23. elokuuta 2016

Kake leikkauksen jälkeen

Miten Kakeen on vaikuttanut kastrointi? Mielestäni leikkaaminen oli todella hyvä päätös, sillä koiralle on tullut "älliä lisää". Ällin lisääntymisestä ei voida ehkä kuitenkaan puhua, sillä ennemmin turhia juttuja on jäänyt pois. Lenkkeillessä tämän näkee mainiosti: koira ei kaahaa metsässä kulkiessa monien satojen metrien päässä minusta hajujen perässä, vaan on kuulolla ja vilkuilee enemmän myös minun kulkemista. Hihnalenkeillä ei jäädä pissoja matustelemaan kuin ehkä yhdestä kerrasta kahdestakymmenestä.


Sisällä ei enää kitistä "pliiis mä haluan jo ulos", vaan ennemmin käännetään hieman kylkeä. Ja sitten tullaan istumaan viereen ja katsotaan syyllistävästi typerää kaksijalkaista, kun se ei tajua kerätä jalkojaan ja suunnata itseään ulko-ovelle.

Mutta on Kakesta kyllä tullut niin hellyydenkipeä sylikoira. Useammin kuin kerran Kake on noussut ihan pokkana sohvalle (vaikka se tietää, että sohva ei ole sille) ja painaa päänsä syliin. Pään syliin painaminen on noussut oikein merkkitavaraksi Kakelle. Lisäksi tökitään kuonolla ja huokaillaan äänekkäästi.

Ja hei - Java juoksee. Kakea ällöttää. Siis ällöttää. Java pyöri häkkäränä Kaken naaman edessä useampana iltana häntä sivussa tai ylhäällä, selkeesti viestittäen, että nyt ois tarjolla. Kake tyytyi vain makaamaan ja väistelemään yli-innokkaan neidin kosiskeluja.

Voin suositella, jos joku pohtii uroskoiransa leikkaamista.

18. elokuuta 2016

When in doubt, boil it


Meidän Hetta-Pallas reitti on nyt takana. Kiva reissu, vaikkakin muutama epäonninen juttu oli ja ei päästy reittiä loppuun, elämyksiä saatiin lisää ja kokemusta kunnon vaeltamisesta kunnon painoisen rinkan kanssa.

Koko reissu lähti liikkeelle sunnuntai-iltana, kun saavuttiin sukulaisreissulta Kuopiosta ja ruvettiin pakkailemaan kamoja. Suunnitelmissa oli startata auto kello neljä aamuyöllä, mutta sitten tuli jo mutka matkaan - puolisko mittasi lämmön ja päälle +37°C se nousi. Päätettiin lykätä parilla tunnilla lähtöä ja passitin puoliskon nukkumaan.

Our Hetta-Pallas hiking trip to Lapland was nice afterall few misfortunes!
We had wonderful weekend in Kuopio when we were visiting at our families. We came back home on Sunday evening and started packing. We planned to start our trip at 4am. I was starting to pack my backpack but then my boyfriend just announced he was feverish!

Polun alku, Ounasjärven ylityksen jälkeen
Aamukuudelta sitten saatiin käännettyä auton nokka kohti kavereiden asuntoja ja sen jälkeen määränpäänä oli Oulu. Syötiin Ideaparkissa, tankkailtiin vähän sieltä ja täältä lisää löpöä, ensimmäiset porot tulivat tiekuvaan aika paljon myöhemmin porovaara -kylttien jälkeen. Oulun jälkeen Kemiin, siitä Muonioon ja siitä Hettaan. Muonion kylä ei ollut kummoinen, yritettiin käydä syömässä paikallisessa ravintolassa, mutta lapinlisälliset hinnat karkottivat meidät pois.

Hettaan saavuttiin joskus puoli kahdeksan aikaan illalla ja ajoimme Hetan Kota -nimisen yrityksen pihaan. Siellä meitä oli vastassa mukava vanhempi mies, joka kyseli, että vaeltamaanko lähdössä ja ilmoitti, että menee noin puoli tuntia, ennen kuin päästäisiin venekyytiin (hän kävi heittämässä yhden pariskunnan ennen meitä). Tsekattiin rinkat, juotiin kahvit vielä sisällä paikan emännän kanssa jutustellen ja sovittiin autonsiirtopalvelusta (Note: venekuljetus Ounasjärven yli 10€/hlö, ei lisämaksua koirista. Autonsiirtopalvelu 75€). Sitten veneeseen ja kohti vaellusta.

Koirat matkustivat veneessä hyvin! Java ei olisi halunnut tulla veneeseen, mutta päätin, että ei keskustella ja nostin sen veneeseen.

Ensimmäisenä iltana kuljettiin ekalle tuvalle reilu 6km, Pyhäkeron autiotuvalle. Matka oli helppokulkuista normaalia metsää, pieneen ylämäkeen. Oltiin kuultu Kodan yrittäjiltä, että liikenteessä oli paljon väkeä, joten autiotupakin oli tietenkin täynnä. Olimme tietenkin varautuneet nukkumaan teltoissa. Laitettiin ruuat tulille (kaasutrangia <3), väsättiin sillä välin teltta pystyyn ja syötiin. Tämän jälkeen olikin kello jo jotain puoli yksi, ja kävimme nukkumaan.

At 6am we had our start to Lapland. First we drove to Oulu and had lunch at Ideapark. The first reindeer appeared long after those reindeer warning signs. We weren't impressed by central Muonio: we tried to have dinner at local restaurant but the prices included "Lapland fee".

We arrived at Hetta after 0730pm and drove to a local company called Hetan Kota (freely translated "Teepee of Hetta"). A nice gentleman welcomed us and told he could get us across the Ounasjärvi lake after half an hour. We checked our backpacks, drank cups of coffee with the housekeeper and checked transport service for our car (Note: 75€). At last our hiking trip was ready start. Dogs travelled nicely in the boat: Java was a bit terrified of it, but I thought we are not gonna discuss it so I carried her to the boat. Transport across the Ounasjärvi lake cost 10€ per person, dogs went for free.

On the first night we managed to hike about 6 kilometers to Pyhäkero open wilderness hut. The trail was nice and easy to hike. The hosts of Hetan Kota told us there were a lot of people hiking at the same time with us so hut was already full when we arrived. We built our tent and finally had something for dinner: soy meat and hawaii stew. Soy meat was our choice as protein for its lightness and high density of protein. Though sausages would have tasted so much better.... Gotta love our camping stove Trangia! (click click, link!) Clock was something around after 12am when we went to sleep.


Yö meni ihan mukavissa tunnelmissa, lämpötila oli varmaan jotain +5°C tienoilla. Lisäsin aamuyöstä itselleni yhden kerroksen vaatetta lisää. Ei ollut huono idea. Koirat osasivat nukkua siivosti hetken ihmettelyn jälkeen, Kake hieman jaloissa ja Java jossain kyljen tietämillä. En ollut muistanut ottaa koirille nukkuma-alusia mukaan ja pelkäsin että niille tulee kylmä, joten laitoin Kakelle yöksi sen vuorellisen sadetakin päälle. Java tuntui olevan tyytyväinen, kun kerrankin oli sopivan viileä lämpötila nukkumiseen.

Aamu valkeni sumuisena. Ei satanut, mutta ilmassa oli selkeästi kosteutta. Aamupuurot nautittuamme saimme romppeet kasaan, vedet pullotettua ja lähdimme vaeltamaan kohti Sioskurun tupaa Pyhäkeron ylitse. Ilmat eivät pidelleet yhtään meitä. Parhaimmillaan näkyvys varmaan oli 100m, mutta lähempänä 50m suurimmaksi osin. Keli muuttui hurjemmaksi, mitä ylemmäksi päästiin - maisemia ei nähnyt ollenkaan ja huipulla tuli sumu-sade-vihmaa, joka ei kyllä innostanut yhtään jatkamaan eteenpäin. Nousu Pyhäkeron päälle oli rankka! Meillä meni varmaan kolme tuntia päästä huipulle, kun nousu oli paikoin jyrkkä, mutta pitkä.

First night was kind of nice. Temperature around +5°C. Dogs sleeped peacefully even though I didn't remember to pack their beds! Java was thinking that it was nice for once to have the right temperature for a sleep. I thought Kake felt a little cold, so I made him wear his rain jacket.

The morning appeared a little foggy. It wasn't raining but the air was clearly wet. After morning porridges we packed our packs and started the trail to Sioskuru open wilderness hut. The ascent to Pyhäkero was so long and the weather got worse. View atop of Pyhäkero wasn't even 100m and it was raining a little but the wind was hard. The pic under tells everything about views...


Kahdeksan kilometrin vaellus Pyhäkeron yli oli raskas, ja saavuimme Sioskurun autiotuvalle nälkäisinä ja märkinä. Mulla oli onneksi Rukan kuminen sadetakki, joten yläosa pysyi kuivana, ja se suojasi jalkoja osittain ihan hyvin. Jalassa minulla oli kerraston päällä upouudet Lundhagsin Avhu Pant -housut, rakkautta <3.

8 kilometers over Pyhäkero was hard! We were so hungry and wet when we arrived to Sioskuru hut. My Rukka raincoat was superb, my over part didn't get wet. Gotta love also my new Avhu pants by Lundhags (I tried to search some info in english about those trousers and I found this site in German I cannot understand, but maybe my blog's German readers can understand it? Haha :) .

Matkalla Sioskuruun
Sadetta ei ollut, ja laitettiin Trangiat tulille ja padat kiehumaan. Puoliskoni oli siinä vaiheessa jo ihan poikki ja hänellä oli satavarmasti kuumetta, joten päädyttiin jäämään tuvalle yöksi. Juuri kun saimme syötyä, alkoi sataa kaatamalla. Pelastauduimme kamojemme kanssa huussi-puuveräjä -katokseen ja pohdimme, missä nukkuisimme. Autiotupa olisi houkuttellut, mutta se oli jo täynnä eläkeläisporukasta, jotta vain neljä mahtuisi sisään. Meidän porukka oli neljän hengen kokoinen, mutta en tiennyt, saisiko koirat tulla. Kävin vähän kyselemässä, jolloin yksi sanoi että koirat saavat tulla, yksi vinkkasi koirankopeista tuvan sivulla. Kurkkasin koirankoppeja, ja totesin, että ensinnäkään koirat eivät pysy siellä yksin ja Kake tuskin olisi mahtunut kääntymään edes. Lisäksi nuo paimenet ovat sen verta ihmiseen kiintyneitä, että tuskin olisivat halunneet nukkua ilman ihmisseuraa.

We had lunch after arrival to second hut. It wasn't raining when we were eating and my boyfriend looked really sick. Staying over night in the hut was tempting decision to make and it was a good decision 'cause of boyfriend's feverish state. It started raining heavily just after finishing lunch. I was dreaming if we could sleep in the hut but it was already full of elderly wanderers. I tried to inquire if my dogs could stay over the night in the hut (it's allowed if other sleepers allows you to do it), but I couldn't get a straight answer. I was tipped about doghouses on the side of the hut, but after checking out the doghouses I wasn't pleased with the idea knowing our dogs' behaviour. They are not used to sleeping without their masters close.

Märät sukat ja kengät alkoivat oikeasti tuntua ilkeältä, sade ja kylmä keli masensi. Pohdin, että kyllä on kaukana vaelluksen hehkusta tämä homma, miksi sitä piti lähteä? Yö teltassa ei houkutellut. Ei yhtään houkutellut laittaa telttaa kaatosateessa pystyyn. Istuttiin veräjän lattialla koirien kanssa ja surkuteltiin tulevaa yötä. Siinä sitten yksi tupaan majoittuneista naisista tuli käymään huussissa, ja kysyi, missä nukkuisimme yön. Yritimme hymyillen sanoa, että kyllä me se teltta laitetaan pystyyn ja nukumme siellä. Nainen kuullessaan puoliskollani olevan kuumetta, tulistui, että kyllähän me tupaan tulisimme sisään koirinemme ja hän lupasi kyllä puhua muut ympäri! Itku pääsi helpotuksesta ja tämän naisen hyväsydämisyydestä. Ilta näytti hetken valoisammalta kamalasta kelistä huolimatta.

The climate was awkward and the feeling caused by wet socks was awkward. I wasn't pleased with the idea of  building our tent in heavy rain. Luckily one member of the group inhabiting the hut promised us we could spend the night indoors after hearing about my boyfriend's state. We were so relieved, and are still thankful for her goodheartedness.

Hissukseen siirryimme tupaan, jossa oli varmaan +35°C (tai enemmän) lämmintä kaminan takia. Kengät kuivamaan naulakkoon ja koirat asettuivatkin lattialle nukkumaan. Reppanat olivat myös varmasti uupuneita. Yö meni vähän huonosti nukkuessa ylälaverilla - kylmä ei ollut! Java stressaantui jouduttuaan olemaan "yksin" lattianrajassa, mutta rauhoittui heti, kun puolisko siirtyi nukkumaan lattialle.

The temperature in the hut was over +35°C and probably more. Finally we could get our shoes dry. Dogs were so tired and we were too. In the end I couldn't have a good night's sleep because of the high temperature but at least it was warm! Java was a little stressed of "being alone" but set to sleep just after my boyfriend moved to the floor with his sleeping bag.

Aamu valkeni sateisena. Unenpöpperöisenä kuulin alhaalla puhuttavan, että joku henkilö olisi illalla halunnut tulla tupaan yöksi, mutta ei voinut, kun oli niin allerginen koirille. Tämä mies ripitti meille yösijan luvannutta naista, että tämä oli tehnyt "hoitovirheen" luvatessaan meille yöpaikan tuvasta. Minulle tuli aidosti paha mieli kaikken - niin tämän hyväsydämisen naisen, miehen kuin myös tämän henkilön, joka olisi halunnut tulla tupaan - puolesta. Tupien säännöt toki sanovat, että koirat saavat olla muiden luvalla, ja myöhäisimpinä tuvalle tulleet ovat etuajo-oikeutettuja tuvassa nukkumiseen. Mutta jos viimeisimpänä tulleet olisivat saaneet nukkua tuvassa, olisi tämän eläkeläisporukan tullut siirtyä jo aikaa sitten pois. Vaeltajia oli nimittäin paljon liikkeellä. Valitettava juttu tämän allergisen henkilön puolesta, mutta ei voinut enää mitään, kun vasta aamulla asiasta kuulin (enkä edes minulle osoitettuna).

In the morning I heard that someone wished to come to sleep in the hut at the night, but couldn't do it because of allergy to dogs. I was really sorry but couldn't do anything about it anymore.

Syötiin aamupuurot, täytettiin vesipullot läheisestä kurusta ja pakkasimme kamat kasaan. Sadekin lakkasi hetkeksi. Olimme päättäneet edellisiltana, että puoliskon kunnon takia jätämme reissun kesken ja vaellamme takaisin Hettaan. Kengät olivat vielä kosteat, mutta ne kastuisivat kuitenkin. Merinovillasukat olivat kaksinkerroin painonsa verran kultaa sillä hetkellä.

Paluumatka Pyhäkeron autiotuvalle oli paljon helpompi. Ja näyttäytyipä aurinkokin matkalla. Nähtiin tunturin päällä oleva lampi/järvi ja maisemat avautuivat rinteeltä hienosti:

After breakfast (porridge was starting to taste like... you know. Not good.) we filled our bottles with the water of gorge and started to hike back to Pyhäkero hut and Hetta (just because the weather and boyfriend's fever). It was so much easier to cross Pyhäkero now and the weather got better (at least less raining), look at those views:

Klikkaa isommaksi! Click to enlarge!
Pysähdyttiin syömään vielä kunnolla Pyhäkeron tuvalla. Siinä sitten meidän ohi porhalsi rippileiriporukka. Sadekin taas yllätti. Onneksi oli kioskin veranta olemassa, pääsi taas turvaan. Viimeiset 6 km Ounasjärven rannalle meni todella kevyesti, mitä nyt polku oli muutamassa kohdassa muuttunut puroksi tai suistoksi. Juoksipa myös muutama poro ihan näköetäisyydeltä ohitse, kuultiin eka yhden poron kaulassa oleva kello ja tämän jälkeen teimme näköhavaintoja. Java oli ainakin ihan pörheänä juoksemassa perään, ilmeisesti Kakellakin oli vauhti hieman lisääntynyt.

A filling lunch at Pyhäkero hut was really good and the last 6 kilometers to Ounasjärvi lake were easy to hike. We saw some reindeer and our dogs were so eager to chase them.

Saavuttiin takaisin Ounasjärvelle ja soitettiin kyyti järven yli. Siinä odotellessa alkoi taas sataa, ja sitä vettä tulikin vähän enemmän, mitä aiemmin. Kake oli ihan raukka, kun kastui veneessä.

Look at Kake's face! He got wet on the trip across the Ounasjärvi lake, my poor boy!

Tuntuipa hyvältä vaihtaa kuivat vaatteet ylle ja päästä autolla ajamaan kohti Leviä! Kello oli siinä vaiheessa jotain kuuden maita illalla, Levin hotelliin (yövyimme Break Sokos Hotel Levillä)
päästiin puol kahdeksan aikaan kirjautumaan sisään. Suihkuun, puhtaat vaatteet ylle, kengät kuiviksi hiustenkuvaajalla ja syömään alakerran ravintolaan vähän burgeria. Simahdin heti, kun pääsin takaisin ylös huoneeseen makoilemaan sängylle. Koiratkin oli ihan töööt.

Seuraavana aamuna pääsimme nauttimaan aamupalapöydästä ja siellä vierähtikin pari tuntia! Luovutimme huoneet ja lähdettiin kohti kotia. Kotimatka meni rattoisasti, sillä onneksi pelkääjänpaikalla olevat dj:t soittivat hyvää musiikkia ja kuskikin saatiin aina pidettyä hereillä. Illalla kymmenen aikaan pääsimme kotiutumaan. Oli jännä huomata, miten olikaan paljon hämärämpää etelässä verrattuna Lapin yöhön.

It was so delightful to change clothes and drive to hotel. Break Sokos Hotel Levi was refreshing and cozy. Dog's were welcomed with nice little bag of goodies. After showering and drying shoes with the hairdryer we went for a dinner to a restaurant downstairs. The burger was absolutely fantastic! I fell asleep immediately when I came back to our room.

The breakfast of hotel was fantastic and we really took our time to enjoy it. Soon we started our journey home which went well because of our excellent DJ's at shotgun ;)

Jos jotain mainittavaa, "mitä tekisin toisin / paremmin" -listausta tekisin, niin ensimmäisenä mainitsen, että keitä oikeasti kuruvesi, mikäli yhtään epäilyttää. Ja keitä, vaikkei epäilyttäisi. Minä ja toinen kavereista joimme saavuttaessa Sioskurun tuvalle kuruvettä, mutta meille ei tullut mitään. Puoliskoni ja toinen ryhmämme jäsenistä joi seuraavana aamuna kuruvettä, ja heille tuli erinäisiä voimakkaita vatsavaivoja ja toiselle kova kuume vaelluksen jälkeen.

If I am asked for tips for a hiking trip like this, here's a some:

When in doubt, boil the water you're gonna drink. You're gonna save the day and you avoid awkward diarrhea. Two persons in our group got sick after drinkin unboiled water from gorge!

Testaa pakata rinkka etukäteen kaikkine kamoineen ja ruokineen ja käy kävelemässä sen kanssa. Me käytiin kävelemässä paljon kevyemmillä painoilla (pari makuualustaa, teltta, makuupussit), mutta vaatteista ja ruuista tuleva paino vähän yllätti. Yritä miettiä, tarvitsetko kolmea kerrastoa mukaan ja paksuja collareita, vai selviäisitkö vähemmällä. Kaikki pois saatava paino on plussaa selällesi ja jaloillesi. Teltan paino oli meillä se suurin, kun yövyimme neljän hengen teltassa.

Test your backpack and go for a walk with it. You're gonna be surprised how heavy different items can be. Do you really need three different sets of underwear? All that weight you can get off is relieving for your back and legs. Our heaviest item was the tent, we had a tent for four persons.

Ota merinovillaisia vaatteita päälle, mikäli mahdollista. Villa pitää lämpinämä, vaikka on märkä. Ihan oikeasti. Mun sukat oli 90% ajasta maastosta märät, mutta kertaakaan ei ollut kylmä. Mä en oikeastaan edes tuntenut märkää. Kavereilla ei tainut olla edes muuta paitaa päällä, kuin merinovillaiset kerrastot ja päällysvaatteet.

Prefer merino clothes! Merino keeps you warm even wet. I didn't even feel wet in my shoes 'cause I wore merino socks.

Älä pidä kiirettä. Varaa aikaa erinäisten takaiskujen varalle. Meillä oli tarkoitus mennä läpi reitti neljässä päivässä, mutta surkea keli verotti jaksamista. Lisäksi kun lähdimme illalla vasta liikkeelle, olisi ollut ensimmäisen päivän 15km vaellus liian raskas. Meillä oli takarajaksi suunnattu tuo neljännen päivän ilta, mutta siihen ei oltaisi keretty tuolla tahdilla. Ellemme olisi jatkaneet toisena päivänä Hannukurulle, ja matkaa olisi tullut 20km yhdelle päivälle, joka olisi ollut tuossa kelissä ihan silkkaa hulluutta.

And the most important: don't rush! Don't have a fixed date to arrive from the trail to avoid the rush caused by setbacks.

Sitten, meidän koirilla oli seuraavat varusteet päällä:

Kakella hihnana toimi fleksi, joka oli kiinnitettynä Ruffwearin reppuun. Toimi vallan mainiosti. Koirien ruuat painoivat kuitenkin pari kiloa! Kaulassa oli taukoja varten panta ja kiinnitys silloin kiinteällä hihnalla. Fleksiä piti pitää kädessä, koska rinkkaan en halunnut mitään killumaan enempää, ja vaeltaessa huomasin lantiovyön kireyden merkityksen rinkan kantamisen helppoudessa.

Javalla oli Sioskuruun asti valjaat, jossa oli kiinnitettynä 10m jälkiliina. Toimi, mutta kun liina kastui, kasteli se hanskatkin. Koiraa ei tosin tarvinnut paljoa nykiä hihnasta tai olla vaatimassa koko ajan pysähtymään. Toimisi siis kuivalla kelillä hyvin. Sioskurusta takaisin sitten oli kiinnitettynä lyhyt hihna.

Pyhäkeron tuvalla / At Pyhäkero hut
Ensi vuonna yritetään uudestaan tai suunnataan muualle Lappiin. Saatiin ehdottoman hyvää kokemusta kuitenkin, ja nyt tiedämme, missä voimme keventää rinkan painoa. :)