20. heinäkuuta 2015

On sitä tullut lomailtua

Puolitoista viikkoa sitten perjantaina minun piti päivittää blogia, mutta sain isältäni puoliltapäivin soiton. Rakas ukkini oli kuollut. Se päivä meni vähän sumussa ja onnekseni sain töistä vapaapäivänkin. Lähdin illalla Kaken kasvattajan Annan kanssa kunnon lenkille koirien kanssa, ja tuli todettua, että suomalainen metsä ja kesä ovat kauniita. Ei ihmekään, että Japanissa ovat alkaneet lääkärit määrätä potilailleen hoidoksi metsää (linkki).

Ukkini ja Java 16.5.
Lähdettiin käymään seuraavalla viikolla puoliskon isovanhempien luona Punkaharjulla. Koirat olivat niin onnellisia, koiran hoitajia oli kolmekin kappaletta (puoliskon serkut, kaikki alakouluikäisiä). Lypsykumia heiteltiin ahkerasti ja oli kunnon piha, jossa telmiä. Seuraakin kuvaoksennus tuolta reissulta:

Ehkä hauskin, mutta myös vähän säikähdyttävin tilanne oli se, kun heitin Kakelle rannassa keppiä veteen. Kake kävi uiden noutamassa, ja Java juoksi aina laiturin päähän katsomaan, mitä isoveli tekee. Jossain vaiheessa, istuessani laiturin päässä, Java huomasi ihan lähellä ruohonkorren. Sitä se erehtyi tavoittelemaan ja molskis - penneli nätisti sukelsi pää edeltä veteen. Katsoin kuin hidastetusta filmistä, että Java meni eka pohjaa kohden, mutta sitten suunta olikin ylöspäin. Onneksi pentu osaa uida! Javalla oli kanssa myös onnekseni panta kaulassa, josta sain pennun hellästi nostettua takaisin laiturille. Jostain kumman syystä ei enää pentu tullut laiturille. Seuraavana aamuna käytiin katsomassa laituri vielä, eikä mitään traumoja tainut onneksi jäädä.


Allekirjoittanut on huhkinut töissä, mutta penneli on päässyt tapaamaan kavereita. Eilen käytiin naapurirapun kultaisennoutajanpennun Amin ja Satun Paavon kanssa riehuttamassa pentuja läheisessä puistossa. Java oli vähän ihmeissään poikien leikeistä, mutta sai osakseen myös painimista.

Nyt treenaamaan koirien kanssa.

7. heinäkuuta 2015

Uimassa





Puolisko ja tämän kaveri halusivat lähteä ympäriajelulle Kuopiossa, joten suunta oli heillä kohti Vehmersalmea. Suuntasimme isäni kanssa tätini luo edeltä koirat kyydissämme, joita sitten pääsin uittamaan, kunhan olin saanut vatsani täyteen. Java ei uittanut itseään vatsarajaa enempää, mutta Kake ui senkin edestä keppiä hakien. Btw, Javahan heitti talviturkkinsa Väinölänniemellä pari päivää sitten jossain hepuleissaan!

Pientä paniikkia meinasi aiheuttaa allekirjoittaneessa rannassa oleva levälautta ja vettä juovat koirat, kauhukuvat sinilevämyrkytyksellisistä koirista eläinlääkärin päivystyksessä vilisivät silmissäni... No, huuhtelimme koirat vesijohtovedellä uiton jälkeen, ja ilmeisesti ei ollut sinilevää vedessä, sillä koirat peuhaavat ja porskuttavat hyvin menemään vieläkin.

Klikkailkaa kuvia isommiksi. Kokeilin uutta edit-tyyliä ja samalla meni tekijänoikeusmerkinnät uusiksi :)