ja antaa pennulle hyvät olosuhteet kasvaa ja opetella koiran tehtäviä. Siispä, mielummin valitsen pentuni aikuisen koiran mallia näyttävät koirat itse.

Vielä jos saanen lisätä, minulla saattaa olla periaatteita, joita sinulla ei ole. Jeppesi taitaa saada moikata kaikki kylän koirat hihnassa ollessaan, mutta minä en halua pentuani siihen opettaa. Minä haluan opettaa pentuni siihen, että hihnassa ollessa moikataan vain ja ainoastaan ehkä tutut sukulaiset omalla luvalla, mutta lenkillä mennään toisista koirista ohitse suuremmin välittämättä.

Tämä kirjoitus lähti siitä liikkeelle, että olin näyttämässä tutulleni Javaa viikonloppuna. Oltiin erään parkkipaikan vierellä ja katseltiin nuorten jalkapallopeliä höpisten Javasta ja muista pennuista. Sitten siihen pelmahti viereen perhe, jolla oli mukanaan spanieli. Nainen siinä kysymään "Onko sillä rokotukset kunnossa?" ja vastatessani että ei, nainen jatkaa "no ei tällä oo mitään ollu ja tää on kyllä rokotettu". Hymisin siinä jotain vastaukseksi ja kun erehdyn vastaamaan kyllä naisen "onko se nähny muita aikuisia koiria" -kysymykseen että joo, on meillä toinen koira, on spanieli jo irti naiselta ja Javaa haistelemassa. Luojan kiitos spanieli oli kiva ja kiltti, mutta loppuhuipennuksena spanieli ei lopulta edes välittänyt suuremmin Javasta, vaan se lähti haistelemaan nurtsin hajuja ja omistajat joutuivat sen karjumaan (!!) luokse siitä futiskentän laidalta.

En haluaisi olla ilkeä tai kannustaa olemaan sellainen, mutta pennun kannalta näyttää olevan vaan parasta, kun heti kättelyyn tekee todella selväksi sen, että toinen vieras koira ei ole tervetullut pentuni luokse. Nothing personal....

6. kesäkuuta 2015

Javan 12-viikkoiskuvat



Eilen Tiina oli auttamassa, että sain Javasta kivat seisotuskuvat taas. Huomas kyllä lihapullien ja taitavan handlauksen voiman, Java pysähtyi kuin seinään heti seisomaan! Minulla taas lelun kanssa liikaa imuvoimaa, heh. Tiina opetti myös Javalle paikallaan istumista, on minulla pätevä penneli :)


5. kesäkuuta 2015

Monitoimi-ilta

Jos joku on käynyt nyt meidän suunnitelmia -sivulla, on huomannut, että siellä on ensi maanantaille merkattu Mikkelissä agilitykisat. Anna sai minut jo puhuttua mukaan hypärille, ja näillä näkymin lähdetään Kaken kanssa kokeilemaan yhtä tai kahta hyppäriä. Käytiin siis eilen eka iltapäivällä testaamassa vähän ratatreeniä:


Tein samalla myös paikallaolotreenin, eli kävin palkkailemassa ensiksi ekan esteen ohi käveltyäni, sitten tokan, sitten kolmannen. Otin koiraa vastaan kolmosesteen takaa, ja vastakäännöksellä koira nelosputkeen. Kutosen jälkeen sokkari, koira putkeen ja sillä välin piti juosta renkaan taakse tekemään sokkari myös. Ysi-kymppi väli olikin kauhee... :D Kake ei niin hyvin ime eteenpäin esteille ja minä yritin huitoo sitä yli... No, meni se sitten jossain vaihessa, mutta A:lle ei tullut stoppia, ja saatiin se useamman kerran uusia. Tehtiin lopuksi kepit ja loppusuora, jossa ei ollut ongelmaa :)

Hallilta suuntasin kotiin vetämään nopeasti leivät ja salaattia naamaan, otin Javan (taas vaihteeksi uniltaan) mukaan ja suunnattiin Vesankaan. Oltiin seitsemäksi sovittu canicross -treenit, mutta Annan kanssa käytettiin pari tuntia luppoaikaa hyväksi, joten eka tehtiin jäljet koirille, Kake sai samanlaisen 100-50-100-askelta -jäljen. Nyt minulla oli natures:menu -nameja, jotka eivät kuulemma muurahaisia houkuttele. Jälkien vanhetessa lenkkeiltiin kaikkien koirien kanssa. Java pääsi siis taas tapaamaan uusia koiria ja opettelemaan laumassa kulkemista. Reipas tyttö, Muru oli sen idoli, taas :)

Koska lenkkeillessä ei mennyt kuin parikymmentä minuuttia, saatiin ideaksi tehdä esineruutua.
Kake oli tehnyt joskus pari vuotta sitten esineruutua, mutta tehtiin nyt ihan alkeita kans. Hajua meidän alueella oli jo Murun treenattua samaa aiemmin, ja veimme siis hanskaparin Kaken kanssa yhdessä alueen takarajalle. Kake ei kovin paljoa innostunut niistä hanskoista, olisi ehkä pitänyt vielä enemmän esitellä ja yrittää leikittää. Koiralle liivit päälle, takaisin lähetyspaikkaan ja "lelu". Pinkoi hyvin taakse, löysi hanskaparin, mutta oli ilmeellä "no täältä nyt löyty tämmönen, mitä mä teen tälle?". Pudotti useamman kerran ja lopulta toi, kun juoksin pakoon Kaken nostaessa hanskaparin. Toka kerta oli parempi.

Tämän jälkeen ajettiin jäljet. Sain lainaan taas tynnyrivaljaiden tyyppiset valjaat, tosin ne oli ilman säätömahdollisuuksia olevat kankaiset valjaat. Sadekuuro yllätti, ei ollut kiva. Kake kaahotti taas jättäen varmaan puolet nameista syömättä, mutta meni hyvin kokonaisuudessaan.

Sit olikin tullut jo loput meidän treeniporukasta, ja päästiin canicrossaamaan. Meitsiltä oli jääny kiireessä Kaken juoksuvaljaat, -hihna ja mun vyö kotiin, mutta onneksi saatiin taas kaikkea lainaksi :D Kake veti pois päin hyvin, mutta hyytyi jo samaa vauhtia kuin minä, takaisin siis jolkotteli enemmän mun rinnalla, kuin edessä.

Illalla mä olin ihan poikki ja Kake myös, mutta Java oli taasen täynnä energiaa, kun se vaan sitten nukkui autossa. Minulla oli tarkoitus tehdä Javallekin namiruutua, mutta se sitten jäi sadekuurojen aina yllättäessä silloin, kun olisi pitänyt mennä. :)

3. kesäkuuta 2015

Arjen kuulumisia


Riiviön ja isoveikan iltapäiväleikkimistä. Nyt on Javakin päässyt meidän nukkumisrytmiin kiinni - tänään saatiin nukkua kymppiin asti! :) Yöllä penneli on valveilla edelleen kolmen-neljän maissa, jolloin käytetään se pihalla ja tullaan takaisin nukkumaan. Välttämättä ei tarvitsisi edes käyttää, mutta halutaan välttää siivoamista. Sitten seuraavan kerran Java herää oikeastaan kuuden maissa, jolloin saattaa touhuta enemmänkin, mutta Kaken rauhallisuuden myötä onneksi neiti käy nopsaan nukkumaan. Ja sitten nukutaankin vielä muutama tunti. Huomaa heti omassa jaksamisessa yöunien tärkeyden, sillä Javan riehuminen ja sisäsiisteysopettaminen tuntuu heti paljon raskaammalta, jos on nukkunut yön katkonaisesti.


Tänään kävin hakemassa koirille madotukset. Javan eka rokotus menee puolentoista viikon päähän, sillä antibiootit estää madottamisen. Keskustelin ell-asemalla hoitajan kanssa Kaken madottamisesta, mutta hoitaja ei nähnyt tarpeelliseksi madottaa Kakea, kun vasta kuukausi sitten madotin sen.

Samalla reissulla kipaisin paikalliseen Hurttaan ja Nistiin Mustiin ja Mirriin ja hyödynsin pennun mukana tulleen 15%:n ale-kupongin ja ostin muutaman säkin ruokaa pennulle. Parempi maistua :D Ennen meidän ulkomaanreissua Javalle tuntui vähän huonosti maistuvan nappula, sillä ruokailu oli rauhatonta, vaikka Kake oli poissa ja kuppiin jäi aina vähän ruokaa. Rupesi kyllä sitten maistumaan, kun yllytettiin Kakea syömään Javan ruuat sen nenän edessä. Kake kyllä on niin kiltti, ettei meinannut millään syödä Javan ruokia :D Sitten syötin Javalle ilmaispussit Mushin barf-lihapullia, jotka upposi paremmin kuin hyvin.

Java on ruvennut olemaan niin reipas ulkoillessa, että pissitykselläkin käydessä pitää neiti laittaa hihnaan, mutten saisin pentua metsästää ties mistä. Se karkailee vieraiden ihmisten luo, innostuu metsän laidassa ollessaan metsässä olevista linnuista ja näkee vähän väliä jossain jotain niin hirveän kiinnostavaa, että sinne pitää pinkoa tuhatta ja sataa. Onneksi Java ei oo kauhean ujo ;)

1. kesäkuuta 2015

Jälkikauden korkkaus

Eilen oltiin seitsemän tuntia metsissä kykkimässä jälkien saloissa. Jenni Laaksonen piti koulutusta collieille, ja minä osallistuin sittenkin molempien koirien kanssa.

Aluksi Jenni pyysi tekemään itselleen semmoisen jäljen, mitä ollaan tehty aiemmin. Kakelle tein noin 40 m jäljen neljällä kapulalla. Itse jäljen ajo meni siten, kuten se on aiemmin mennyt, eli kuono vähän ylhäällä, mutta kolme kapulaa nousi. Kauheella ryysiksellä, mutta aina kapulasta hajun saatuaan Kake keskittyi tarkasti tsekkaamaan, missä kapula oli. Jenni kommentoikin, että se oli hyvä kapulanilmaisutreeni, mutta jälkeä koira ei ajanut. Ei niin :) Mun piti olla rauhallisempi ja seuraavalle jäljelle jätettiin kapulat kokonaan pois ja esineilmaisua pitäisi tehdä ihan erikseen erotettuna jälkitreeneistä.

Jonkin ajan päästä Java pääsi testailemaan nenäänsä namiruudun merkeissä. Tehtiin kahdessa osassa erilliset ruudut, noin metri kertaa metri. Tähän Jennin vinkki olikin, että aiempien oppien mukaan ollaan syydetty kaikki namit ruutuun heti ("buffetpöytä valmiina"), mutta nyt tehtiin siten, että laitettiin noin viitisen namia ruutuun, ja kun pentu niitä syö, kylvetään niitä lisää koiran selän takana. Java tekikin hienoa työtä, se keskittyi kauan etsimään nameja ja nokka ei oikeastaan missään vaiheessa noussut maasta ylös. Ensimmäisellä kierroksella ruudun oikean puolen tsekkaaminen oli hieman hankalampaa.

Sitten pääsin tekemään Kakelle uuden jäljen, ohjeeksi U:n muotoinen, mitat 100 askelta - 50 askelta - 100 askelta. Nameja maahan alkuun joka askeleelle, sitten harvemmin, ja loppuun myös tiukemmin namia. En oikein lämmennyt namien maahansyytämiselle (mm. muurahaisten takia), mutta piti tietenkin kokeilla. Jälki sai vanhentua aika lailla (yli tunnin varmaan), sillä lähdimme käymään syömässä läheiselle huoltsikalle.

Kake sai tälle jäljelle tynnyrivaljaat yllensä. Mulla on ollut aikeissa hankkia jotkut oikeat jälkivaljaat, mutta en ole saanut vaan aikaiseksi. Ehkä kunhan tulee palkkapäivä... Namien syytäminen toimi, mutta ne muurahaiset. Kaken olisi niin tehnyt mieli syödä, mutta ne perhanan tuholaiset olivat vallanneet Kaken namit. :( Eteenpäin päästiin, ja Kake ajoikin jälkeä ihan oikeasti. Ohjeeksi sain pysähtyä aina, kun koira olisi ajanut nenä ilmassa jälkeä ja lähteä heti perään, kun nenä laskeutui maahan ja jälki lähti rullaamaan. Mä jopa eksyin jäljeltä, sillä uskoin Kaken tehneen liian tiukan mutkan, mutta loppu oli ainakin ihan oikea, joten koira osasi hommansa ja minä vaan vikisin liinan päässä. Kake keräsi kiitosta nenänsä käytöstä, mutta hei, sehän onkin oikeasti ajokoira....

Javalle tehtiin vielä namiruutua. Neiti oli jo hokassu selvästi jutun juonen, sillä se alkoi käydä ruutua järjestelmällisesti läpi ja palasi nopeasti ruutuun, kun ylitti rajan. Jälleen keskittyminen oli hienoa, sillä esimerkiksi kaverini kuvienotto järkkärilläni (suljin pitää ääntä) ei häirinnyt penneliä ollenkaan :) Kotiläksyksi ruudun tekoa ja etenemistä kohti oikeaa jälkeä. Paljoa ei saa jäädä ruutua hinkkaamaan.


Saatiin kaikki aika lailla uutta inspiraatiota Jennin treenistä omiin treeneihimme. Yhdelle konkarikoiralle tehtiin källejä mm. kenkien vaihdolla ja jäljentekijän käymällä maate mättäälle kesken jäljenteon. Muita vinkkejä oli jäljen teko kiven yli (yleensä kun kierretään kivet), kulmien teko puun tai muun kiinteän asian eteen ja kenkien vaihdon sijaan vaikka kenkien kokonaan pois ottaminen jälkeä tehdessä.

Seuraava kerta onkin 5.7., en malta odottaa :) Kiitos kuvista Tiina K., Evie R. ja Taija A. :)