6. lokakuuta 2016

Java PAIM-T

Kaikki kuvat © Mallu Heimonen, iso kiitos!!
Ihan pikapikaa viime viikonlopun selostus.

Perjantaina meidän piti pakkailla kimpsut ja kampsut ja hurauttaa puoliskon porukoille yöksi. Kuuden aikaan illalla sitten tuli soitto, että ei kannata tulla jossei haluta sairastua, heillä on flunssaa. Plän B oli vähän huono, isäni oli jo lähtenyt mökille about 100km väärään suuntaan ja sitten mietittiin, että minne mentäisiin yöksi. Onneksi tätini ja hänen miehensä asuu Vehmersalmella, joten vähän ujostellen kysymään että saisiko kattoa pään päälle seuraavaksi yöksi. Kaikki oli ok, joten saavuttiin sitten myöhään Vehmeriin.

Yö meni huonosti, kun en ollut pakannut koirille kuin yhden pedin (vanhan täkin) ja Kake vei sen suurimmaksi osaksi. Meidän koirathan eivät osaa nukkua vierekkäin. Java sitten kekkuloi koko yön vähän väliä siirrellen paikkaa, missä olisi prinsessan hyvä nukkua. No, aamulla sitten sain aamupuuron ja leipää vetää navan täydeltä, tsekkasin koordinaatit kisapaikalle ja otin Javan kyytiin. Ei ollut onneksi kuin 15km matka.

Kisapaikalla päästyäni ilmoittautumaan tuli nopeasti paikkojen arvonta. Koska suunnitelmamme punkata puoliskon porukoilla kosahti, olimme palaamassa lauantaina takaisin Jyväskylään. Siksi toivoin Javan suorituspaikaksi arpoutuvan mahdollisimman aikainen paikka. Yllätyksekseni vedin ykkösen suoritusnumeroksi, pitäisiköhän mennä lottoamaan?

Sinikan (joka toimi tuomarina) briiffin jälkeen siirryttiin pellolle ensimmäisen viiden koirakon kanssa. Testattiin luoksepäästävyys ja jokaisen piti pujotella muiden koirakoiden välistä. Lisäksi testattiin koiran ja ohjaajan välistä suhdetta, siten että ohjaaja lähti kävelemään porukasta pois, päästi koiran irti ja muutti jossain vaiheessa suuntaa. Mä pääsin ihan kiipeilemään kivikasoille ja lopulta "piilouduin" kun Java söi lampaankakkaa jossain kauempana... Hupsu. Jokaiselle koiralle esiteltiin paimennussauva (joka oli lyhkänen aurauskeppi, päässä muovipullo pyöristämään kepin päätä, lisäksi pullossa oli muutama pieni kivi, että kepistä tuli hieman ääntä). Neidille ei tarvinnut pahemmin kertoa, että keppiä pitää kunnioittaa, vaan se nätisti väisti sitä heti. Kun porukkaosuus oli ohi, pääsi Java pyöröaitaukseen.

Aluksi toimittiin siten, että koira oli hihnassa, Sinikka oli lauman toisella puolella, ja minun tuli aina säilyttää sama positio häneen (minä kello kuudessa, hän klo 12). Pyörittiin hetken aikaa, ja sain luvan päästää Javan irti.


Sitten siirryin samalle puolelle Sinikan kanssa ja pyöriteltiin koiraa ja lampaita. Kyllähän lampaat selkeästi Javaa kiinnosti! Kakka oli kyllä myös hyvää, mutta koko ajan se vilkuili lampaita. Myös ne yksittäiset lampaat, jotka jäi laumasta, sai selkeästi Javassa kysymysmerkin olon aikaiseksi.


Java liikkui pääosin ravaten ja alkoi loppua kohden selkeästi ymmärtämään jutun juonta. Sinikka kehui suureen ääneen aina, kun Java teki oikein, eli lähti flänkkäämään lauman taakse. Lopussa, kun selkeästi alkoi väsyttää, pääsi koiralta muutama haukku ja ilme kirkastui, kun lampaissa tapahtuikin vähän enemmän eloa!

Saimme kattavan suullisen palautteen heti pyöröaitauksen jälkeen. Sinikka kehui Javan itsenäistä työskentelyä (sen ei tarvinnut kertaakaan kysyä minulta, että mitä tehdään, lähinnä minä sain muistuttaa, että hei, täällä ois lampaita) ja sen hyviä hermoja. Ihan oman koirani tunnistin siitä arvostelusta!

Kaiken lisäksi saatiin myös se virallinen paperi, jossa luki näin (tummennetut kohdat ne, jotka oli raksittu. Ei-toivotun -sarakkeen jätin pois, kun sinne ei tullut mitään):

LUONTAISET OMINAISUUDET
Erittäin hyvä
Hyvä
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan Luoksepäästävä, avoin Hyväntaht. mutta pidättyväinen
Sosiaalisuus muita koiria kohtaan Sosiaalinen Hyväntaht. mutta pidättyväinen
Fyysinen olemus Välinpitämätön, valpas Rauhaton
Tottelevaisuus Sosiaalinen Hieman välinpitämätön/levoton
Asenne Rauhallinen, varma Hieman rauhaton
PAIMENNUSTAIPUMUKSET
Erittäin hyvä
Hyvä
Kiinnostus laumaan Hakeutuu lauman luo Hieman kiinnostunut
Laumaa lähestyminenRauhallinen, kiinnostunut Huomioiva/hieman epävarma / yli-innokas
Lauman kohtaaminen Rauhallinen/varma/kiinnostunut Huomioiva/hieman epäröivä

TYYLI
Paljon
Vähän
Ei lainkaan
Käyttää silmää lauman hallitsemiseen
X
Osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen
X
Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan
X
Työskentelee haukkuen
X
Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena
X
Työskentelee keskilinjalla
X
Työskentelee liikkeen kautta
X

Siispä Javan taippari hyväksytty ja KoiraNettiin ilmestyy merkintä taipumustestin suorittamisesta PAIM-T! Kokeen vkt Birgit laittoikin jo viestiä kaikille taippariin osallistuneille, että josko ensi kesäksi saataisiin collieiden paimennusleiri Kuttukuuhun. Olisi niin kivaa, mutta kaikkea muutakin kun kerennyt suunnittelemaan kesälle...

Suosittelen kyllä collieiden omistajille koiran viemistä paimennustaippariin. Siihen ei nyt kuitenkaan tarvitse (eikä ole edes suotavaa) treenata, kuten muiden rotujen taippareihin. :)

30. syyskuuta 2016

"toi on ihan blogimateriaalia"



No mitteepä meille. Ei ihmeitä. Ylläoleva video on jonku aikaa sitten kuvattu, kun tulin kotiin ja Java oli saanut levitettyä yhden isoäidinneliöni (joo, mä virkkaan) pienelle matkalle. Neiti tuntui olevan kuitenkin hirrveen onnellinen, että saavuin kotiin.

Koirat ovat viettäneet ihan puhtaasti kotikoirien elämää, vähän ollaan puuhasteltu aamu- ja iltaruuan parissa, mutta muuten ne ovat päässeet lenkkeilemään kavereiden kanssa onnellisesti metsässä. Ruuan vaihdoin niille Prisman Ultimate Premiumista Dogs Firstin kalkkuna-bataattiin, ja Javalla loppui ihan tajuton korvan rapsuttaminen. Kakessa ei oo muutosta tapahtunut mihinkään suuntaan, edellinenkin ruoka taisi olla ihan hyvä sille.

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu Javan taippari. Siis paimennustaippari! Oon ehkä vähän innoissani. Sillon pari vuotta sitten olin niin katkera, kun Kaken paimennustaippari meni ohi, koska ensiksi oli liian kuuma keli (yli +28°C) ja sitten kun sitä siirrettiin, Kake kerkesi täyttää 2v ennen kuin uusi yritys taippariin oli.

18. syyskuuta 2016

Poppareiden aksat

Eilen olin talkoilemassa Pop Dogin agilitykisoissa ja siellä oltiin vähän kaikki jännän äärellä, kun seuralaisten (ja minun) kokemus agilitykisojen järjestämisestä oli lähellä nollaa... Oltiinhan seurassa järjestetty epävirallisia kisoja aiemmin, mutta nyt kaikki byrokratiat ja muu paperisota tuli mukaan. Onneksi seurassa löytyy muutamat, jotka ovat piireissä pyörineet sen verta kauan, että he ottivat nämä vähän monimutkaisemmat jutut hoitaakseen ja muut toimittiin enemmän kentällä. Alunperin minun piti osallistua näihin skaboihin Santun kanssa, mutta piirimestisten jälkeen todettiin Annen kanssa, että Santtu saa nyt rauhassa laittaa kroppansa kuntoon ja tuumataan sen jälkeen treenaamista.


Mä olin ekalla ja tokalla radalla hommissa ratamestarina, ja hetken aikaa sumplittuani ja pohdittuani ratapiirosta sain jonkinlaisen jujun ideasta. Onneksi ekana oli hyppäri, niin A-estettä tai puomia tai keinua ei tarvinnut vielä siirrellä. Laitoin suurin piirtein ekan hypyn ja maalilinjan kuntoon ja sitten osoitin ensin putkien paikat ("yksi kulmaan, toinen sen viereen pitkälle sivulle ja yksi tähän alkuun lähistölle"). Sitten vaan aina mittarullalla ja ratapiirroksella hypyt kohdilleen, nurkista oli hyvä asemoida esteitä. Viimeisellä radalla pääsin toimistohommiin.


Ensi viikonlopun jälkeen pitäisi minulla olla vkt:n pätevyys agilityssä, kun seuraavissa kisoissa pääsen tekemään hommia toimistossa, tuomarin sihteerinä ja ajanotossa. Kuulemma nakki napsuu sitten heti ensi kesän kisoihin, mikäli seuralla kenttä käytössä. Toivottavasti! :)

ps. koen kamalaa ahdistusta vesileimasta. Tuommoinen tällä kertaa. Kuvia voi katsella lisää täältä.

8. syyskuuta 2016

Kaken kontrollikuvakäynti

Viime postauksessa kerroin, että Kakelle oli tulossa osteopaattikäynti. Hanna-Kaisa Timonen oli Koirasportin kautta käsittelemässä koiria ja Kake pääsi käsittelyyn. Olimme ilmeisesti onnekkaita, sillä molemmat päivät olivat kuulemma täynnä ja varasijoillakin oli koiria jonossa. Ja kyllähän sitä olikin syytä Kake saada käsittelyyn: muutama nikama oli poissa linjasta, mutta Hanna-Kaisa sai suoristettua ne (ja Kake käsittelyssä selkeästi reagoikin siihen, kun nikama naksahti takaisin linjaansa!). Kalvot olivat tiukilla, jopa niinkin, että kun koiraa venytettiin hännästä, päästi tuo ihan murinan ja ärinän kanssa protestin, että ei tunnu enää kivalta! Tuumattiin siinä, että kontrollikuvat jalasta olisi hyvä ottaa, varsinkin kun vakuutuskautta on jäljellä ja uudet vakuutusehdot eivät ole astuneet vielä voimaan.


Niinpä tänään autoni kaarsi AlmaVetin klinikan pihaan. Olin ottanut molemmat koirat mukaan, sillä päätin lyödä ties kuinka monta kärpästä yhdellä iskulla - molemmat saivat rokotuspiikit niskaansa ja Kake tietenkin tuli kuvattavaksi.

Arja otti tietomme ylös ja kirjasi Kaken sisään. Hän ehdotti, että kuvattaisiin Kake hereillä - ei siis mitään päiväkännejä, vaan nostettaisiin koira pöydälle ja kyljelleen. Eipä siinä mitään, minulle suojavarusteet päälle ja koira pötköttelemään. Vähän meinasi Kakea jännittää ja menohaluja olisi ollut jonnekin muualle kuin jäädä siihen pöydälle, mutta kun keskustelimme Kaken kanssa, rauhoittui se siihen ja kuva saatiin otettua.

syyskuu 2015
marraskuu 2015
08/09/2016
Jalka voi siis hyvin ja eikä mitään huolta jalasta pitäisi olla, mahtavaa! Kake saa siis luvan seuraavaksi joutua hierottavaksi, jotta lihakset saadaan kuntoon. Josko se siitä lähtisi lutviutumaan ja päästäisiin treenaamaan joskus. Kotona ollaan aamu- ja iltaruuilla aina sillon tällön harjoiteltu ahkeasti takapään käyttöä ja peruuttamista sivulla. Hirveen pätevähän ja miellyttämisenhaluinen koira toi on.

1. syyskuuta 2016

Ulkoasu päivittyi; kuulumisia

Jos joku on sattunut käymään blogissa tämän päivän aikana tai eilen, on saattanut huomata tämän uuden ilmeen. Ajattelin eka tehdä jonkun överihienon bannerin, mutta paloi vaan käpy aina yrittäessä ottaa Javan päästä karvoja irti. Siis rajata niihin. Ymmärrättenette kai. Vaikka mä nyt jotenkuten osaan Photoshoppia käyttää, en saa niitä karvoja mitenkään järkevästi irti. No, päädyin kuitenkin sitten tämmöiseen simppeliin ja pelkistettyyn ulkoasuun, joka on ajaton ja vähän ehkä hajuton ja mauton - kommenttia saa esittää.
 
Hyyppäänvuoren reissulta // Haapalammen ympäristön reissusta

Mutta niin vaan syyskuukin kääntyi ja elokuun aikana tuli päiviteltyä blogiin hurjat kaksi kertaa. Koulu alkaa minulla huomenna ekalla luennolla ja toden teolla sitten ensi viikolla. Koirat ovat voineet ihan hyvin, mitä nyt Kaken suupieliä vaivaa edelleen ilmeisesti hiiva ja koira on kummallisesti aina pysähdellyt hihnalenkeillä. Kake pääsee osteopaatille lauantaina ja tuumataan sen jälkeen, kuvaanko jalkaa, kun vielä on vakuutuskautta jäljellä.

Annan kanssa käytiin lenkkeilemässä yks kaunis päivä Hyyppäänvuorella. Oli kiva reissu, ainakin kolme tuntia meni aikaa ja saatiin geokätköjä löydettyä. Mä löysin myös muutaman hassun kantarellin, jotka paistoin sitten ja söin lisukkeena myöhemmin. Kävin maanantaina Kivilammen ympäristöissä lenkkeilemässä - olipa kivat puolitoista tuntia, kun sai olla ihan rauhassa ja polut ja latupohjat olivat kunnolliset! Seuraavana päivänä suuntasin Vaajakosken urheilukentän takaa lähteville poluille, mutta se reissu jäi lyhyempään (okei, meni sielläkin tunti), kun onnistuin jossain vaiheessa polkaisemaan jalkani huonokuntoisten pitkospuiden väliseen rakoon, joka oli tietenkin täynnä vettä. Mutta ei se märkä sukka niin kamalta tuntunut, ihan kivasti itse asiassa viilensi.

Nahkat Paarmakalliolla // Hellyydenkipeä kaveri

Taisin edellisessä postauksessa puhua siitä, miten Kakesta on tullut kamalan hellyydenkipeä. Se yks päivä minun tultua kotiin ja istahdettuani sohvalle yritti kahdesti kiivetä viereen, mutta komensin sen alas. Kolmannella kerralla ei ollut enää pokkaa ja annoin sen olla vieressä. Toinen laittaa päänsä syliin ja örisee tyytyväisenä. Pöhkö koira.

23. elokuuta 2016

Kake leikkauksen jälkeen

Miten Kakeen on vaikuttanut kastrointi? Mielestäni leikkaaminen oli todella hyvä päätös, sillä koiralle on tullut "älliä lisää". Ällin lisääntymisestä ei voida ehkä kuitenkaan puhua, sillä ennemmin turhia juttuja on jäänyt pois. Lenkkeillessä tämän näkee mainiosti: koira ei kaahaa metsässä kulkiessa monien satojen metrien päässä minusta hajujen perässä, vaan on kuulolla ja vilkuilee enemmän myös minun kulkemista. Hihnalenkeillä ei jäädä pissoja matustelemaan kuin ehkä yhdestä kerrasta kahdestakymmenestä.


Sisällä ei enää kitistä "pliiis mä haluan jo ulos", vaan ennemmin käännetään hieman kylkeä. Ja sitten tullaan istumaan viereen ja katsotaan syyllistävästi typerää kaksijalkaista, kun se ei tajua kerätä jalkojaan ja suunnata itseään ulko-ovelle.

Mutta on Kakesta kyllä tullut niin hellyydenkipeä sylikoira. Useammin kuin kerran Kake on noussut ihan pokkana sohvalle (vaikka se tietää, että sohva ei ole sille) ja painaa päänsä syliin. Pään syliin painaminen on noussut oikein merkkitavaraksi Kakelle. Lisäksi tökitään kuonolla ja huokaillaan äänekkäästi.

Ja hei - Java juoksee. Kakea ällöttää. Siis ällöttää. Java pyöri häkkäränä Kaken naaman edessä useampana iltana häntä sivussa tai ylhäällä, selkeesti viestittäen, että nyt ois tarjolla. Kake tyytyi vain makaamaan ja väistelemään yli-innokkaan neidin kosiskeluja.

Voin suositella, jos joku pohtii uroskoiransa leikkaamista.

18. elokuuta 2016

When in doubt, boil it


Meidän Hetta-Pallas reitti on nyt takana. Kiva reissu, vaikkakin muutama epäonninen juttu oli ja ei päästy reittiä loppuun, elämyksiä saatiin lisää ja kokemusta kunnon vaeltamisesta kunnon painoisen rinkan kanssa.

Koko reissu lähti liikkeelle sunnuntai-iltana, kun saavuttiin sukulaisreissulta Kuopiosta ja ruvettiin pakkailemaan kamoja. Suunnitelmissa oli startata auto kello neljä aamuyöllä, mutta sitten tuli jo mutka matkaan - puolisko mittasi lämmön ja päälle +37°C se nousi. Päätettiin lykätä parilla tunnilla lähtöä ja passitin puoliskon nukkumaan.

Our Hetta-Pallas hiking trip to Lapland was nice afterall few misfortunes!
We had wonderful weekend in Kuopio when we were visiting at our families. We came back home on Sunday evening and started packing. We planned to start our trip at 4am. I was starting to pack my backpack but then my boyfriend just announced he was feverish!

Polun alku, Ounasjärven ylityksen jälkeen
Aamukuudelta sitten saatiin käännettyä auton nokka kohti kavereiden asuntoja ja sen jälkeen määränpäänä oli Oulu. Syötiin Ideaparkissa, tankkailtiin vähän sieltä ja täältä lisää löpöä, ensimmäiset porot tulivat tiekuvaan aika paljon myöhemmin porovaara -kylttien jälkeen. Oulun jälkeen Kemiin, siitä Muonioon ja siitä Hettaan. Muonion kylä ei ollut kummoinen, yritettiin käydä syömässä paikallisessa ravintolassa, mutta lapinlisälliset hinnat karkottivat meidät pois.

Hettaan saavuttiin joskus puoli kahdeksan aikaan illalla ja ajoimme Hetan Kota -nimisen yrityksen pihaan. Siellä meitä oli vastassa mukava vanhempi mies, joka kyseli, että vaeltamaanko lähdössä ja ilmoitti, että menee noin puoli tuntia, ennen kuin päästäisiin venekyytiin (hän kävi heittämässä yhden pariskunnan ennen meitä). Tsekattiin rinkat, juotiin kahvit vielä sisällä paikan emännän kanssa jutustellen ja sovittiin autonsiirtopalvelusta (Note: venekuljetus Ounasjärven yli 10€/hlö, ei lisämaksua koirista. Autonsiirtopalvelu 75€). Sitten veneeseen ja kohti vaellusta.

Koirat matkustivat veneessä hyvin! Java ei olisi halunnut tulla veneeseen, mutta päätin, että ei keskustella ja nostin sen veneeseen.

Ensimmäisenä iltana kuljettiin ekalle tuvalle reilu 6km, Pyhäkeron autiotuvalle. Matka oli helppokulkuista normaalia metsää, pieneen ylämäkeen. Oltiin kuultu Kodan yrittäjiltä, että liikenteessä oli paljon väkeä, joten autiotupakin oli tietenkin täynnä. Olimme tietenkin varautuneet nukkumaan teltoissa. Laitettiin ruuat tulille (kaasutrangia <3), väsättiin sillä välin teltta pystyyn ja syötiin. Tämän jälkeen olikin kello jo jotain puoli yksi, ja kävimme nukkumaan.

At 6am we had our start to Lapland. First we drove to Oulu and had lunch at Ideapark. The first reindeer appeared long after those reindeer warning signs. We weren't impressed by central Muonio: we tried to have dinner at local restaurant but the prices included "Lapland fee".

We arrived at Hetta after 0730pm and drove to a local company called Hetan Kota (freely translated "Teepee of Hetta"). A nice gentleman welcomed us and told he could get us across the Ounasjärvi lake after half an hour. We checked our backpacks, drank cups of coffee with the housekeeper and checked transport service for our car (Note: 75€). At last our hiking trip was ready start. Dogs travelled nicely in the boat: Java was a bit terrified of it, but I thought we are not gonna discuss it so I carried her to the boat. Transport across the Ounasjärvi lake cost 10€ per person, dogs went for free.

On the first night we managed to hike about 6 kilometers to Pyhäkero open wilderness hut. The trail was nice and easy to hike. The hosts of Hetan Kota told us there were a lot of people hiking at the same time with us so hut was already full when we arrived. We built our tent and finally had something for dinner: soy meat and hawaii stew. Soy meat was our choice as protein for its lightness and high density of protein. Though sausages would have tasted so much better.... Gotta love our camping stove Trangia! (click click, link!) Clock was something around after 12am when we went to sleep.


Yö meni ihan mukavissa tunnelmissa, lämpötila oli varmaan jotain +5°C tienoilla. Lisäsin aamuyöstä itselleni yhden kerroksen vaatetta lisää. Ei ollut huono idea. Koirat osasivat nukkua siivosti hetken ihmettelyn jälkeen, Kake hieman jaloissa ja Java jossain kyljen tietämillä. En ollut muistanut ottaa koirille nukkuma-alusia mukaan ja pelkäsin että niille tulee kylmä, joten laitoin Kakelle yöksi sen vuorellisen sadetakin päälle. Java tuntui olevan tyytyväinen, kun kerrankin oli sopivan viileä lämpötila nukkumiseen.

Aamu valkeni sumuisena. Ei satanut, mutta ilmassa oli selkeästi kosteutta. Aamupuurot nautittuamme saimme romppeet kasaan, vedet pullotettua ja lähdimme vaeltamaan kohti Sioskurun tupaa Pyhäkeron ylitse. Ilmat eivät pidelleet yhtään meitä. Parhaimmillaan näkyvys varmaan oli 100m, mutta lähempänä 50m suurimmaksi osin. Keli muuttui hurjemmaksi, mitä ylemmäksi päästiin - maisemia ei nähnyt ollenkaan ja huipulla tuli sumu-sade-vihmaa, joka ei kyllä innostanut yhtään jatkamaan eteenpäin. Nousu Pyhäkeron päälle oli rankka! Meillä meni varmaan kolme tuntia päästä huipulle, kun nousu oli paikoin jyrkkä, mutta pitkä.

First night was kind of nice. Temperature around +5°C. Dogs sleeped peacefully even though I didn't remember to pack their beds! Java was thinking that it was nice for once to have the right temperature for a sleep. I thought Kake felt a little cold, so I made him wear his rain jacket.

The morning appeared a little foggy. It wasn't raining but the air was clearly wet. After morning porridges we packed our packs and started the trail to Sioskuru open wilderness hut. The ascent to Pyhäkero was so long and the weather got worse. View atop of Pyhäkero wasn't even 100m and it was raining a little but the wind was hard. The pic under tells everything about views...


Kahdeksan kilometrin vaellus Pyhäkeron yli oli raskas, ja saavuimme Sioskurun autiotuvalle nälkäisinä ja märkinä. Mulla oli onneksi Rukan kuminen sadetakki, joten yläosa pysyi kuivana, ja se suojasi jalkoja osittain ihan hyvin. Jalassa minulla oli kerraston päällä upouudet Lundhagsin Avhu Pant -housut, rakkautta <3.

8 kilometers over Pyhäkero was hard! We were so hungry and wet when we arrived to Sioskuru hut. My Rukka raincoat was superb, my over part didn't get wet. Gotta love also my new Avhu pants by Lundhags (I tried to search some info in english about those trousers and I found this site in German I cannot understand, but maybe my blog's German readers can understand it? Haha :) .

Matkalla Sioskuruun
Sadetta ei ollut, ja laitettiin Trangiat tulille ja padat kiehumaan. Puoliskoni oli siinä vaiheessa jo ihan poikki ja hänellä oli satavarmasti kuumetta, joten päädyttiin jäämään tuvalle yöksi. Juuri kun saimme syötyä, alkoi sataa kaatamalla. Pelastauduimme kamojemme kanssa huussi-puuveräjä -katokseen ja pohdimme, missä nukkuisimme. Autiotupa olisi houkuttellut, mutta se oli jo täynnä eläkeläisporukasta, jotta vain neljä mahtuisi sisään. Meidän porukka oli neljän hengen kokoinen, mutta en tiennyt, saisiko koirat tulla. Kävin vähän kyselemässä, jolloin yksi sanoi että koirat saavat tulla, yksi vinkkasi koirankopeista tuvan sivulla. Kurkkasin koirankoppeja, ja totesin, että ensinnäkään koirat eivät pysy siellä yksin ja Kake tuskin olisi mahtunut kääntymään edes. Lisäksi nuo paimenet ovat sen verta ihmiseen kiintyneitä, että tuskin olisivat halunneet nukkua ilman ihmisseuraa.

We had lunch after arrival to second hut. It wasn't raining when we were eating and my boyfriend looked really sick. Staying over night in the hut was tempting decision to make and it was a good decision 'cause of boyfriend's feverish state. It started raining heavily just after finishing lunch. I was dreaming if we could sleep in the hut but it was already full of elderly wanderers. I tried to inquire if my dogs could stay over the night in the hut (it's allowed if other sleepers allows you to do it), but I couldn't get a straight answer. I was tipped about doghouses on the side of the hut, but after checking out the doghouses I wasn't pleased with the idea knowing our dogs' behaviour. They are not used to sleeping without their masters close.

Märät sukat ja kengät alkoivat oikeasti tuntua ilkeältä, sade ja kylmä keli masensi. Pohdin, että kyllä on kaukana vaelluksen hehkusta tämä homma, miksi sitä piti lähteä? Yö teltassa ei houkutellut. Ei yhtään houkutellut laittaa telttaa kaatosateessa pystyyn. Istuttiin veräjän lattialla koirien kanssa ja surkuteltiin tulevaa yötä. Siinä sitten yksi tupaan majoittuneista naisista tuli käymään huussissa, ja kysyi, missä nukkuisimme yön. Yritimme hymyillen sanoa, että kyllä me se teltta laitetaan pystyyn ja nukumme siellä. Nainen kuullessaan puoliskollani olevan kuumetta, tulistui, että kyllähän me tupaan tulisimme sisään koirinemme ja hän lupasi kyllä puhua muut ympäri! Itku pääsi helpotuksesta ja tämän naisen hyväsydämisyydestä. Ilta näytti hetken valoisammalta kamalasta kelistä huolimatta.

The climate was awkward and the feeling caused by wet socks was awkward. I wasn't pleased with the idea of  building our tent in heavy rain. Luckily one member of the group inhabiting the hut promised us we could spend the night indoors after hearing about my boyfriend's state. We were so relieved, and are still thankful for her goodheartedness.

Hissukseen siirryimme tupaan, jossa oli varmaan +35°C (tai enemmän) lämmintä kaminan takia. Kengät kuivamaan naulakkoon ja koirat asettuivatkin lattialle nukkumaan. Reppanat olivat myös varmasti uupuneita. Yö meni vähän huonosti nukkuessa ylälaverilla - kylmä ei ollut! Java stressaantui jouduttuaan olemaan "yksin" lattianrajassa, mutta rauhoittui heti, kun puolisko siirtyi nukkumaan lattialle.

The temperature in the hut was over +35°C and probably more. Finally we could get our shoes dry. Dogs were so tired and we were too. In the end I couldn't have a good night's sleep because of the high temperature but at least it was warm! Java was a little stressed of "being alone" but set to sleep just after my boyfriend moved to the floor with his sleeping bag.

Aamu valkeni sateisena. Unenpöpperöisenä kuulin alhaalla puhuttavan, että joku henkilö olisi illalla halunnut tulla tupaan yöksi, mutta ei voinut, kun oli niin allerginen koirille. Tämä mies ripitti meille yösijan luvannutta naista, että tämä oli tehnyt "hoitovirheen" luvatessaan meille yöpaikan tuvasta. Minulle tuli aidosti paha mieli kaikken - niin tämän hyväsydämisen naisen, miehen kuin myös tämän henkilön, joka olisi halunnut tulla tupaan - puolesta. Tupien säännöt toki sanovat, että koirat saavat olla muiden luvalla, ja myöhäisimpinä tuvalle tulleet ovat etuajo-oikeutettuja tuvassa nukkumiseen. Mutta jos viimeisimpänä tulleet olisivat saaneet nukkua tuvassa, olisi tämän eläkeläisporukan tullut siirtyä jo aikaa sitten pois. Vaeltajia oli nimittäin paljon liikkeellä. Valitettava juttu tämän allergisen henkilön puolesta, mutta ei voinut enää mitään, kun vasta aamulla asiasta kuulin (enkä edes minulle osoitettuna).

In the morning I heard that someone wished to come to sleep in the hut at the night, but couldn't do it because of allergy to dogs. I was really sorry but couldn't do anything about it anymore.

Syötiin aamupuurot, täytettiin vesipullot läheisestä kurusta ja pakkasimme kamat kasaan. Sadekin lakkasi hetkeksi. Olimme päättäneet edellisiltana, että puoliskon kunnon takia jätämme reissun kesken ja vaellamme takaisin Hettaan. Kengät olivat vielä kosteat, mutta ne kastuisivat kuitenkin. Merinovillasukat olivat kaksinkerroin painonsa verran kultaa sillä hetkellä.

Paluumatka Pyhäkeron autiotuvalle oli paljon helpompi. Ja näyttäytyipä aurinkokin matkalla. Nähtiin tunturin päällä oleva lampi/järvi ja maisemat avautuivat rinteeltä hienosti:

After breakfast (porridge was starting to taste like... you know. Not good.) we filled our bottles with the water of gorge and started to hike back to Pyhäkero hut and Hetta (just because the weather and boyfriend's fever). It was so much easier to cross Pyhäkero now and the weather got better (at least less raining), look at those views:

Klikkaa isommaksi! Click to enlarge!
Pysähdyttiin syömään vielä kunnolla Pyhäkeron tuvalla. Siinä sitten meidän ohi porhalsi rippileiriporukka. Sadekin taas yllätti. Onneksi oli kioskin veranta olemassa, pääsi taas turvaan. Viimeiset 6 km Ounasjärven rannalle meni todella kevyesti, mitä nyt polku oli muutamassa kohdassa muuttunut puroksi tai suistoksi. Juoksipa myös muutama poro ihan näköetäisyydeltä ohitse, kuultiin eka yhden poron kaulassa oleva kello ja tämän jälkeen teimme näköhavaintoja. Java oli ainakin ihan pörheänä juoksemassa perään, ilmeisesti Kakellakin oli vauhti hieman lisääntynyt.

A filling lunch at Pyhäkero hut was really good and the last 6 kilometers to Ounasjärvi lake were easy to hike. We saw some reindeer and our dogs were so eager to chase them.

Saavuttiin takaisin Ounasjärvelle ja soitettiin kyyti järven yli. Siinä odotellessa alkoi taas sataa, ja sitä vettä tulikin vähän enemmän, mitä aiemmin. Kake oli ihan raukka, kun kastui veneessä.

Look at Kake's face! He got wet on the trip across the Ounasjärvi lake, my poor boy!

Tuntuipa hyvältä vaihtaa kuivat vaatteet ylle ja päästä autolla ajamaan kohti Leviä! Kello oli siinä vaiheessa jotain kuuden maita illalla, Levin hotelliin (yövyimme Break Sokos Hotel Levillä)
päästiin puol kahdeksan aikaan kirjautumaan sisään. Suihkuun, puhtaat vaatteet ylle, kengät kuiviksi hiustenkuvaajalla ja syömään alakerran ravintolaan vähän burgeria. Simahdin heti, kun pääsin takaisin ylös huoneeseen makoilemaan sängylle. Koiratkin oli ihan töööt.

Seuraavana aamuna pääsimme nauttimaan aamupalapöydästä ja siellä vierähtikin pari tuntia! Luovutimme huoneet ja lähdettiin kohti kotia. Kotimatka meni rattoisasti, sillä onneksi pelkääjänpaikalla olevat dj:t soittivat hyvää musiikkia ja kuskikin saatiin aina pidettyä hereillä. Illalla kymmenen aikaan pääsimme kotiutumaan. Oli jännä huomata, miten olikaan paljon hämärämpää etelässä verrattuna Lapin yöhön.

It was so delightful to change clothes and drive to hotel. Break Sokos Hotel Levi was refreshing and cozy. Dog's were welcomed with nice little bag of goodies. After showering and drying shoes with the hairdryer we went for a dinner to a restaurant downstairs. The burger was absolutely fantastic! I fell asleep immediately when I came back to our room.

The breakfast of hotel was fantastic and we really took our time to enjoy it. Soon we started our journey home which went well because of our excellent DJ's at shotgun ;)

Jos jotain mainittavaa, "mitä tekisin toisin / paremmin" -listausta tekisin, niin ensimmäisenä mainitsen, että keitä oikeasti kuruvesi, mikäli yhtään epäilyttää. Ja keitä, vaikkei epäilyttäisi. Minä ja toinen kavereista joimme saavuttaessa Sioskurun tuvalle kuruvettä, mutta meille ei tullut mitään. Puoliskoni ja toinen ryhmämme jäsenistä joi seuraavana aamuna kuruvettä, ja heille tuli erinäisiä voimakkaita vatsavaivoja ja toiselle kova kuume vaelluksen jälkeen.

If I am asked for tips for a hiking trip like this, here's a some:

When in doubt, boil the water you're gonna drink. You're gonna save the day and you avoid awkward diarrhea. Two persons in our group got sick after drinkin unboiled water from gorge!

Testaa pakata rinkka etukäteen kaikkine kamoineen ja ruokineen ja käy kävelemässä sen kanssa. Me käytiin kävelemässä paljon kevyemmillä painoilla (pari makuualustaa, teltta, makuupussit), mutta vaatteista ja ruuista tuleva paino vähän yllätti. Yritä miettiä, tarvitsetko kolmea kerrastoa mukaan ja paksuja collareita, vai selviäisitkö vähemmällä. Kaikki pois saatava paino on plussaa selällesi ja jaloillesi. Teltan paino oli meillä se suurin, kun yövyimme neljän hengen teltassa.

Test your backpack and go for a walk with it. You're gonna be surprised how heavy different items can be. Do you really need three different sets of underwear? All that weight you can get off is relieving for your back and legs. Our heaviest item was the tent, we had a tent for four persons.

Ota merinovillaisia vaatteita päälle, mikäli mahdollista. Villa pitää lämpinämä, vaikka on märkä. Ihan oikeasti. Mun sukat oli 90% ajasta maastosta märät, mutta kertaakaan ei ollut kylmä. Mä en oikeastaan edes tuntenut märkää. Kavereilla ei tainut olla edes muuta paitaa päällä, kuin merinovillaiset kerrastot ja päällysvaatteet.

Prefer merino clothes! Merino keeps you warm even wet. I didn't even feel wet in my shoes 'cause I wore merino socks.

Älä pidä kiirettä. Varaa aikaa erinäisten takaiskujen varalle. Meillä oli tarkoitus mennä läpi reitti neljässä päivässä, mutta surkea keli verotti jaksamista. Lisäksi kun lähdimme illalla vasta liikkeelle, olisi ollut ensimmäisen päivän 15km vaellus liian raskas. Meillä oli takarajaksi suunnattu tuo neljännen päivän ilta, mutta siihen ei oltaisi keretty tuolla tahdilla. Ellemme olisi jatkaneet toisena päivänä Hannukurulle, ja matkaa olisi tullut 20km yhdelle päivälle, joka olisi ollut tuossa kelissä ihan silkkaa hulluutta.

And the most important: don't rush! Don't have a fixed date to arrive from the trail to avoid the rush caused by setbacks.

Sitten, meidän koirilla oli seuraavat varusteet päällä:

Kakella hihnana toimi fleksi, joka oli kiinnitettynä Ruffwearin reppuun. Toimi vallan mainiosti. Koirien ruuat painoivat kuitenkin pari kiloa! Kaulassa oli taukoja varten panta ja kiinnitys silloin kiinteällä hihnalla. Fleksiä piti pitää kädessä, koska rinkkaan en halunnut mitään killumaan enempää, ja vaeltaessa huomasin lantiovyön kireyden merkityksen rinkan kantamisen helppoudessa.

Javalla oli Sioskuruun asti valjaat, jossa oli kiinnitettynä 10m jälkiliina. Toimi, mutta kun liina kastui, kasteli se hanskatkin. Koiraa ei tosin tarvinnut paljoa nykiä hihnasta tai olla vaatimassa koko ajan pysähtymään. Toimisi siis kuivalla kelillä hyvin. Sioskurusta takaisin sitten oli kiinnitettynä lyhyt hihna.

Pyhäkeron tuvalla / At Pyhäkero hut
Ensi vuonna yritetään uudestaan tai suunnataan muualle Lappiin. Saatiin ehdottoman hyvää kokemusta kuitenkin, ja nyt tiedämme, missä voimme keventää rinkan painoa. :)

18. heinäkuuta 2016

Kohti Lappia

Wuuu! Kohta starttaa meidän auto ja nokka käännetään kohti Lappia ja Enontekiötä! Tarkemmin vielä sanottuna, me lähdetään vaeltamaan Suomen vaellusreittien highwayllle, eli Hetta-Pallas -reitille. Ollaan suunniteltu vaeltavamme koko reitin neljässä päivässä, joten kolme yötä olisi tarkoitus viettää teltassa tai mahdollisuuksien mukaan autiotuvissa.

Matkaan lähtee meidän poppoon lisäksi puoliskon kaksi kaveria, joten autossa on aika täyttä. Ajellaan heti Hettaan ja samana päivänä lähdetään kävelemään ensimmäistä yöpaikkaa kohti. Siitä eteenpäin onkin vielä suunnitelmat auki, missä meinattiin yöpyä ja miten paljon patikoidaan päivässä.

Vaellusreissun jälkeen olisi neljäntenä päivänä tarkoitus ajella Leville hotelliin yöksi. Voi olla nannaa päästä suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan.

Nettiä on tullut koluttua aikalailla hakien tietoa Hetta-Pallas -reitistä koirien kanssa, autonsiirtopalveluista, autiotuvista, reittikuvauksista ja muiden reissaajien kokemuksista ja postauksista kyseiseltä reitiltä. Myös oon hakenut tietoa mitä pitäisi ottaa mukaan ja muistaa vielä ennen lähtöä.

Ostoslistallani ovat muunmuassa vielä nämä asiat:
- autoon kattotelineet (suksiboksi tulee lainaan isältäni)
- termosvesipullo(t)
- joustohihna
- minigrip-pussit (koirien ruuat, vaatteiden säilytys rinkassa)
- ruokaa (vasta matkalla)
- tassuvoide ja muut ensiapuasiat
- varavirtalähde

Varsin vähän tavaraa siis enää hommattavana. Isältäni ja tutuilta saadaan paljon hyödyllistä, kuten rinkat, teltat, makuupussit, trangiat, retkimakuualustat ym. Javalle hankin yhdeltä näyttelyturistireissullani Hurtan sadetakin, Kakelle saan mahdollisesti repun lainaan.

Toivotaan hyviä kelejä ja vähäistä sadetta. :)

12. heinäkuuta 2016

Porkkanat Agirodussa

Sunnuntaina päästiin ekaa kertaa starttaamaan Agirodussa Tampereen Teivossa. Meidän joukkue HeVi Smoothies (Anna ja Lyyti, Riikka ja Utu, minä ja Santtu, Tiina ja Pongo) ei päässyt kuitenkaan juhlimaan palkintosijoja, mutta hauskaa meillä oli! Osallistuttiin pukukulkueeseen, jossa voiton vei ansaitusti upea Tetris-joukkue :)

Aamu alkoi mulla puol seiskan aikoihin, kun nousin ja laitoin kamppeet kasaan. Tunnin päästä hyppäsin Annan kyytiin, Anna oli käynyt hakemassa Santun omistajaltaan kyytiin. Tiina oli tullut hetkeä aiemmin mukaan, eli hyvä porukka oli kasassa :)

© Tiina
 Paikalle päästyämme käytettiin koiria vähän lenkillä ja jännättiin Annan ja Lyytin Open Class- ja Seniori SM-kisat. Sitten vähän napaan ruokaa Teivon ABC:lla ja pukukulkueeseen valmistautumista.

Värjäsin naamani ja käteni lasten kasvomaaleilla oranssin punaiseksi, sillä en tiennyt, olenko porkkana vai persikka. Anna sitten antoi minulle tuommoisen porkkanalelun ja päätin olla porkkana. Lehtipannan olin askarrellut edellisenä iltana itselleni, aika cool! Tiina antoi mulle hiuksiin lisäksi vähä vihreetä luomiväriä ja hiusglitteriä (jota vieläkin löytyy mun hiuksista....).

© Sanna Piiroinen, kiitos!
No, sitten se joukkuerata. Me kerättiin Santun kanssa sitten eniten virhepisteitä meidän joukkueesta........ Lol! Santulla hajos täysin pakka lähdössä, kun se näki Utun vetävän vähän A:lla vauhdikkaasti ja jouduttiin ottamaan tasaviivalähtö koiran kanssa. Putken se löysi jotenkin ihmeellisesti puomin alta. Pakko oli vähän ihmetellä tätä Anders Stenin rataa, mm. 90° kulmassa oleva muuri suoraan puomilta. Selvittiin sen jälkeen kepeille ihan kivasti, jossa sitten höselsin ihan liikaa, en antanut koiralle tilaa ja Santtu turhautui ihan täysin mun typeriin muka-hyviin vihjeisiin. Maaliin selvittiin kuitenkin kunnialla (puhu vaan omasta puolesta...).

HeVi Smoothies lopputuloksissa sijalla 42/51!

30. kesäkuuta 2016

Onni on kaksi hyvää koiraa

Mä en tiedä, miten hermoriekaleina olisin ollut Javan pentuajan, mikäli Kake olisi sitä yhtään vieroksunut tai vihannut. Onneksemme Kake tykkäsi Javasta heti alusta asti. Viime viikolla ne leikkivät sisällä keskenään ihanasta Ikea-Rotasta, ja minua hymyilytti. Oon saanut kaksi järkevää koiraa, joilla kemiat kohtaa.

siis kattokaa miten ihana isoveikka Kake on <3


Kake ja Java söisivät samasta kupistakin, jos olisi mahdollista. Minä vaan haluan annostella niiden syömistä. Okei, Kakesta on ehkä tullut jopa ehkä hieman kohtelias Javalle, mutta eikös se niin mene, että nartut saavat tehdä laumassa mitä lystäävät... ;) ? Puruluita molemmat tykkäävät syödä rauhassa, ja ilmoittavat siitä toiselle rauhallisesti. Enää niiden ei tarvitse oikeastaan puuttua toisen lähestymiseen, kun viesti on mennyt perille.

Meidän koirat etsivät myös ympäri kämppää piilotettuja nameja rauhassa toisiltaan. Lähipiirissä on vaan ollut näitä tapauksia, että koirille tulee herkästi riitaa resursseista tai ihmisen antamasta tehtävästä. Oon kuunnellut niitä tarinoita ajatellen, että onneksi minun koirat eivät niin tee.

28. kesäkuuta 2016

SM-kisat tuli ja meni, juhannus tuli ja meni..

Kiitos Paula Häkkinen!
SM-kisojen joukkuekisasta ei meille menestystä tullut. Itseäni jännitti, hetsasin koiraa liikaa ja unohdin ohjata kokonaan. Kuten sanottua, rata oli kyllä meille iisi ja simppeli, ja normaalina päivänä ei olisi ollut vaikeuksia juosta sitä läpi. Kuitenkin oltiin ekaa kertaa ulkokentällä yhdessä kisaamassa ja rimat oli 65cm. :) Kokemus oli sitäkin tärkeämpää - satsataan ensi vuoteen sitten!


Juhannus meni ihan kivasti meidän osalta. Olin töissä viime viikolla lauantaihin asti iltapäivään, jonka jälkeen lähdettiin jälkijuhannusta viettämään mökille Nilsiään. Sitä ennen käytiin tekemässä pikapyörähdys, 12 tunnin mökkireissu puoliskon kaverin mökillä. Koirat olivat aika innoissaan - saivat juosta ilman remmejä vapaana pihalla!



Koiratkin pääsivät uimaan. Molemmat vahingossa molskahtivat kyllä myös laiturilta pää edellä: Java ensiksi, kun yritin Kakelle osoittaa rannassa olevaa kiveä, jolta olisi päässyt helposti järveen laiturilta. Java muisti tulleensa siltä kiveltä ylös laiturille, joten päätti hypätä kivelle. Ainoastaan vaan meni vähän arviointi pieleen laskeutumisesta, ja neiti sai kasteltua itsensä totaalisesti.

Kake taas yritti laiturilla kerätä rohkeutta hypätä kepin perään. Juostessaan laiturin päätyä edestakaisin, en kerinnytkään väistämään sitä ja taklasin koiran vahingossa järveen. Onneksi kummallekaan ei jäänyt traumoja, vaan menivät kyllä veteen äksidenttien jälkeen :) Yritin myös saada Kakea hyppäämään laiturilta siten, että menin järveen uimaan (oli muuten lämmintä vettä!) ja kutsuin koiraa sieltä. Kakelle tuli vain itku.

Nyt palataan taas arkeen ja valmistaudutaan viikonloppuun, kun SCY:n juhlaviikonloppu on tulevana viikonloppuna ihan naapurissa. Meidän koirat pääsevät lassieluokkaan näyttelyihin! :)

16. kesäkuuta 2016

Tulossa: Agilityn SM lauantaina

edit pe 17.6. klo 11:20: Linkin osoite muutettu vastaamaan  maksijoukkueen live-lähetystä!
Tää postaus on lähinnä niille, jotka eivät pääse seuraamaan mun facebook-päivityksiä :)

Santtu tiistain treeneissä, aika onnellista menoa
Lauantaina me startataan Santun kanssa agilityn SM-kisoissa joukkuekisassa, sillä me edustetaan ex-temporeesti Kiimingin koiraharrastajia, KiiKoa! Eihän me millään tavalla olla Kiimingissä koskaan käytykään, mutta yksi rotutoveri kyseli heidän vajaaseen maksijoukkueeseen kisaajaa, ja mä päätin ottaa haasteen vastaan :) Omalta seuralta ei tullut joukkuetta kasaan valitettavasti.

Mutta, jos jotakuta kiinnostaa, niin lauantaina kymmenen jälkeen, ehkä yhdentoista jälkeen, lähtönumerolla 58 voi meidät bongailla alleolevasta linkistä.

8. kesäkuuta 2016

Salmen 2x juoksuradat TAMSKilla

Lähdettiin Santun kanssa käymään Tampereella iltakisoissa maanantaina. Onnekseni sain seurakaverini Tiinan kyytiin mukaan - vika rataantutustuminen oli merkattu alkavaksi 21:35 ja siitä vielä pari tuntia kotiin ajeltaisiin, joten tiedossa oli myöhäinen kotiinsaapuminen.

Oikeastaan motiivini lähteä Tampereelle oli ihan vain tuomari - Salme. Tykästyin äitienpäiväkisoissa selkeisiin ratoihin, joten pakko oli päästä, kun Salme oli lähellä tuomaroimassa. Suorat putket oli kyllä tiedossa :)

Eikä ne radat kamalia olleet. Ei kovin ansaisia, mutta suoraa riitti ja riitti. A-radalta haettiin Santun kanssa kymppi, kiellosta ja sen lisäksi kosketuksesta. Videolla sitä vitosen kosketusta ei näy viitottavan, vaan se annettiin vasta, kun juostiin vikalle esteelle.



B-rata (hyppis) olikin sitten tosi kiva, vaikka siinäkin sai pinkoa ihan tajuttoman lujaa ja paljon. Ohjasin liian voimakkaasti keppien aloitusvälin (suora avokulma, pelkäsin, ettei Santtu hae ekaan vaan tokaan väliin), jolloin Santtu hämmentyi ja pujahti oikeasta välistä vasemmalle!!! Hönö. Lopussa mua hapotti ja hengästytti niin paljon, etten meinannut saada Santtua huudettua luokse. Mä vaan ulisin "mä en jaksaa....." ja kuuluttaja tsemppaa mua "jaksaa, jaksaa!" :D


Ei siis mainetta ja kunniaa tällä kertaa, mutta seuraavalla kerralla on kovat piipussa, sillä lähdetään SM-joukkuekisaan edustamaan Kiiminkiä! (:D)

2. kesäkuuta 2016

Lightroom

 Mä siis päivitin editointityökaluni Lightroomiin ja Photoshoppiin. Onpas kyllä tuonut ainakin Lightroom uutta puhtia kuvien käsittelyyn :) Tässä esimerkkinä parin kesän takaisen Lapin reissun yks kuva.



Kuvat toimisi paremmin isompina, mutta käy tsiigaamassa toi käsitelty kuva meitsin face-sivulta isokokoisena.

27. toukokuuta 2016

Herkkispoika


Tällä viikolla on minulla välähtänyt lamppu päässä. Se lamppu on syttynyt treenatessa. Ollaan hiottu Kaken seuraamista kuntoon. Oon meinannu jo itkeä, että se ei osaa. Pitää palata alkeisiin. Onneks Tiina ja kumppanit ovat tsempanneet, että kyllä se osaa. Mun pitää vaan vaihtaa asennetta ja antaa koiran tehdä koiran työt. Siispä paljon liikkuroitua seuraamista.

Ja mikä vielä - hihna. Keleen hihna on paineistanut Kakea niin paljon, varsinkin jos oon yhtään antanut painetta tai nykäissyt sitä. Tiistaina satuin ekana tekemään hihnan kanssa seuruuta - meni taas itteensä keräillessä, että mikä on kun ei koira toimi. Minua kehoitettiin ottamaan hihna pois, ja kappas, rupesipa koira kulkemaan! Siinä hämmentyneenä ja iloisena kävin polvilleni ja kutsuin Kakea luokse ajatuksena ottaa uusi pätkä löysällä hihnalla, mutta koirapa peruutteli pois minun luotani sen näköisenä, että "en tuu, kun kuitenkin pieksät minut". Juu.

Tänään Anna liikkuroi, ja pakko on minunkin vaan myöntää, että koira kyllä osaa omat hommansa. En osannut yhtään itse kääntyillä, vaan tuli törmäyksiä vasemmalle käännyttäessä. Siinäkin huomattiin sitten, että Kake jäi jälkeen tai alkoi haistella etc, eli se heti vetää sijaistoiminnoille paineistuessaan. Lääkkeeksi pään kääntö ennen vasemmalle käännöstä, ja koira luki vihjeen tajuttoman taivasti, kuulemma käytti takapäätäänkin hyvin käännyttäessä.

Ehkä me ei olla toivottomattomia tapauksia. Ehkä me selvitään toko-kokeeseen ennen vuotta 2020.

23. toukokuuta 2016

Aamulenkillä


Vinkki: älä lähde nälkäisenä kuvaamaan. Tulee vaan kamala ketutus. Kotiin päästessä voi löytää onneksi kivoja kuvia muistikortilta.

15. toukokuuta 2016

Nahkapentuja




Kävin kuvaamassa Siinaa ja Suloa, 15 viikon ikäisiä nahkalapsia. Ai vitsit kun olivat suloisia :) Käy btw tykkäämässä kuvasivustoni Facebook-sivusta!