27. toukokuuta 2016

Herkkispoika


Tällä viikolla on minulla välähtänyt lamppu päässä. Se lamppu on syttynyt treenatessa. Ollaan hiottu Kaken seuraamista kuntoon. Oon meinannu jo itkeä, että se ei osaa. Pitää palata alkeisiin. Onneks Tiina ja kumppanit ovat tsempanneet, että kyllä se osaa. Mun pitää vaan vaihtaa asennetta ja antaa koiran tehdä koiran työt. Siispä paljon liikkuroitua seuraamista.

Ja mikä vielä - hihna. Keleen hihna on paineistanut Kakea niin paljon, varsinkin jos oon yhtään antanut painetta tai nykäissyt sitä. Tiistaina satuin ekana tekemään hihnan kanssa seuruuta - meni taas itteensä keräillessä, että mikä on kun ei koira toimi. Minua kehoitettiin ottamaan hihna pois, ja kappas, rupesipa koira kulkemaan! Siinä hämmentyneenä ja iloisena kävin polvilleni ja kutsuin Kakea luokse ajatuksena ottaa uusi pätkä löysällä hihnalla, mutta koirapa peruutteli pois minun luotani sen näköisenä, että "en tuu, kun kuitenkin pieksät minut". Juu.

Tänään Anna liikkuroi, ja pakko on minunkin vaan myöntää, että koira kyllä osaa omat hommansa. En osannut yhtään itse kääntyillä, vaan tuli törmäyksiä vasemmalle käännyttäessä. Siinäkin huomattiin sitten, että Kake jäi jälkeen tai alkoi haistella etc, eli se heti vetää sijaistoiminnoille paineistuessaan. Lääkkeeksi pään kääntö ennen vasemmalle käännöstä, ja koira luki vihjeen tajuttoman taivasti, kuulemma käytti takapäätäänkin hyvin käännyttäessä.

Ehkä me ei olla toivottomattomia tapauksia. Ehkä me selvitään toko-kokeeseen ennen vuotta 2020.

23. toukokuuta 2016

Aamulenkillä


Vinkki: älä lähde nälkäisenä kuvaamaan. Tulee vaan kamala ketutus. Kotiin päästessä voi löytää onneksi kivoja kuvia muistikortilta.

15. toukokuuta 2016

Nahkapentuja




Kävin kuvaamassa Siinaa ja Suloa, 15 viikon ikäisiä nahkalapsia. Ai vitsit kun olivat suloisia :) Käy btw tykkäämässä kuvasivustoni Facebook-sivusta!

11. toukokuuta 2016

Nips ja naps


"Paras 150€ minkä voit sijoittaa uroskoiraasi!"

"Tuttujen koira rauhoittui ihan tajuttomasti."

"Suosittelen."

"Paras teko, mitä voit uroskoiralle tehdä. Mitä ne niillä ees tekee muutenkaan?"

Ajatus lähti kytemään jo vuodenvaihteessa, kun Javalla oli juoksut. Harrastaminen oli vaikeaa ja masensi hakea rallytokokisoista huono rata kokemukseksi, kun koira vaan haisteli lähtöpaikkaa, missä kaikki muut koirat istuneet. Treenikentällä karkaa hajujen perään merkkaamaan puskat.

Tutut olivat ehdottomasti puolesta. Ainoastaan kasvistäti olisi halunnut käyttää Kakea vielä näyttelyissä, mutta tuon korvan takia en itse jaksa maksaa 30-40 € siitä, että sieltä tulee EH.

Soittelin kolme viikkoa sitten Jyväskylän klinikat läpi kysymyksellä vajaa 30kg uroskoiran kastrointi ja viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Hinnat menivät niin, että halvin oli eläinklinikka Tähti (350€), siitä kalliimmaksi meni järjestyksessä Hiskinmäki, Tassuvaara, Pet-Ami, Viitaellit ja kalleimman pystin vei tietenkin Evidensia n. 550€:n hinnallaan.

Koska Kake oli aiemminkin kuvattu Tähdessä ja hinta oli halvin, varasin ajan sitten viime viikolla sinne maanantaiksi. Tuttu Marjatta leikkasi Kaken ja katsoi lisäksi Kaken röntgenit. Virallisena Kennelliittoon lähti lopulta kyynärkuvat, sillä A:n lonkkia ei lopulta nähty tarpeelliseksi uudelleen lausua. Kyynärissä ei pitäisi tapahtua mitään muutosta lausunnon suhteen.

Nyt olen ainakin huomannut Kaken merkkailun vähentyneen, pissoja ainakin vielä eilen piti vähän maistella ja haistella. Mutta katsotaan.

9. toukokuuta 2016

Ekaa kertaa kolmosissa colliemestaruuksissa

Ei, mä en oo VOA, vaikka panta ja hihna ja paita on sävysävyyn, trikoot löytyy jalasta ja kisakenkinä on Speedcrossit! :D

Santun kanssa startattiin eilen JATin kisoissa ensimmäistä kertaa kolmosissa. Tuomarina jyväskyläläinen Salme Mujunen, josta kyllä tykkään - käytiin Kaken kanssa viime syksynä tokovalmennuksessa ja hommat alkoivat kyllä sujua. Lisäksi Salmen agiratakokoelmakirjat ovat mun hankintalistalla, tai siis se kolmosten ratojen kirja, kun ekan osan sain palkinnoksi joku kisa sitten :) Olin luntannut ennen kisoja Salmen ratoja hänen facebook -sivuiltaan ja totesin, että on mukavaa lähteä kisaamaan!

Menin paikan päälle jo yhdeksän maita, kun kontolleni oli annettu tehtäväksi kuvata starttaavat colliet. Sainkin ihmetellä poikkeuksellisen vaikeita ykkösten ja kakkosten ratoja (siellä tuomarina Sisko Pulkkinen) - puhtaita nollia tuli vain muutama, ja niissäkin sitten oli jo muutama sekunti yliaikaa. Oli monta putkiansaa ja vaikeita linjoja. Rimatkin kuudessakympissä ykkösillä(kin!) ja pituudessakin täydet palkit. Salmen radalla olikin makseilla rimat 55cm :)

Starttasin luokassa ekana. Olin ilmoittaumisen aikaan vielä siinä uskossa, että koiran luokkavaihto päivittyy sitten-joskus automaattisesti, ja laitoin ilmoittautumisen vetämään siten, että Santtu oli kakkosluokkalainen, ilmoitin kuitenkin samalla, että koira on noussut kolmosiin. Sitten vasta sain tietää, että luokkavaihdon voi tehdä itse. Päivitin tiedot, ja keskiviikkona ihmettelin, että lähtönumero on vieläkin hyvin kakkosluokkamainen 63. Laitoin s.postia vetämään kisajärjestäjälle ja siirryttiin vihdoin kolmosiin. Naps, ykköspaikka paukahti lähtölistoissa.


No, mitäpä tähän sanomaan. Salmen suorat putket eivät yllättäneet - oikeastaan katsoin rataa tutustumisvaiheessa ja innostuin ajatuksesta, että kohta pääsee juoksemaan! Alun 3-4 esteväli oli ehkä kinkkisin kohta koko radalta, valssatako, vaiko lähettää viskillä. Päädyin sitten radalla tekemään tosi kököt rytmitykset ja valssailin. Putkihelvettiin olisi pitänyt tehdä siten, että juosta vielä kelta-punaisen putken päähän (eikä jäädä puoliväliin kuten tein), vaihtaa kokonaan punaisen putken katsomopäädyssä puolta, lähettää koira valko-punaiselle putkelle ja siitä juosta tämän valko-punaisen putken ulostulopäähän ja lähettää koira vikaan putkeen. Tällöin koira olisi kääntynyt paljon nopeammin putkesta vikalle putkelle ja olisi saanut kokonaan blokattua viimeisen putken väärän pään. Lisäksi olisi saanut vikalle suoralle paaaljon etumatkaa.

Mutta fiilis oli _huikea_. Päästiin tuonne asti nollalla, eli ei huono! Seuraavalle radalle pääsin testailemaan taas valssit 3-4 väliin uudestaan:


Me tehtiin nolla! Tein satavarmaksi tuon vasta käännöksen 6-7-putkien väliin, koska ne vastakäännökset ovat olleet niin kamalan vaikeita aina aikaisemmin (viimeksi keskiviikkona valkassa). 9-10 -putkien välillä meinasi tulla kiire, mutta halusin tehdä sokkarin, jotta koira varmasti kääntyy kymppiputken päässä oikein - sitäkin nähtiin, että takaaleikattu putki aiheutti sen, että koira sinkosi kymppiputken päästä vasemmalle. Lopun saksalainen (?) oli vähän kökkö rytmityksellään, mutta silti - nolla on nolla ja tyylipisteitä ei onneksi tässä lajissa jaeta :)

Meidän nolla riitti 41 muun koirakon kisassa kymmenenteen sijaan! Oon niin fiiliksissä Santusta, ei ole parempaa tapaa korkata kolmosluokkaa! :)

3. toukokuuta 2016

Havaittavissa irtoamista



Tämä päivä alkoi ihanasti, kun käytiin koirien kanssa lenkillä metsässä. Linnut vaan visertää, koirat ovat iloisia ja juoksevat, ei kamalaa mölinää, vaan ainoastaan minä, koirat ja luonto. Ihanaa, kun on jo niin lämmin, ettei tarvitse kuin ainoastaan pitkähihaisen mukaan päälle.

Koirat saivat herkku-Bravecto -tabletit nassuihinsa ennen vappua, mutta ennen sitäkin jo Javan valkoisesta kauluksesta bongailtiin pienenpieniä punkkeja. Josko olisi parempi suoja kuin litkut. Eihän se suojaa ennaltaehkäisevästi, mutta en halua irroitella punkkeja enää.

Javan kanssa käytiin treenaamassa pikaisesti hallilla:



Java teki agilityä, alla eri versiot, miten juostiin putkia ja hyppyjä. Testailin olla hiljaa, ja piruvie, eihän se oikeasti sitä ääntä tarvitse. Vähän tuntui Javan olevan jossain vaiheessa hämmentynyt äänettömyydestä ja haukkui, kun ei ilmeisesti ihan tiennyt minne mennä. Mutta saipahan juosta ja meillä kaikilla oli kuuma.

Nyt voisin mennä päiväunille. :)