9. elokuuta 2017

Agilitykisoja ja treenejä


Viime viikonloppuna Poppareilla oli agilitykisat, joissa toimin vastaavana koetoimitsijana. Työt vähän haittasi lauantain paikallaolemista, mutta sunnuntaina sain sitten pyöriä koko päivän ja ohjeistaa talkoolaisia. Onneksi alkaa olemaan seurassa useampi, joka on ollut kaikissa neljässä kisassa mukana, ja täten myös hommat alkavat olemaan tuttuja. Varsinkin toimistoon saatiin hyvin perehdytettyä porukkaa. Vielä pitäisi tulokset lähetellä liittoon, jonka jälkeen nämä kisat olisi taputeltu. Sunnuntaina meillä oli kaksi tuomarikokelasta (Jouni Kautto ja Mika Kangas) ja heidän kollegio, jota olivat vastaanottamassa Salme Mujunen, Kari Jalonen ja kisojen tuomarina toiminut Anne Viitanen. Molemmat läpäisivät loppukokeen ja ovat Kennelliiton vahvistusta vaille virallisia agilitytuomareita, onnea!


Java saikkuilee yhä, joten sain Santun taas lainaan agilitytreeneihin. Viime viikolla haettiin paljon yhteistä säveltä ja haettiin irtoavaa liikettä, mutta tällä viikolla niistä asioista ei ollut mitän tiedossa - vaan treenit sujuivat huikeasti! Tuntui, että Santulla oli tällä viikolla enemmän tarmoa ja vauhtia, kuin viime viikolla. Tämän viikon radalla kysyttiin paljon rytmitystä ja rytmin kohdilleen osumista. Vaikein kohta oli alla olevan piirustuksen mukainen:

Eihän se nyt vaikealta näytä, eihän?

Kepeiltä piti ensin saada koira kauempaan päähän putkea. Kyllä, tästäkin me jouduttiin neuvottelemaan muutamaan otteeseen, kuten viime viikolla renkaan jälkeen. Putken jälkeen olikin haastetta - putken linja heitti koiran muurin jälkeen aidan väärälle (eli vasemmalle) puolelle, joten koiran tullessa putkesta pitäisi kertoa, että hyppää mutkalla ja laskeudu aidan vasemmalle puolelle. Ja jotta kerkeäisit ohjaamaan vitoshypyn ilman, että koira painelee muurista ohi, tulisi olla mahdollisimman pitkällä vastaanottamassa koiraa putkesta, neloshypyn kohdilla. Kikka oli siis tässä polkaista linja muurille muurin takana, neloshypyn oikealla puolella. Tämän jälkeen matalalla oikealla kädellä vedättää linja neloshypylle ja tämän jälkeen tehdä sokkari nelos- ja vitoshyppyjen väliin. Ilokseni osasin hoitaa juoksemisen ja hoideltiin kuvio Santun kanssa heti ykkösellä, kunhan se oli päässyt oikeaan putkenpäähän keppien jälkeen!

Olin niin flow-tilassa treenien jälkeen, että pohdin jo lisenssin hankkimista ja muutamien starttien juoksemista syksyn aikana. Piirinmestikset olisi Jatilla syyskuussa, se voisi olla ihan ok suunnitelma :)

2. elokuuta 2017

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle

Käytiinpä Santun kanssa treeneissä. Java on mielestäni ruvennut pelittämään varsin hienosti agikentällä - se lukitsee jo hienosti kauempaa ohjattuna esteitä ja pystyy irtoamaankin. Kuitenkin se on vielä nuori koira agilityssä ja jotkin asiat eivät ole kovin varmoja sillä, eikä se kestä vielä kovin pitkää rataa korkealla vireellä.

Treeneissä oli nollaratahaaste. Olin tyytyväinen, kun sain välistä treenattavaksi koiran, joka suoriutuu pidemmästäkin radasta hyvällä draivilla ja jolle on kaikki esteet jo varmoja. Kuitenkin koko homma kosahti aluksi ihan vain ohjaajan törttöilyihin.


Ohjaajan törttöilystä hyvä esimerkki oli ihan tuo alku, kolmen esteen pätkä. Liiaksi tuudittaudun siihen, että oma liike riittää viemään koiran putken väärästä päästä ohi, mutta ei, kyllähän se sinne livahtaa, kun tarjolla on. Niinpä harjoittelin lukituksen poistamista ("SANTTU!") ja pientä käsiärsykettä, jotta koira tulee käteen ja pystyin sen ohjaamaan oikeaan putkeen.

Seuraava vanha ongelma nosti päätään seiskahypylle. Santtu ei ole vahvasti irtoava, vaan lukee helposti pois päin kääntyvää liikettä ja jättää hypyn välistä mielusti. Piti vähän treenata sitäkin, että hypylle voi lähteä vähän röyhkeämmin, ohjaaja voi lähteä jo liikkumaan koiran suorittaessa vielä hyppyä. Sama probleema oli esillä, kun valssasin neloshyppyä (koira tuli vitosputkesta) ja lähdin liikkumaan muurille - Santtu tuumasi, ettei tarvitsekaan hypätä. Vahvistamisen jälkeen onnistui.

Harjoiteltiin myös takaaleikkausta 8-putki-muuri-(3-vääräpää)putki -kombolla. Santtu muutaman kerran nappasi neloshypyn ennen putkeen menoa, mutta omalla vahvalla liikkeellä ja lukituksen purkamisella sujahti koira oikeaan päähän putkea ilman hyppyä.

Treeni oli hyvä, vaikka olisin voinut saada enemmänkin aikaiseksi. Treeni herätti ajattelemaan, miten taitava oikeasti Java onkaan jo nyt - sen kanssa voisi lähteä muutamien möllikisojen kautta hyppäreille, kunhan kepit saadaan vielä oikeasti suoritusvarmoiksi!

Java on muuten toipunut tosi hyvin jo leikkauksesta. Poistin tänä aamuna haavateipin, ja haava näyttää hyvältä. Eilen en olisi muistanut antaa Javalle kipulääkettä (niin reipas se oli jo), ellen olisi aamulla katsellut kuittia ja hoito-ohjeita.