5. syyskuuta 2015

Voi harmitus, tosiaan

Voi kökön kökkö, voi keepele ja mitä vielä.


Homma alkoi siten, että soitin Javan kasvattajalle ihanista collienpennuista, joista oli kaksi vielä vapaana, ja molemmat vieläpä pinoja. Haaveilin trikkiuroksesta, mutta kuulemma juuri samana iltana oli tätä urosta tulossa katsomaan pariskunta. Noh, juteltiin siinä puhelimessa, ja totesin, että minulla ei ole mitään narttua vastaan, mutta tuo mies vähä on jarru päällä, meillä kun toi uros on jo entuudestaan. Trikki meni sitten tälle pariskunnalle, ja narttu jäi jäljelle.

Keskusteltiin puoliskon kanssa kovasti ja hartaasti, ja päätettiin, että narttu meille voi tulla. Javan kasvattajan kanssa puhuttiin, että hän ei tyttöä haluaisi alennuksella myydä mihinkään kotiin tyyliä sohvankoristeeksi, vaan pennut olisi tästä nartusta kiva saada ja pennulla tuntuisi olevan tosissaan potentiaalia harrastuskoiraksi. Niinpä, kyllähän isän puoleltakin tokovalioita löytyy, geenit kunnossa. Ainoa vaan, että neidillä on alapurenta. Äääähhh..... Java tuli sitten minulle sijoitussopimuksella, lähdin katsomaan, josko se purenta siitä suorenisi, kun hampaat vaihtuu ja kuono venyy.

Hampaat vaihtui, yläkulmurit ja alakulmuritkin. Alapurenta ei suoristunut, kuono ei lähtenyt venymään. Hampaat näyttivät kinkkisiltä, varsinkin alakulmurit. Jossain vaiheessa loksahti toinen alakulmuri oikeaan koloon ylähampaiden väliin, mutta toinen näytti huonolta. Jäi jumiin yläetuhampaiden taakse. Lähettelin kuvia kasvattajalle ja vilautin myös purukalustoa Kaken kasvattajalle jossain tokotreeneissä, molemmat huokaisivat, että huonolta näyttää. Näinpä sain käskyn lähteä purukalustoa näyttämään ammattilaiselle.

Onneksi ei tarvinnut merta edemmäs lähteä, sillä Jyväskylän pohjoispuolelta, Palokan Kirristä, Animagista löytyy eläinlääkäri Katja Rajalin, perehtynyt hammashoitoon. Viime viikolla käytiin paikan päällä, Katja kurkkasi suuhun ja totesi, että kyllä, jumiin jää ja kulmuri saatava pinteestä pois. Siispä kulmurin tieltä poistetaan ylhäältä reunimmainen etuhammas (I3), lisäksi ylähampaita pitäisi vähän hioa ja kulmuriin laittaa mahdollisesti lisäosa, ettei kulmahammas uppoa poistetun hampaan koloon.

Toissapäivänä sitten kiikutin Javan jälleen Animagiin, Javalle piikki peppuun ja neiti hyytyi peiton päälle. Jätettiin neito ammattilaisten käsiin ja parin tunnin päästä haettiin hereillä oleva tyttönen, joka kovasti halusi pois eläinlääkäriaseman liukkaalta lattialta. Yhtä hammasta köyhempänä. Kiitos Katjalle hampaanpoistosta.

Nyt toivotaan, että Javan kulmuri pääsee kasvamaan oikein, lisäksi pitäisi kotioikomista harjottaa. Mutta mitä tämä hampaanpoisto tarkoittaa sitten käytännön tasolla?

Sitä, että Javasta tulee (tuli jo) minun koirani. Sijoitussoppari meni nurin, pennut voidaan unohtaa purennan takia kokonaan. Java tulee pääsemään eläinlääkärin pöydälle sterkattavaksi, kunhan ekat juoksut ovat ohi.



Sitä, että Java tulee olemaan ikinahka, sillä jalostustarkissa hylky tulee hampaiden takia. Koskaan neiti ei tule käymään näyttelyissä, koska karva tulee olemaan hylkyperuste nahkakehässä. Täten, ei Javasta tule mitään valiotakaan (ei agi-, toko-, rallytoko-, käyttö-, jälki-, jne..) koska koskaan ei tulla saamaan sitä hootakaan, joka valioitumiseen tarvittaisiin.

Nyt kyllä pitää vähän ottaa pakkia, ja sanoa, että ei valioitumisen eväytyminen minua toisaalta haittaa. Kiva lisähän se olisi, mutta samalla tavalla niitä tuloksia saa, oli sitten koiralla kaikki hampaat tallessa tai ei hampaita ollenkaan. Tai oli karva sitten lyhyt tai pitkä. Oikeastaan, en ymmärrä näyttelyissä koiran titteleiden perässä juoksijoita... :P

Mutta, mikä tärkeintä - koira on elossa, se on yhtä rakas ja hieno penneli kuin aina ennenkin. Yhtä hyvä harrastuskoira minulle.

6 kommenttia:

  1. On se silti upea, hampaista huolimatta :) Pavenkin mielestä ;)

    VastaaPoista
  2. Javan tilanteessa olisi voinut auttaa osteopaatti Maaria Kaiperla joka on noita purentoja korjaillut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, reipasta alapurentaa tuskin olisi kukaan korjannut kuntoon. Kivaahan se on jossitella jne.

      Poista
    2. Plus vaikka miten purentoja korjailtaisiin tai mitä ikinä, korvia liimailtaisiin tai muuta, niin kyllähän ne ei-toivotut ominaisuudet sitten voi jalostuskäytössä periytyä. Mun mielestä järkevin ratkaisu kaikkien kannalta vaihtaa Karo omistajaksi ja unohtaa jalostuskäyttö kerta ammattilainenkin näin totesi. Yhtä rakas kun se silti on, oli jalostuskoira tai valio tai ei :)

      Poista
  3. Ikäväähän tuo on, mutta koiran kanssa voi edelleen harrastaa ja tulevaisuudessa kisatakin. Ja varjovalio ei ole kyllä mikään häpeä, eli tsemppiä teille harrastusten parissa :)

    VastaaPoista