25. syyskuuta 2015

Kaken jalkaoperaatio

Tänään vaille yhdeksän astuimme Kaken kanssa Kirrin Animagin klinikalle sisään ja ilmoitin Kaken sisään. Meidät ohjattiin leikkaussalipuolelle odottelemaan, jossa vastaan pian tuli tuttu hoitaja ja Sointu. Sain hieman infoa leikkauksesta, minulle muunmuassa näytettiin pienoismallilla, minkälaisesta operaatiosta on kyse. Lisäksi minulta kysyttiin, saako leikkauksen ohessa antaa jo laser-hoitoa haavaan, johon myönnyin.


Sitten Kakelle tuikattiin rauhoite kankkuun ja taas alkoi väsyttää pientä hauvaa. Hoitajat ottivat Kaken hoteisiinsa ja siirsivät pöydälle, minä siinä vaiheessa lähdin hakemaan peiton autosta, jonka päälle Kake laitettaisiin leikkauksen jälkeen. Tutut hajut jne.

Vaille yksi sain soiton, että Kake on siirretty heräämön puolelle ja tunnin päästä koiran voisi hakea kotiin. Saavuimme siis vaille kaksi taas klinikalle, jossa  minulle iskettiin käteen lisää Rimadyliä ja antibioottia, lisäksi saimme reseptin opiaattikipulääkkeisiin. Lisäksi kotiin vietäväksi sain paksun nivaskan kotiutusohjeita. Maksoin leikkauksen ja siirsin auton klinikan taakse, jotta koiran sai kannettua helposti autoon. Hurruuteltiin kotiin ja Kake pääsi makaamaan ja selvittelemään perjantairyyppyään kylpyhuoneeseen.


Mitä Kakelle siis tehtiin? Ylläoleva kuva kertoo - ristisideleikkaus ns. TTA-menetelmällä. Nivelkierukat olivat kuulemma ehjät. Luuta leikattiin hieman, ja sitä levitettiin sen verran, että "kori" meni luun väliin. Polven kulma siis muuttuu hieman, eikä ristisidettä ilmeisesti koira tarvitse. Lisäksi tuonne rakoon laitettiin hohkaluuta, joka edesauttaa raon umpeenluutumista.

Kuten edellisessä lyhkäsessä postauksessa kerroin, niin toipumisennuste on hyvä. Tikit poistetaan jalasta 10-12 päivän päästä, ulkoillessa tulee suojata jalka muovipussein ym. Tikkien poiston yhteydessä aloitellaan fysioterapia laserin kanssa. Lisäksi ajattelin kuntouttamiseen uimista, joka voi aloittaa samoihin aikoihin sitten tikkien poiston yhteydessä.

Java ei voi ymmärtää kun isoveikka vaan makaa.

Ja mitä tämä koko lysti sitten kustansi? Paljon. Ensimmäinen kerta, ontumatutkimus ja röntgenkuvat, olivat klinikkamaksuineen ja erikoislääkärinpalkkioineen ynnä muine lisineen n. 330€. Tämän päivän leikkaus, tarvikkeet, laboratoriomaksut, hoitotyöt ja erikoiseläinlääkäripalkkiot olivat yhteensä kaikkineen 1905€ ja muutama sentti päälle. Mutta, onneksi, onneksi (!) minulla on vakuutus Tapiolassa. Ensimmäisestä käynnistä minulle korvattiin yli kaksisataa euroa - maksettavaa jäi vajaa 120€. Tämän päivän operaatiosta korvaus oli sitten suoraan 75%, joten vakuutuskorvausrajojen puitteissa maksoin operaatiosta vain vajaa 480€. Se on mielestäni pieni summa koiran terveyden kannalta.

Opiskelijana saan vain olla kiitollinen, että olen työssäkäyvä ihminen. Saan pidettyä yllä pahanpäivän hätävaraa, josta juuri tämmöiset äkilliset menot veloitetaan. Koirieni kohdalla en kyllä osaa ajatella "voi ei, onpa kallista", vaan ajattelen tärkeintä - koirat ovat terveitä ja hengissä. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta elämä on vain ainutkertainen asia, jota ei pidä mennä sössimään. Tämän takia tulen polttamaan todennäköisesti seuraavat palkkani vain ja ainoastaan Kaken hyvinvointiin - yllämainitut fyssari- ja uintikäynnit eivät tule olemaan halpoja nekään.

22. syyskuuta 2015

Että tämmönen päivä


Kakella on ollut ontumista aina toisinaan levolta lähtiessä. Ollut kolmijalkainen, mutta sitten muuttunut normiksi hetken käveltyään. Rupesin kyselemään ihmisiltä facebookin koirafoorumeilla, että mikä voisi olla, moni veikkasi ristisiteen vammaa. No, tuumasta toimeen, varasin ajan Jyväskylän Animagille ortopedi Sointu Jalkaselle, jonka vastaanotolle pääsimme heti - siis soitin vaille kaksitoista, ja eläintenhoitaja totesi, että senkus menet suoraan klo 1240 Muurameen!

Kaken takajalassa oli jo kasin muotoista rinkiä kävellessä havaittavissa lievää varaamisontumaa, eikä Kake nostanut niin korkealle toista tassua kuin tervettä. Sointu lisäksi tutki jalkaa ja taivutteli sitä ja totesi, että kuvat napataan koirasta. Niinpä koira sai päiväkännit ja pääsi käänneltäväksi röntgenin pöydälle. Kuvattiin selkä, lonkat, tassu ja polvi - lopputuloksena se, että esim. nuljuluu, selkä ja lonkat moitteettomat, mutta ristisiteessä ainakin osittainen vamma, jonka takia Kake pääsee leikkauspöydälle perjantaiaamuna.

Noo, tän vuoden osalta Kakelta harrastamiset jää vähemmälle, mutta leikkauksen jälkeinen toipuminen on ennusteiden mukaan hyvä - esimerkiksi ajokoirat ovat olleet vuoden päästä täysissä voimissa metsissä juoksemassa. Että ehkä nyt agility jää vähemmälle, tai kokonaan pois, mutta muuta harrastamista leikkaus ei tule estämään.

16. syyskuuta 2015

Nonni, päivitystä taas

Ulkoasuun. Halusin kesäisen ulkoasun veke, koska syksy on täällä. Mä olin eka ihan semi-innoissani tästä, mutta kun tunnin ajan annoin itseni olla irti näytön ääreltä ja vilkaisin sitten uudestaan ulkoasua, niin lähinä ärsyttää nuo raidat ja surettaa koko kyhäelmä. Väritkin tuntuu nyt jotenkin niin huonoilta.


Antaa palaa.

12. syyskuuta 2015

Treenaamista for real ja Javan 6kk pönötys

Tiinan kanssa käytiin läheisellä kentällä treenaamassa vähä tokoa. (Kiitos kuvista Tiina!)

Kaken kanssa tein paikkamakuuta, vahvistin taas maassaolemista kolme kertaa itse edessä seisoen ja maahan palkaten, sitten lähdin kävelemään taakse päin. Salmen oppien mukaisesti aloin tehdä peruuttaessani valsseja, eli hetken aikaa kävelinkin pois päin koirasta selkä koiraa kohti. Jotenkin ihan uskomatonta, miten Kake vaan möllöttää nykyään maassa, ehkä vähän vilkuilee ympäristön häiriöjuttuja, mutta sillä ei ole mikään ahdistus päällä! Se vaan on ja odottaa. Noo, katsotaan tilannetta uusiksi, kun meen sitten jonkin matkan päähän vaan seisomaan ja olemaan...


Seuruuttelin Kakea jonkin verran, juostiinkin ja tääkin homma on ottanut uutta puhtia! Hauskinta on kattoo näitä kuvia ja huomata, että koirallahan taitaa olla kivaa, kun sillä on häntä tuolla tavalla pystyssä useammassa kuvassa :D

Maahanmenot saalispalkalla on tällä hetkellä treenissä syynissä, sillä Kake menee vinoon. Avuksi saatiin valmennuksessa vinkki, että otan askeleen eteen (ilman rintamasuunnan muutoksia), kun jätän koiran istumaan paikalleen, ja käskytän siitä maahan. Oma sijaintini pakottaa koiran menemään suoraan maahan.


Java pääsi kentälle treenaamaan seuraamisen alkeita, eli luodaan vaan nyt semmonen hyvänolon kupla tuohon housujen sivusauman kohdalle. Leikittiin samalla vähän tuolla Bilteman saukko-/kärppä-/whatever-lelulla.



Eteenistumiset ovat myös treenin alla, vaikka hyvä pohja hommaan on rallytokon treenien takia. Vahvistelen eteentulemista peruuttelemalla askeleita ja palkkailemalla siten, että Kake joutuu kurottamaan nakin luo.

Ja loppuun vielä: Javan karva- / kasvugalleriapäivitys (klikklikklik), ikää miltei 6kk:


5. syyskuuta 2015

Voi harmitus, tosiaan

Voi kökön kökkö, voi keepele ja mitä vielä.


Homma alkoi siten, että soitin Javan kasvattajalle ihanista collienpennuista, joista oli kaksi vielä vapaana, ja molemmat vieläpä pinoja. Haaveilin trikkiuroksesta, mutta kuulemma juuri samana iltana oli tätä urosta tulossa katsomaan pariskunta. Noh, juteltiin siinä puhelimessa, ja totesin, että minulla ei ole mitään narttua vastaan, mutta tuo mies vähä on jarru päällä, meillä kun toi uros on jo entuudestaan. Trikki meni sitten tälle pariskunnalle, ja narttu jäi jäljelle.

Keskusteltiin puoliskon kanssa kovasti ja hartaasti, ja päätettiin, että narttu meille voi tulla. Javan kasvattajan kanssa puhuttiin, että hän ei tyttöä haluaisi alennuksella myydä mihinkään kotiin tyyliä sohvankoristeeksi, vaan pennut olisi tästä nartusta kiva saada ja pennulla tuntuisi olevan tosissaan potentiaalia harrastuskoiraksi. Niinpä, kyllähän isän puoleltakin tokovalioita löytyy, geenit kunnossa. Ainoa vaan, että neidillä on alapurenta. Äääähhh..... Java tuli sitten minulle sijoitussopimuksella, lähdin katsomaan, josko se purenta siitä suorenisi, kun hampaat vaihtuu ja kuono venyy.

Hampaat vaihtui, yläkulmurit ja alakulmuritkin. Alapurenta ei suoristunut, kuono ei lähtenyt venymään. Hampaat näyttivät kinkkisiltä, varsinkin alakulmurit. Jossain vaiheessa loksahti toinen alakulmuri oikeaan koloon ylähampaiden väliin, mutta toinen näytti huonolta. Jäi jumiin yläetuhampaiden taakse. Lähettelin kuvia kasvattajalle ja vilautin myös purukalustoa Kaken kasvattajalle jossain tokotreeneissä, molemmat huokaisivat, että huonolta näyttää. Näinpä sain käskyn lähteä purukalustoa näyttämään ammattilaiselle.

Onneksi ei tarvinnut merta edemmäs lähteä, sillä Jyväskylän pohjoispuolelta, Palokan Kirristä, Animagista löytyy eläinlääkäri Katja Rajalin, perehtynyt hammashoitoon. Viime viikolla käytiin paikan päällä, Katja kurkkasi suuhun ja totesi, että kyllä, jumiin jää ja kulmuri saatava pinteestä pois. Siispä kulmurin tieltä poistetaan ylhäältä reunimmainen etuhammas (I3), lisäksi ylähampaita pitäisi vähän hioa ja kulmuriin laittaa mahdollisesti lisäosa, ettei kulmahammas uppoa poistetun hampaan koloon.

Toissapäivänä sitten kiikutin Javan jälleen Animagiin, Javalle piikki peppuun ja neiti hyytyi peiton päälle. Jätettiin neito ammattilaisten käsiin ja parin tunnin päästä haettiin hereillä oleva tyttönen, joka kovasti halusi pois eläinlääkäriaseman liukkaalta lattialta. Yhtä hammasta köyhempänä. Kiitos Katjalle hampaanpoistosta.

Nyt toivotaan, että Javan kulmuri pääsee kasvamaan oikein, lisäksi pitäisi kotioikomista harjottaa. Mutta mitä tämä hampaanpoisto tarkoittaa sitten käytännön tasolla?

Sitä, että Javasta tulee (tuli jo) minun koirani. Sijoitussoppari meni nurin, pennut voidaan unohtaa purennan takia kokonaan. Java tulee pääsemään eläinlääkärin pöydälle sterkattavaksi, kunhan ekat juoksut ovat ohi.



Sitä, että Java tulee olemaan ikinahka, sillä jalostustarkissa hylky tulee hampaiden takia. Koskaan neiti ei tule käymään näyttelyissä, koska karva tulee olemaan hylkyperuste nahkakehässä. Täten, ei Javasta tule mitään valiotakaan (ei agi-, toko-, rallytoko-, käyttö-, jälki-, jne..) koska koskaan ei tulla saamaan sitä hootakaan, joka valioitumiseen tarvittaisiin.

Nyt kyllä pitää vähän ottaa pakkia, ja sanoa, että ei valioitumisen eväytyminen minua toisaalta haittaa. Kiva lisähän se olisi, mutta samalla tavalla niitä tuloksia saa, oli sitten koiralla kaikki hampaat tallessa tai ei hampaita ollenkaan. Tai oli karva sitten lyhyt tai pitkä. Oikeastaan, en ymmärrä näyttelyissä koiran titteleiden perässä juoksijoita... :P

Mutta, mikä tärkeintä - koira on elossa, se on yhtä rakas ja hieno penneli kuin aina ennenkin. Yhtä hyvä harrastuskoira minulle.