30. syyskuuta 2016

"toi on ihan blogimateriaalia"



No mitteepä meille. Ei ihmeitä. Ylläoleva video on jonku aikaa sitten kuvattu, kun tulin kotiin ja Java oli saanut levitettyä yhden isoäidinneliöni (joo, mä virkkaan) pienelle matkalle. Neiti tuntui olevan kuitenkin hirrveen onnellinen, että saavuin kotiin.

Koirat ovat viettäneet ihan puhtaasti kotikoirien elämää, vähän ollaan puuhasteltu aamu- ja iltaruuan parissa, mutta muuten ne ovat päässeet lenkkeilemään kavereiden kanssa onnellisesti metsässä. Ruuan vaihdoin niille Prisman Ultimate Premiumista Dogs Firstin kalkkuna-bataattiin, ja Javalla loppui ihan tajuton korvan rapsuttaminen. Kakessa ei oo muutosta tapahtunut mihinkään suuntaan, edellinenkin ruoka taisi olla ihan hyvä sille.

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu Javan taippari. Siis paimennustaippari! Oon ehkä vähän innoissani. Sillon pari vuotta sitten olin niin katkera, kun Kaken paimennustaippari meni ohi, koska ensiksi oli liian kuuma keli (yli +28°C) ja sitten kun sitä siirrettiin, Kake kerkesi täyttää 2v ennen kuin uusi yritys taippariin oli.

18. syyskuuta 2016

Poppareiden aksat

Eilen olin talkoilemassa Pop Dogin agilitykisoissa ja siellä oltiin vähän kaikki jännän äärellä, kun seuralaisten (ja minun) kokemus agilitykisojen järjestämisestä oli lähellä nollaa... Oltiinhan seurassa järjestetty epävirallisia kisoja aiemmin, mutta nyt kaikki byrokratiat ja muu paperisota tuli mukaan. Onneksi seurassa löytyy muutamat, jotka ovat piireissä pyörineet sen verta kauan, että he ottivat nämä vähän monimutkaisemmat jutut hoitaakseen ja muut toimittiin enemmän kentällä. Alunperin minun piti osallistua näihin skaboihin Santun kanssa, mutta piirimestisten jälkeen todettiin Annen kanssa, että Santtu saa nyt rauhassa laittaa kroppansa kuntoon ja tuumataan sen jälkeen treenaamista.


Mä olin ekalla ja tokalla radalla hommissa ratamestarina, ja hetken aikaa sumplittuani ja pohdittuani ratapiirosta sain jonkinlaisen jujun ideasta. Onneksi ekana oli hyppäri, niin A-estettä tai puomia tai keinua ei tarvinnut vielä siirrellä. Laitoin suurin piirtein ekan hypyn ja maalilinjan kuntoon ja sitten osoitin ensin putkien paikat ("yksi kulmaan, toinen sen viereen pitkälle sivulle ja yksi tähän alkuun lähistölle"). Sitten vaan aina mittarullalla ja ratapiirroksella hypyt kohdilleen, nurkista oli hyvä asemoida esteitä. Viimeisellä radalla pääsin toimistohommiin.


Ensi viikonlopun jälkeen pitäisi minulla olla vkt:n pätevyys agilityssä, kun seuraavissa kisoissa pääsen tekemään hommia toimistossa, tuomarin sihteerinä ja ajanotossa. Kuulemma nakki napsuu sitten heti ensi kesän kisoihin, mikäli seuralla kenttä käytössä. Toivottavasti! :)

ps. koen kamalaa ahdistusta vesileimasta. Tuommoinen tällä kertaa. Kuvia voi katsella lisää täältä.

8. syyskuuta 2016

Kaken kontrollikuvakäynti

Viime postauksessa kerroin, että Kakelle oli tulossa osteopaattikäynti. Hanna-Kaisa Timonen oli Koirasportin kautta käsittelemässä koiria ja Kake pääsi käsittelyyn. Olimme ilmeisesti onnekkaita, sillä molemmat päivät olivat kuulemma täynnä ja varasijoillakin oli koiria jonossa. Ja kyllähän sitä olikin syytä Kake saada käsittelyyn: muutama nikama oli poissa linjasta, mutta Hanna-Kaisa sai suoristettua ne (ja Kake käsittelyssä selkeästi reagoikin siihen, kun nikama naksahti takaisin linjaansa!). Kalvot olivat tiukilla, jopa niinkin, että kun koiraa venytettiin hännästä, päästi tuo ihan murinan ja ärinän kanssa protestin, että ei tunnu enää kivalta! Tuumattiin siinä, että kontrollikuvat jalasta olisi hyvä ottaa, varsinkin kun vakuutuskautta on jäljellä ja uudet vakuutusehdot eivät ole astuneet vielä voimaan.


Niinpä tänään autoni kaarsi AlmaVetin klinikan pihaan. Olin ottanut molemmat koirat mukaan, sillä päätin lyödä ties kuinka monta kärpästä yhdellä iskulla - molemmat saivat rokotuspiikit niskaansa ja Kake tietenkin tuli kuvattavaksi.

Arja otti tietomme ylös ja kirjasi Kaken sisään. Hän ehdotti, että kuvattaisiin Kake hereillä - ei siis mitään päiväkännejä, vaan nostettaisiin koira pöydälle ja kyljelleen. Eipä siinä mitään, minulle suojavarusteet päälle ja koira pötköttelemään. Vähän meinasi Kakea jännittää ja menohaluja olisi ollut jonnekin muualle kuin jäädä siihen pöydälle, mutta kun keskustelimme Kaken kanssa, rauhoittui se siihen ja kuva saatiin otettua.

syyskuu 2015
marraskuu 2015
08/09/2016
Jalka voi siis hyvin ja eikä mitään huolta jalasta pitäisi olla, mahtavaa! Kake saa siis luvan seuraavaksi joutua hierottavaksi, jotta lihakset saadaan kuntoon. Josko se siitä lähtisi lutviutumaan ja päästäisiin treenaamaan joskus. Kotona ollaan aamu- ja iltaruuilla aina sillon tällön harjoiteltu ahkeasti takapään käyttöä ja peruuttamista sivulla. Hirveen pätevähän ja miellyttämisenhaluinen koira toi on.

1. syyskuuta 2016

Ulkoasu päivittyi; kuulumisia

Jos joku on sattunut käymään blogissa tämän päivän aikana tai eilen, on saattanut huomata tämän uuden ilmeen. Ajattelin eka tehdä jonkun överihienon bannerin, mutta paloi vaan käpy aina yrittäessä ottaa Javan päästä karvoja irti. Siis rajata niihin. Ymmärrättenette kai. Vaikka mä nyt jotenkuten osaan Photoshoppia käyttää, en saa niitä karvoja mitenkään järkevästi irti. No, päädyin kuitenkin sitten tämmöiseen simppeliin ja pelkistettyyn ulkoasuun, joka on ajaton ja vähän ehkä hajuton ja mauton - kommenttia saa esittää.
 
Hyyppäänvuoren reissulta // Haapalammen ympäristön reissusta

Mutta niin vaan syyskuukin kääntyi ja elokuun aikana tuli päiviteltyä blogiin hurjat kaksi kertaa. Koulu alkaa minulla huomenna ekalla luennolla ja toden teolla sitten ensi viikolla. Koirat ovat voineet ihan hyvin, mitä nyt Kaken suupieliä vaivaa edelleen ilmeisesti hiiva ja koira on kummallisesti aina pysähdellyt hihnalenkeillä. Kake pääsee osteopaatille lauantaina ja tuumataan sen jälkeen, kuvaanko jalkaa, kun vielä on vakuutuskautta jäljellä.

Annan kanssa käytiin lenkkeilemässä yks kaunis päivä Hyyppäänvuorella. Oli kiva reissu, ainakin kolme tuntia meni aikaa ja saatiin geokätköjä löydettyä. Mä löysin myös muutaman hassun kantarellin, jotka paistoin sitten ja söin lisukkeena myöhemmin. Kävin maanantaina Kivilammen ympäristöissä lenkkeilemässä - olipa kivat puolitoista tuntia, kun sai olla ihan rauhassa ja polut ja latupohjat olivat kunnolliset! Seuraavana päivänä suuntasin Vaajakosken urheilukentän takaa lähteville poluille, mutta se reissu jäi lyhyempään (okei, meni sielläkin tunti), kun onnistuin jossain vaiheessa polkaisemaan jalkani huonokuntoisten pitkospuiden väliseen rakoon, joka oli tietenkin täynnä vettä. Mutta ei se märkä sukka niin kamalta tuntunut, ihan kivasti itse asiassa viilensi.

Nahkat Paarmakalliolla // Hellyydenkipeä kaveri

Taisin edellisessä postauksessa puhua siitä, miten Kakesta on tullut kamalan hellyydenkipeä. Se yks päivä minun tultua kotiin ja istahdettuani sohvalle yritti kahdesti kiivetä viereen, mutta komensin sen alas. Kolmannella kerralla ei ollut enää pokkaa ja annoin sen olla vieressä. Toinen laittaa päänsä syliin ja örisee tyytyväisenä. Pöhkö koira.