22. maaliskuuta 2016

Kuopion reissu ynnämuuta

Männä viikonloppuna käytiin Kuopion suunnilla pyörähtämässä. Olin bongannut aiemmin HUPU:n agilitykisat lauantaille, joten pyysin Santtua lainaan. Kävikin niin hauskasti, että Kake meni kaverin luo hoitoon ja Santtu pääsi meidän mukaan viikonloppureissulle! Santtu kerkesi hurmata milteipä kaikki vastaantulevat ihmiset ja saikin lempinimekseen "kultapoika" ;) Mä jo pohdin, miten Java ja Santtu riekkuu ja on onnellisia toisistaan, mutta ei, ne oli heti alusta asti, kuin olisivat aina tallanneet samassa laumassa. Sitten kun päästin ne puoliskon porukoiden takapihalle juoksemaan, ne kyllä juoksi! Aina siihen asti, että Java tajusi takapihan olevan täynnä jäniksen kakkaa...

Itse kisat menivät sitten ihan kivasti - ekalta radalta olisi ollut jopa mahdollisuudet nollaan, mutta perhanan keppivirhe vei ne mahkut. Ilmeisesti vielä viimeinen rima tipahti, kun tuloksissa oli sitten kymppi ja vähän yliaikaa. Toinen rata oli aivan sama rata, mutta käänteisesti (ok, yksi putkenpää taisi olla eri), mielestäni paljon vaikeampi. Silti lähdin yrittämään nollaa, mutta se kosahti vitosesteeseen Santun lukitessa A:n liian aikaisin ja meni ohi hypystä. Treenattiin sitten A:n kontakti ja poistuttiin maaliin. Hyvä fiilis jäi kuitenkin - Santulla oli hyvä draivi ja meillä oli hauskaa!

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Jyväskylään, saatiin Kake kotiin. Kake oli hoidossa sitten merkannut kaverin maton ja lampaantaljan heti alkajaisiksi, mutta onneksi ne olivat kuulemma jo muutenkin menossa pesuun. Äijä oli päässyt myös kissoja liehittelemään - kaveri laittoi kuvankin, kun Kake pesi yhden korvaa, aww!

Kaken äijäily on kyllä mennyt mun makuun liian syviin sfääreihin. Se jumittaa nuolemaan lenkillä pissoja, treenikentällä menee hajujen perässä ja ennen kaikkea sitä närästää, kun sitä stressaa tytöt. Olin aiemmin ajatellut, että närästys on epäsopivasta ruuasta, mutta viime viikonloppuna Kakea ei ollut närästänyt, vaikka kaveri ruokki Kaken epänormaalilla tavalla. Tämä poissulki sen, että närästys olisi ruuan tarjoilusta tai epäsopivasta nappulasta johtuvaa. Kakelle aiemmin paukahti kamala närästys sen jälkeen, kun oltiin kaveriin törmätty metsässä, ja tällä oli juoksuinen narttu mukana. Sattumaako vai ei - ajattelin leikata Kaken tässä kevään aikana.

15. maaliskuuta 2016

Onnea Java!


Java 1-vee synttärit tänään, onnea suuresti! Viikonloppuna todennäköisesti juhlistetaan enemmän (lue: Java saa jotain herkkuja). Onnea myös muille H-pentueen sisaruksille!

13. maaliskuuta 2016

Käytiin testaamassa doboa

"Dobo on suunniteltu kasvattamaan sekä ohjaajan että koiran lihaskuntoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta  ja tasapainoa. Ja samalla parantamaan suhdetta koiran ja omistajan välillä.
Dobo-harjoitukset tehdään pääasiassa käyttäen apuna tasapainotyynyjä ja ovaalin muotoisia palloja joiden muoto sopii koiralle palloa paremmin. Dobopallot ovat lisäksi helpommin tuettavissa  ja ovat perus jumppapalloa kestävämpiä. Liikkeitä lajissa on kolmenlaisia; koiran  tekemiä, ohjaajan tekemiä ja yhdessä tehtäviä. Monet liikkeistä ovat muokattavissa helpoista haastaviksi hyvin pienillä muutoksilla, jolloin laji sopii kunnoltaan kaikentasoisille treenaajille."


Olipa hauskaa! Popparit järjesti koulutusohjaajille dobon kokeilusarjan, joista ensimmäinen kerta oli torstaina. Mä jo epäilin, että Javan tekeminen keskittyisi vaan muiden koirien pällistelyyn ja räksyttämiseen, mutta pirpana tekikin kivasti mun kanssa pallolla töitä! Ekalla puolikkaalla onnistui hyppäämään pallon päälle, muttei hallinnut vauhtiaan ja menikin sitten suoraan ylitse. Toisella puolikkaalla Java sit pääsikin pallon päälle ja viihtyi siinä hyvin.

© Tiina, kiitos!
Suurin suosikkiliikkeeni oli se, missä ohjaaja makasi selällään maassa, jalat nostettuna pallon päälle ja keskivartalo nostettuna siten, että koira mahtui kulkemaan pyllyn ali. Koiran piti "kiertää" ohjaajaa siten, että kulki ensiksi ali, ja sitten hyppäsi vatsan kohdilta yli. Oli tehokas vatsalihasliike, kun nauroin samalla Javan karvoja, jotka kutitti aina välillä naamaa :) Parin viikon päästä uudestaan!

6. maaliskuuta 2016

Santtuilua JATin kisoissa


kuvista kiitos Anne!
 JATin kisoihin oli viikolla tullut kisakirje, ja mun leuka loksahti auki sitä lukiessa: kisat alkoivat meidän osalta sunnuntaiaamuna klo 8:00 rataantutustumisella. Sehän tarkoitti sitä, että paikalla piti olla jo ennen 7:30, ja se tarkoitti, että aamu alkoi ihan pirun liian aikaisin....
Juu, olin laittanut kellon soimaan 06:20, ajattelin vielä, että nukun pahimmassa tapauksessa pommiin ja laitoin varuiksi kolme herätystä... Yö meni sitten heräämistä jännittäessä ja nousin 06:05 sängystä. Onneksi oli sitten aikaa tehdä esim. kisakampaus ajoissa :D

Auto starttasi pihasta seiskalta, kävin hakemassa Annen ja Santun ja suunnattiin Killerille. On muuten turhauttavinta ajaa Killerille, kun pitää joko kiertää koko kaupunki, tai ajaa monien risteysten kautta keskustan läpi, jotta sinne pääsee.

Annen lähtiessä kävelyttämään Santtua menin ilmoittautumaan ja sen jälkeen katsomaan radan rakennusta. Tuomarina Tomas Berglund. A-rata vaikutti simppeliltä ja kivalta, muutama vaaranpaikka. Rataantutustumisen jälkeen valkku kehoitti minua vielä vekkaamaan enemmän putken jälkeiselle hypylle. Sanoi katsoneensa, että vähän tein "sinne päin".

A-rata meni ihan kivasti, lämmiteltiin Santun kanssa vielä molemmat selkeästi (mm. koira vielä hyydyksissä, ravasi muutamat pätkät). Ja ei - en vekannut tarpeeksi, jolloin koira meni ohi esteestä. Sen jälkeen vielä takaakierrolle lähetettäessä lähdin liian aikaisin vetämään itseäni pois esteestä, jolloin tuli koiralle kielto. Kymmenellä virhepisteellä selvittiin ekasta radasta, ihan ok suoritus. Puomilta levähti, mutta kepit oli hyvät! Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa rataa.



B-rata olikin sitten mun mielestä vähän haasteellisempi, esimerkiksi lähdössä pystyi työntämään koiran ekojen esteiden välistä kakkoselle, puomin jälkeen oli kohtisuoraan poikittain hyppy, teenkö sokkarin vai jätänkö tekemättä sokkarin muutaman esteen välissä... Noo, radalle lähdettiin ja esimerkiksi kakkoshyppy meni varmistellessa ja ajauduinkin väärälle puolelle puomia. Sen jälkeiselle hypylle tein pitkän kökkövalssin jälkeen pelkän työnnön. (pst. eipä taas ottanut puomin kontaktia. Treeniätreeniä.) Ja kun olin ajatellut pakkovalssia, jos olisin tullut toista puolta.. Matka jatkui, sokkari tuli liian myöhään, mutta Santtu onneksi pelasti. Lopun takaakiertoon olin saanut vinkiksi merkata kunnolla hypyn minua kohti, jottei koira mene ohi samalla tavalla kuin edellisellä radalla. Toimi, ja oltiinkin nollalla maalissa!



Meni vielä niinkin hassusti, että nollia ei tullut tuolla radalla makseille yhtään lisää, vaan mentiin Santun kanssa voittamaan koko höskä, lisäksi saatiin toinen LUVA (blogini ei-kisatietäjille: agilitykisoissa noustaan luokasta toiseen kolmella LUVAlla, sana luokkavaihto, mikäli muistan oikein. Nollaradalla voi saada LUVAn.)! Etenemä oli 3,68m/s ihanne-etenemän ollessa 3,2m/s, joten tulos oli sitten -6,58! Ja mikä hauskinta (parasta), kakkossijalle kipusi Tiina ja Pongo! Onnea heillekin vielä!


Palkinnoksi sain valita korista tavarapalkinnon ja suklaata - käteen tarttui Salme Mujusen Agilityradat osa 1 -kirja ja Pandan "Pystyn mihin vaan" -suklaata (olipa muuten hyvin valittu!!)

Reeneihin otetaan teemaksi puomi ja kepit, kun viikolla kepit olivat Santulla jotenkin hitaat, mutta toisaalta nyt kisoissa se tykitti aika lailla? 


Santun kanssa kisaaminen on ollut tajuttoman huikeaa - joka kerta palkintopallilla, mutta sitäkin tärkeämpää, että jokainen kisa on selkeästi tuonut meitä enemmän yhteen ja ollaan enemmän parivaljakkona siellä radalla juoksemassa! Meidän radat sujuvoituvat koko ajan ja olen oppinut yhtä jos toistakin ohjaamisesta. Collieiden agilitymestaruudet ovat toukokuussa, ja meillä on tavoitteissa, että saataisiin kolmosiin Santtu ennen sitä! En muista, milloin kisaaminen olisi ollut näin kivaa - odotan oikein, että pääsee taas kisaamaan :) Suuri kiitos Annelle, kun koiraa saa lainaan!