26. helmikuuta 2016

Aloitettiin sit harrastamaan

Kuten joku lukija on huomannutkin, en ole tehnyt listauksia meidän tämän vuoden tavoitteista tai tulevista kisoista, valmennuksista ym. Syy on ihan yksinkertainen - ei tunnu realistiselta mikään tällä hetkellä. Tietenkin on tavoitteita hyvä olla, mutta jotenkin en ole saanut itseeni tarpeeksi otetta, enkä niitä tavoitteita täyttymään. Tavoitteet ovat olleet tyyliä "käy tokokisoissa" tai "käy agikisoissa", mutta junnataan vaan paikoillamme. Ehkä yritän edetä asiassa liian nopeasti, ehkä liikaa tavoittelen liikoja.

No siis, käytiinhän me Kaken kanssa yks hyppyradan startti Mikkelissä testaamassa, mutta Kake paineistui ja lopulta metsästin sitä yleisön joukosta. Myös nyt viimeisin rallytokokisa meni siihen, että koira paineistui radalla ja rauhoittelee minua.

Treenit sitten. Kake tulee ulisten sisään, selkeästi ei oo niin kivaa, vaan ahdistus "kun tuo kaksjalkanen kohta laittaa ruotuun ja byää ei oo kivaa ja pitää olla tässä just eikä melkein". Tunne on aluksi semmoista "voi apua", kun taas hetken tsemppaamisen jälkeen Kake (ja minä) rentoutuu ja hommasta tulee kivaa.

Pitäisi siis hakeutua jonkun kokeneemman oppiin ja hakea ne vinkit parempaan tekemiseen. Käytiin mm. Oonan rallytokoratatreenissä, josta saatiin oivat vinkit. Huomattiin kanssa, että käännökset ovat paineistavia juttuja Kakelle, palloja kehiin oikealle kääntymisiin ja peruuttamista vasemmalle kääntymiseen.

Mutta en starttaa nyt oman seuran rallytokokisoissa, enkä tiedä milloin Kaken kanssa palataan kisoihin. Koska me lopetettiin hetkellisesti kisaaminen, ja alettiin harrastaa. Turhaa hakea koiralle ilkeetä fiilistä ohjaajan osaamattomuuden takia radalta, vaan treenataan ohjaajan jäykistely ja yhteistyö koiran kanssa kuntoon ja haetaan se kiva tunne takaisin.

Ps. Santun kanssa JATin kisoihin 6.3. kahdelle agiradalle! :)

21. helmikuuta 2016

Hiihtelemässä

Voi pojat ku oli kivaa. Tänään oli collieporukalla sovittuna valjakkohiihtoa, ja meillä kävi vielä niinkin onnekkaasti, että yksi paikallinen naapuri suostui moottorikelkallaan käymään vetäsemässä baanat jäälle loppuviikosta. Aamulla oli ihan kamala vaakatason lumisade, mutta puoleksi päiväksi kirkastui! Koska Kake on saikkuilija ja Java vielä nuori, lähdin pelkästään suksien ja kameran kanssa matkaan.



Sain hiihtää ensiksi kaverin vehniksellä, joka oli ihan tohkeissaan asiasta ja meni kuin pieni pupu täyttä höyryä eteenpäin! Mä vaan kikatin, kun pieni narttu kiskoi niin onnessaan minua perässään. Sitten vaihdettiin koiraa, sain Annan Murun suksieni eteen. Muru ei ollut niin innoissaan, vaan tuli ainoastaan juosten Annaa kohti. Toisaalta en osannut lähteä kovin sujuvasti liikkeelle, vaan hihna hieman nyki ja saattoipa Muru äkkiä jossain vaiheessa jarruttaakin, niin meinasin tulla kintuille.

Tulppa pääsi kanssa vähän juoksentelemaan. Kiltisti se ravasi eteenpäin muiden imussa, muttei päässyt laukalle vielä poispäin mentäessä. Kohti Annaa se taas ravasi hieman innokkaammin ja sitten vaihtoi laukallekin muutamaksi askeleeksi, mutta Tulppa oli sitten yleisesti sitä mieltä, että mä voisin ihan hiihtää yksikseni ja se vois vaan leikkiä Murun kanssa.

Josko pääsisi vielä toisen kerran tänä talvena tätä testailemaan lisää. Ehkä tekisi myös hyvää käydä itsekseen hiihtämässä.

17. helmikuuta 2016

Eiliseltä aamulenkiltä kuvia

 klikkailkaa suuremmiksi jne.
 






7. helmikuuta 2016

JATin kisoissa lainakoiran kanssa

Startattiin tänään Santun kanssa JATin kisoissa kakkosluokassa kaikki radat, järjestyksessä CBAhr. Aamun olin ihan kankeana, en meinannut saada syödä ja paniikki oli pään sisällä. Kävin noutamassa Santun ensiksi kotoaan, sitten kurvasin hakemaan kaverin kyytiin ja paineltiin kiireesti Killerille ilmoittautumaan. Kisat oli etuajassa, mä siis lykkäsin hetkeksi kaverin Santtua kävelyttämään ja hetken aikaa tsiigasin, missä vaiheessa alkaa rataantutustuminen. Oli sitten kuitenkin 20 minuuttia aikaa, joten lähdin itsekin vähän juoksentelemaan koiran kanssa. Kisojen tuomarina Jari Helin.

C-rata meni ihan jännittämisen piikkiin - muutamat esteet jäi ohjaamatta ja koira ohi esteistä. Kuitenkin kontaktit löytyi, keinulle pysähdyttiin ja kepit pujoteltiin kaikki ekalla yrittämällä - ei huono jännitysrata. Tutut tulivat kyllä sitten kivasti tsemppaamaan, jännitys oli näkynyt niin minusta kuin koirastakin, mutta hengissä selvittiin ja seuraavaa rataa vain kohti!

B-radalla tuli tosi hyvät kontaktit, vaikka katsoin, että Santtu valuu kokonaan puomin läpi! Mutta ei, pysähtyi! Rima tuli alas minun kökkövalssauksen takia (en ajatellut yhtään, miten piti liikkua), ja sitten vedettiin kepeiltä virhe, kun käskytin huonosti. Lopun kruunasi lähempi, väärä putken pää, jolloin poistuttiin iloisesti rallatellen radalta valmistautumaan seuraavaa luokkaa varten.

Kiitos Inka kuvasta!!

A:n hyppyrata tuntui taas vähän haastavalta, juoksemista, persjättöjä ja valsseja runsaasti. Esimerkiksi neloseste - rengas - tuntui hankalalta päättää, kummalta puolelta juoksen ja teenkö ennen estettä sokkarin, vai esteen jälkeen. Radalla se sitten tuli ennen rengasta - ei huono ratkaisu, kun sain töppöstä laitettua tarpeeksi toisen eteen. Loppua kohti piti pinkoa vielä enemmän vain - onneksi Tiina karjaisi katsomosta "JUOKSE!", sillä varmasti olisi pituuden jälkeinen este jäänyt suorittamatta. Kyllähän Santtu sitten stoppasi yhden aidan eteen, mutta onneksi tuomari ei nähnyt sitä kielloksi - siispä NOLLA ja LUVA! Lisäksi kolmas sija luokasta!



Aika hyvä päivä! Palkinnoksi suklaata, lisäksi sai valita jonkun neulomista sukista ja pipoista, mukaani lähti sitten vihreä pipo :) Lisää treenejä ja lisää kisoja, kyllä tämä alkaa sujua.